Talo-ongelmia mutta ei ongelma taloja

Saanko nyt vähän marista meidän talo-asiasta?

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minä, Ciara, Steve, James, Chris, Dan, Sophie ja Charlotte oltiin muuttamassa yhteiseen taloon ensivuonna. Chris kuitenkin tajusi, että Cheltenhamissa asuminen ei ole millään tavalla hänelle eduksi, sillä hänen futis harkat on ihan toisessa suunnassa, Stroudissa. Matkustaminen sinne useita kertoja viikossa olisi turhaa häsläämistä Vaikka kuinka yritin taivutella ja keksiä syitä (jos tarkkoja ollaan, keksin listan jossa oli 18 kohtaa) että miksi hän ei voi jättää meitä. Ei, päätä ei kuitenkaan käännetty. Chrisin lähtö ei kuitenkaan tullut puun takaa, sillä hän oli puhunut siitä jo joululomalla. Vaikka tämä on erittäinerittäin surullista, olemme kuitenkin saaneet tyhjän paikan paikattua, sillä ystävämme Glenn yläkerrasta liittyy joukkoomme!! Tämä on ihan huippua, koska Glenn on mahtava tyyppi. 

Yläkerran pikkuinen Tom. Okei mä tiedän näitä nimiä ja ihmisiä on ihan hirveesti... 

Siinä missä Chris oli kauan puhunut lähdöstä, niin seuraavasta lähdöstä ei sitten tiedetty mitään. Viikko sitten vuokranantajamme lähetti kaikille tekstarin: "I am glad you managed to find a new person but as you may know, Charlotte has also dropped out --". Steve luki tekstarin mulle ääneen ja molempien leuka loksahti auki. Siis mitä? Miten niin lähtenyt? Tekstattiin Ciaralle, joka oli sillä hetkellä Charlotten kanssa trampoliinivoimistelu-tapahtumassa, että tiesikö hän asiasta. Eipä tiennyt. Hän oli jopa tuntia aikaisemmin puhunut Charlotten kanssa siitä, kuinka mahtavaa on, että talo on taas täynnä. Charlotte oli nyökkäillyt ja ollut mukana keskustelussa. Hieman myöhemmin tuli sitten tämä tekstiviesti.Charlotte kertoi Ciaralle, kuinka hänellä oli aikomus kertoa, mutta ei ehtinyt. Syy oli se, että hän ei voi asua Ciaran kanssa samassa talossa, koska heidän suhde tulee kyllä kärsimään. Ymmärrettävää kyllä, sillä niillä on pientä kilpailua ja muuta koko ajan keskenään. Mutta miksei hän silti voinut kertoa edes harkitsevansa lähtöä? Minä olen tällä hetkellä ainoa, jolle hän on lähdön jälkeen puhunut. Tavattiin nimittäin maanantaina meidän Bingo-illassa. Menin heti Charlotten luoke ja reppana oli niin huojentunut, halasi pitkään ja rupesi selittämään kuinka ei tarkoittanut mitään pahaa. Ei tietenkään, mutta tapa millä asia tuli esille. ei ollut mikään maailman paras. 

Ollaan taas yhtä ihmistä vaille... 

Taisin mainita edellisessä kirjoituksessa, kuinka Chris on ihan idiootti kun ei asu meidän kanssa ja kuinka meidän super kolmikko murskaantuu kuin pieni etana tietä ylittäessä (miten niin liioittelen?). Mä en vain ymmärrä, että miten voin asua ensi vuonna ilman Chrisiä. Melkein rupesin itkemään kun Chris ensimmäisen kerran mainitsi, että kaikista ihmisistä se haluaisi kaikista eniten asua minun ja Steven kanssa ensi vuonna. Enkä pysty edes laskemaan kaikkia niitä kertoja, kun ollaan lahnattu jossain huoneessa ja Chris on yrittänyt saada meitä jäämään Gloucesteriin. Vastapainoksi me ollaan toki yritetty saada se Cheltenhamiin.

Tän kämpän ihmissuhteet on vaan jotain niin käsittämätöntä, etten haluaisi päästää kenestäkään irti. Jokainen on ihan hirveän läheinen mulle ja kaikkien niiden unettomien öiden jälkeisten avautumisten tai keskellä kirkasta päivää olevien sekoilujen jälkeen nää pojat ja ciara tuntee mut melkein paremmin kuin minä itse. Sama päin vastoin. Steve ja Chris on erityisen läheisiä mulle tällä hetkellä ja siksi on ihan kamalaa ajatella, että hetken päästä mulla ei oo enää yhtä pöllöä poikaa makaamassa mun huoneen lattialla. Välillä voisin kiduttaa tai murhata kaikki nämä ihmiset ja välillä taas haluaisin antaa isot pusut poskelle jostain ihanasta asiasta mitä joku on tehnyt. Yritä tässä sitten olla normaalisti!

