Kesäkö se meni jonnekkin?

Villasukkien neulomista, kävelylenkkejä, tortilloja ja nachoja päivälliseksi kämppisten kansssa, leffaa, kynttilöitä, fifaa... Näistä juustoisista jutuista (kirjaimellisesti, laitettiin nachoihin oikeen ekstra-kerros juustoa päälle) on tämä sunnuntai tehty. 

Kesä tuli ja meni ja huomenna on aika aloittaa toinen vuosi yliopistolla. Kauheen aikaisin pitää herätä, kun jo 15:45 alkaa ensimmäinen luento... Mitenhän tästä selviää? Ei sillä, mun sisäinen kello herättää mut jokainen aamu siinä 6:45-8:00 eikä loppua näy. Tänään nukuin kuitenkin jopa kymmeneen ja heräsin vain siksi, kun Rosie tuli tarkistamaan että olinko edes kotona. Niin harvinainen tämä myöhäinen heräämiseni oli.

Yleisin puheenaihe tällä hetkellä on ehdottomasti rugbyn mm-kisat, jotka järjestetään Englannissa. Monta peliä on pelattu jopa Gloucesterissa! Koko kaupunki on ihan hulluna rugbyyn ja se, että Gloucester on yksi virallinen kisajärjestäjä, on iso juttu. Erittäin iso juttu.

Yliopisto oli järjestänyt yhteisen kisakatsomon Cheltenhamin yhteen suureen pubiin. Englanti vs. Wales ja tunnelma oli sen mukainen!

Englanti vs. Wales. Tämä peli oli eilen ja tästä pelistä ei puhuta. Sen haluaa jokainen Englantilainen unohtaa. Se tyyppi joka oli baarissa samaisena iltana Walesin lipun kanssa, leikki hengellään.

Meillä eletään muuten suurperheen arkea. Ette usko? No tässä todisteita. Parasta tässä on kuitenkin se, että kaikki_on_oikeesti_siistejä. 

Keitä meillä nyt sitten asuu täällä? Rosie, Steve (molemmat edellisestä kämpästä), Dan, Glenn, Sophie (entisiä naapureita), Hannah ja Jason (uudet ihmiset). Viimeisenä mainittu on porukan vanhin ja sopii tänne kuin finni takapuoleen. Huumori, eläväisyys, kiinnostuksen kohteet yms. kaikki muut loksahtaa niin hyvin paikalleen, että ihan kuin hän olisi ollut aina mukana menossa. Hannah on sitten toinen juttu.

Meillä oli vuoden ekat ringit! Meillä teemana supersankarit, Glennillä meksiko ja Rosiella ranta!

 Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta hän ei ehkä ole tottunut tähän meidän avoimeen ja "tässä talossa ei häpeillä" ja "kaikki tietää kaikista kaiken"-tyyliseen elämäntyyliin. Mun mielestä on ihanaa, että tässäkin talossa on jatkunut kämppisten läheinen suhde ja vielä ihanampaa, että Jason ei ole hätkähtänyt sitä (esimerkkinä ne lukuisat yöt kun minä, Steve ja Jason ollaan sniikkailtu yökylä-vierailulle Glennin huoneeseen ja herätetty se. Tämän ei oikeasti ole tarkoitus kuulostaa yhtään rivolta, senkin kaksimieliset ihmiset). On vaan jotenkin niin hirveän paljon helpompaa, kun ei ole välinpitämätöntä suhdetta kanssaeläjiin!

Hannah ei välttämättä aina esimerkiksi ymmärrä poikien huumoria tai sitä, että mitään mitä he tekevät tai sanovat ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Muutenkin elämäntilanteet on meillä erilaiset siinä mielessä, että hän opiskelee PGCE-tutkintoa (maisterin tutkinto, jolla pääsee opettajaksi) kun taas me muut olemme vielä kakkosvuodella (= meillä enemmän vapaata kun taas hän on koko vuoden kestävässä harjoittelussa joka päivä kello 9-17).

Glenn sai Jasonin suostuteltua mukaan hänen elämän ensimmäiseen rinkiin! Raukka parka ei tiennyt mikä häntä odottaa, sillä eihän hän tiennyt minkään pelin sääntöjä eikä edes kansainvälisiä juoma-sääntöjä (= juodaan vasemmalla kädellä yms.)

Aikataulut, yö-riekkumiset ja eläväinen elämänmeno täällä talossa ei loksahda Hannahille, joten hän on päättänyt muuttaa pois. Edelleen ollaan kaikki hyvissä väleissä, pidetään yhteisiä ruokailuja, pubi-iltoja ja muita mutta hän itse sanoi, että ei pysty asumaan opiskelija-talossa omien aikataulujensa vuoksi.

Oltiin myös edustamassa Cheerleadingiä Freshers Fayerillä!

Eipä siinä sitten mitään muuta erikoisempaa! Näin käy joskus, että luonteet ei ihan osu yksi yhteen. 

Lisäilin tekstiin vähän randomeita kuvia tästä viikkojen varrelta, sillä Freshers on taas alkanut ja tänä vuonna on meidän tehtävä mainostaa heille, kuinka supermahtavia me täällä koulussa ollaan!

Hyvää koulupäivää kaikille, jotka ovat aloittaneet koulun jo ja tsemppiä heille, jotka sen aloittavat huomenna! x

Onnen kultakimpale muodostuu niistä pienistä hippusista

Olipas ihanan pitkä ja vapaa viikonloppu! Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin nimittäin kaikki kolme päivää vapaana, ja otin muuten ilon irti! Kämppikseni Glenn ja Hannah muuttivat tänne ja tuntuu siltä, kuin he olisivat viettäneet täällä jo ikuisuuden. Hyvällä tavalla siis. Hannahn (Hannahin? Hannah'n? Mitentäätaipuu?) tapasin ensimmäistä kertaa vasta muutama päivä sitten ja mainitsin edellisessä postauksessa, kuinka hän ei välttämättä sopeudu ihan yhtä hyvin porukkaan kuinesimerkiksi Jason. Noh, olin väärässä. Täysin erilainen tyyppihän hän on, mutta ihan mahtava silti! Facebook-keskustelut nimittäin antoivat kuvat pikkuvanhasta ja tiukkapipoisesta nuoresta henkilöstä. 

Järjestettiin siis vanhat kunnon kotibileet ja kutsuttiin monia kavereita sekä yliopistolta että muualta.

Lauren ja Ben (ei siis Hannah ja Glenn, jos joku näin ajatteli)!! Cheltenhamin auringonsäteet.

Oltiin jossain välissä huolissamme siitä kuinka ihmeessä me kaikki kahdeksan ihmistä mahdumme tänne asuntoon, sillä olimme niin tottuneita leveään elämään ilman turhia ihmisiä. Noh, hyvin mahtui n. 20 ihmistä olohuoneeseen yhtä aikaa eikä ollut edes tukalaa! Kuvassa 16 heistä.

Aiheen vaihtoon. 

Tiedän, että nyt saattaa kuulostaa ironiselta lähteä kertomaans siitä, kuinka on mieli ollu vähän maassa viimeiset päivät viikotkuukaudetenedestiedä (varsinkin edellisten kuvien jälkeen kun ylistin meidän juhlia). Joka tapauksessa, näin vain oli. 

Mikään ei ole huvittanut ja kaikki tekeminen vaati ponnisteluja. Raahasin ruhoni kuitenkin töihin maanantaina ja kituutin siellä sen seitsemän tuntia. Palasin kotiin entistä uupuneempana, jos tämä oli edes mahdollista, ja olin valmiina nukkumaan. Kämppikset oli kuitenkin jostain syystä hereillä. Omistuista, kello oli kuitenkin jo 12 yöllä. 

Siinä he yrittivät sniikisti vihjata, että eikö ole nälkä tai "I think there is something weird in your cupboard". Avasin sitten kaappini ja ette ikinä arvaa, murut rakkaat oli käyneet Waitrosessa tänään ostamassa mulle ruisleipää, lakritsaa ja Clipperin teetä. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, joten tirautin siinä sitten muutaman onnen kyyneleen.

"We thought you need a little something to cheer you up!"

Mukana oli myös lappu muistuttamassa, että aina ei tarvitse leikkiä jaksavansa!

Tein itselleni siis pienen iltapalan. Totta kai.

Hyvää syyskuuta rakkahat ihmiset ja onnea, tsemppiä ja halauksia ensimmäisiin koulupäiviin, työpäiviin ja vapaapäiviin! xxx