Ainakin meidän talo on täydellinen!

Lähden huomenna viikonloppureissulle Devoniin! Mukaan lähtee sellainen 15 hengen porukka, että en ole ihan varma tuleeko sieltä kukaan hengissä takaisin. 

Leikki leikkinä hei äiti ja iskä! 

Kaikki olemme vanhoja ja vastuullisia ja moni on jo vanhuuden kynnyksellä (= kolmenkymmenen ikävuoden puolella). Bingoa siellä tullaan pelaamaan ja villasukatkin varmaan ehtii valmistua!

Bingo!

Maanantaina oli taas yksi monista hyväntekeväisyys tapahtumista ja tämä oli ehdottomasti paras tähän mennessä. Miksi? No koska cheerleaderit järjesti sen. Daa. Teemana oli bingo ja uskokaa tai älkää niin kaikki oli ihan liekeissä. Meillä oli mahtavia palkintoja sillä tän tapahtuman järjestäjät oli saanu kerättyä ilmaiseksi (hieronta, suklaata sadalla punnalla, rugby-pallo nimmareilla yms.) kaikkea siistiä! Parempaa ku lidlin suklaat.

        

                                           

  

En tiedä olenko ehtinyt vielä mainitsemaan, mutta musta on nyt tullut cheerleader valmentaja!! Meidän kerholla on jokavuotinen Cheer in schools jonka tarkoituksena on opettaa temppuja koululaisille. Kaikki halukkaat valmentajat jaettiiin pieniin ryhmiin, mä olen esimerkiksi Sophien ja Lisan kanssa, ja jokaisella ryhmällä on yksi koulu josta he on vastuussa seuraavat kymmenen viikkoa. Opetetaan tytöille koreografia joka sisältää stuntteja, voltteja, kärrynpyöriä yms. ja tanssin. Näiden kymmenen viikon jälkeen kaikki koulut kerääntyy yhteen ja meillä on kilpailu parhaasta koulusta. Meillä on kolmekymmentä tyttöä tällä hetkellä, ikävälillä 12-14. Sanotaanko näin että ääntä pitää siis osata käyttää.

                                 

Meillä oli tänään siis ensimmäinen sessio ja kaikki oli_ihan_mahtavia. Eri tasoisia tyttö oli, mutta kaikki osasi kärrynpyörät, walkoverit ja round offit. Puolet osasi takaperin voltit seisaaltaan ja stuntteja tehtiin jo kuin vanhat tekijät. Okei, jos totta puhutaan niin tytöt oli jo vanhoja tekijöitä, koska useimmat näistä tytöistä oli myös viimevuonna tässä mukana. Parasta oli, kun kaikki halusi oppia. Yhtäkkiä huomasin kuinka mulla oli kymmenen tytön jono kun harjoiteltiin walkovereita ja kaikki halusi saada sen täydelliseksi. Oltiin ihan täpinöissä sen tunnin jälkeen ja me niin tullaan voittamaan koko kisa!!

Meillä on ihan tyhmä talo-juttu taas menossa mutta säästän teidät nyt siltä marisemiselta. Itken ehkä huomenna teille tänne ison esseen siitä miten mun, Steven ja Chrisin kolmen kopla ei tule enää ensi vuonna olemaan kolmen kopla, sillä Chris on idiootti eikä asu meidän kanssa....

Mutta tälläistä tänään! Ihmiset on taas kasaantunu mun huoneeseen valittamaan kuinka on tylsää, joten mun pitäis nyt muka keksiä tekemistä. Rankkaa tää elämä.

Näkemisiin!

Hulabaloota ja naamioita

Jotenkin tää meidän viikon loma (= Embloyability week) on tuntunut maailman hitaimmalta mutta toisaalta taas oho, nyt onkin jo sunnuntai. Viikkoon on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin elokuvaelämyksiä sekä muuta normaalia sekoilua. Vinkkinä, jos aiotte mennä katosmaan Foxcatcheriä, älkää. Steve nukahti 20 minuuttia leffan alkamisen jälkeen, kaksi ihmistä lähti puolessa välissä elokuvaa, yksi nousi ylös ja meni ulos vastaamaan puhelimeen ja jossain huokailtiin erittäin syvään. Ei hyvä. 

Adoptoin muuten koiranpennun! Siitä on tullut kämpän maskotti ja se on menossa mukana aina kun mekin ollaan. Saanko esitellä, Marble.

Perjantaina oli Masquaraide Winter Ball! Eli saatiin laittaa maskit naamaan ja mentiin Moan kanssa groovaamaan Jazzin tahtiin. Me niin sytytettiin se tanssilattia palamaan meidän liikkeillä, varsinkin silloin kun kukaan muu ei ollut vielä uskaltautunut (= muilla ei ollut alkoholia tarpeeksi veressä kello kahdeksalta) meidän seuraksi, mutta bändin jäsenillä oli ainakin hauskaa kun ne aina välillä naureskeli meidän upeille esityksille.

Nyt taas treeneihin. Sunnuntaiden pitäisi olla täynnä lepoa ja lahnaamista, mutta ei. Mä joudun treeneihin puoli kuudeksi ja vapaudun sieltä vasta kymmeneltä. Huoh. 

Huomenna alkaa uusi jakso eli jee uusia aineita!! Mikä tärkeintä, ei_enää_ikinä_sosiologiaa.

P.s. Mä oon oikeesti tosi pahoillani jos te ootte mun Snapchat kavereita. Mä innostun aina vähän liikaa niiden kuvien ja videoiden kanssa.  

Tehdään hyviä juttuja yhdessä

Taisin joskus mainita, että hyväntekeväisyys-jutut on isossa huudossa täällä, ainakin meidän yliopistolla, ja jokainen viikko on jonkinlaista toimintaa ja rahankeräystä. Joka maanantai yksi urheilukerho pitää oman hyväntekeväisyysgaalansa, jossa on aina erilainen teema (Masterminds, Dancing with the stars, PopQuiz yms.) Nämä ei ole tietenkään pakollisia, mutta on aina kiva jos saa tiimin kasaan! 

Nää tapahtumat pidetään aina Vodka Revolutionissa Cheltenhamissa

Itse olen ollut kahdesti. Edellisellä viikolla naisten jalkapallojoukkue piti oman hyväntekeväisyysiltansa mutta Cheerleaderit oli erittäin huonosti edustettuna, minä olin nimittäin ainut joka oli paikalla. Tarkoitus oli mennä joukkueena, mutta 74 ihmisestä kukaan ei ollut vapaana, joten peruttiin osallistuminen viimehetkellä. Olin kuitenkin jo lähtövalmis, joten lyöttäydyin sitten Ciaran ja muiden trampoliinivoimistelijoiden joukkueeseen! Eilen miesten hockey-joukkue piti oman Hyväntekeväisyysillan ja sinne saatiin onneksi joukkue kasaan. (Ei siis jääkiekko vaan enemmänkin kuin maahockey, kertokaa nyt viisaampina parempi suomennos... ) Minä, Grace (Match-valmentaja), Ellie (Koko joukkueen pääkapteeniyli-ihminen) ja Georgia (fellow-cheerleader) mentiin ja näytettiin, että kyllä Cheerleaderit tietää Disneystä jotain. Teemana oli siis Masterminds, eli jokaisella joukkueella on oma teema (Harry Potter, Disney, Olympialaiset 2012 yms.) ja sitten vastataan tähän teemaan liittyviin kysymyksiin! Oltiin kolmansia jee ja saatiin suklaa-rasia palkinnoksi!

G: "This box looks cheap. I bet they are from Lidl."

Erän hockey-joukkueen jäsen hetkeä myöhemmin: "Ah you got the Lidl-chocolates. I feel sorry for you!"

Lolz. 

--

Täällä kämpässä illathan on siis totta kai omistettu opiskelulle ja ahkeralle työnteolle. Tai piilo-leikille. En olisi ikinä uskonut että näinkin piilottomasta asunnosta löytyy niinkin monta paikkaa minne mennä.

Mihin sitä siis mahtuu piiloutumaan?

Mm. Yläkaappeihin, alakaappeihin, sängyn alle, patjan alle, Chrisin vaatekasan alle (uskokaa tai älkää niin se vaatekasa oli niin iso, että Steve mahtui sen alle ja kaikenlisäksi se löydettiin viimeisenä), jääkaapin päälle, mikron taakse, verhon taakse, pöydän alle, pahvilaatikkoon, lavuaarikaappiin yms. Listaa olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, palaan takaisin leikimään lääkäriä! Yksi kämppämme henkilöistä on kurjasti tällä hetkellä sairaana, tultiin äsken sairaalasta takaisin ja minä sitten mittailen lämpöä ja pidän huolen että penisilliinit otetaan oikeaan aikaan ja että potilas syö ja juo riittävästi.

Back to business

No ohhoh. Ompas noloa. En sitten kyllä muista millään ajatuksen tasolla että koska olisin viimeksi tänne kirjautunut sisään!

Uusi vuosi lähtenyt rullaamaan eteenpäin ja olen päässyt takaisin tänne eriskummallisten aksenttien ja omituisten ruokien maahan! Huomasi selkeästi, että porukka on ollut kotona kolme viikkoa, sillä aksentit oli taas vaihtuneet niihin "omiin". Ensimmäisenä iltana juttelin hetken Shaunin kanssa ja ilmeeni taisi olla aika jäätynyt, sillä siitä Brummie aksentista ymmärsin ehkä yhden sanan. Sanoinki hänelle, että otetaas taas ihan rauhassa, kun aivot ei ole vielä kääntynyt Englanniksi, saatika Birminghamiksi.  

Suomessa aika meni lähinnä ihmisiä tapaillen ja antibiootteja syöden! Kuten jokainen kerta kun olen käymässä Vaasassa. Tällä kertaa sain sitten kehitettyä itselleni korvatulehduksen. Ihana nähdä kaikkia. Joulu meni perheen ja suvun kanssa syöden itsensä pinkeäksi kuin pallo ja uusivuosi meni ystävien kanssa hömpsäillen.

Annetaas kuvien nyt vain virrata niin että en ala kirjoittamaan suurta kertomusta kaikesta mitä on tehty tässä muutamien viikkojen aikana.

Uuden vuoden paardit. Olin tulessa kun vuosi vaihtui. Ihan siis kirjaimellisesti. Opinpahan että ei kannata olla tuulensuojana kun toinen yrittää sytyttää sädetikkua.

Täällä minä taas olen! Omituisten otusten kerhossa!

Sain tänään valmiiksi mun pienen elämäni tylsimmän ja hirveimmän esseen. 2500 sanaa ja aiheena erilaiset sosiologiset teoriat ja miten esim. naisia aliarvostetaan urheilussa. Joo on varmaan tärkeetä, mutta jos joku haluaisi kertoa miten tämä liittyy mun alaan niin pliis, valaiskaa mua, multa nimittäin loppui ideat. Ihan kuin mä sanoisin mun asiakkaille, että "Ai sä haluaisit testailla sun lihasvoimaa ja parantaa suorituskykyä? No en mä sellaisesta tiedä mutta istuppas alas niin kerron sinulle Marxismista!!" Meillä oli Chrisin kanssa sama essee ja Steve piti meille muuten vaan seuraa, joten päätettiin että nyt valvotaan koko yö ja tehdään se. Ja niin muuten valvottiin. Kahdeksalta aamulla menin nukkumaan! Sitä onnen hetkeä kun lähetettiin meidän esseet. Mun mielenterveys oli niin pahasti vaakalaudalla enkä oikeasti valehtele kun sanon että mun stressi-levelit alkoi hipomaan taivaita.

Ja katsokaa muuten miten paljon saatiin aikaiseksi sinä yönä!

Pientä, tai itseasiassa erittäin suurta, iloa arkeen. Sain nimittäin ihka ensimmäisen esseeni arvosanan ja arvatkaatpas miten meni. 

70-100%	A	Pass	Excellent - Outstanding	None required
60-69%	B	Pass	Good	None required
50-59%	C	Pass	Satisfactory	None required
40-49%	D	Pass	Sufficient for credit	None required

Mä menin ja vetäsin esseestä kirkkaat 74% eli yhden parhaimmista arvosanoista!!!! 80-100% on_erittäin_harvinaisia ja varsinkin ekaluokkalaiselle. Moa laittoi aamulla viestiä että ootko tarkistanut jo arvosanan. Kämmenet hioten olin jo valmis pakkaamaan laukkuja ja varaaman lentoa takaisin Suomeen mutta empäs varannutkaan, sillä SEITKYTNELJÄ PROSENTTIA!!! Parastahan tässä on se, että Moa sai myös yli 70 ja me ollaan tällä hetkellä ainoat, joilla on noin hyvät pisteet. Ainakin niistä ihmisistä keiden kanssa me ollaan puhuttu. Meillä. Kahdella ulkomaalaisella pölkkypäällä!

P.s. Tänään oli joukkuekuvien aika! Ylempi kuva on meidän koko Cheerleading kerho, uskokaa tai älkää niin ainakin 20 puuttuu. Meitä on 74 yhteensä. Alemmassa kuvassa on meidän kisaryhmä, kuvasta puuttuu kaksi ihmistä!

Meillä alkoi viikon loma ennen toisen jakson alkua! Eli nyt chillaillaan. Pusuja ja haleja ja hyvää viikonloppua! xx