Ihan oikea liikuntatieteilijä

Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, kun sain eilen pistää käytäntöön sen mitä ollaan koulussa opeteltu. Ei, nyt en puhu kokeista enkä tenteistä vaan ihan oikeasta työkokemuksesta! Meidän luennoitsija kysyi meidän luokalta, josko kukaan olisi 13.12. vielä kaupungissa. Hän nimittäin tarvitsisi apua kriketinpelaajien testauksessa. Me ihan innoissamme Moan, Amelian ja Laurenin kanssa  ilmoitettiin, että me ainakin oltaisiin ehdottomasti tulossa!

Tehtiin samoja testejä mitä oltiin itse harjoiteltu meidän käytännön-tunneilla. Kaikenlisäksi palautin viikko sitten tästä samasta aiheesta 1500 sanaisen raportin. Eli jos ei aikaisemmin ollut mitään hajua miten krikettiä pelataan, niin nyt on edes jonkinlainen pohja! 

Mentiin puoli puoli neljäksi yliopistolle Debbien, meidän luennoitsijan, kanssa. Asennettiin testausvälineet ja jaettiin tehtävät. Minä ja Moa pidettiin huolta nopeus- ja hyppy-testeistä. Amelia, Lauren ja Debbie huolehti 505 ja Run Three-testeistä. YoYo-testi tehtiin yhdessä. Neljältä 11-13 vuotiaat kriketinpelaaja-tytöt alkoi valua sisään. 

YoYo - Tarkoitis juosta päästä päähän ennen kuin nauhalta kuuluu piippaus ääni. Jokaisen piippaus-kierroksen jälkeen tahti kovenee. Meillä oli hirveän kylmä salissa kun vain seistiin paikallaan ja otettiin tuloksia ylös, mutta siinä tuli kyllä itsellekkin kuuma kun näki tyttöjen kiihdyttävän naama punasena ja hiki lentäen päästä päähän. (Kuvat on @GCBCricket Twitter-tililtä)

YoYo

17.7m, 505 ja Run three - Tarkoitus on juosta viivalta viivalle. Matka vaihtelee sen mukaan mikä testi on kyseessä. Testistä riippuen tytöillä oli myös päällä kriketti-varusteet (ensin pelkkä maila, sitten koko helahoito kypärillä ja suojavarusteilla) jotta saataisiin selville todellinen nopeus peli-tilanteissa. Ilman varusteita on nimittäin paljon helpompi juosta, testattu on. 

505

Hyppytesti 

Nopeus - Tässä testissä piti juosta heti sata lasissa, koska tässä testattiin kiihtyvyyttä. Matka oli 20m ja paras aika taisi olla 2.81 sekuntia. 

Hyppy - Hypättiin kuvassa näkyvällä hyppymatolla. Kädet lanteilla ja ponnistaen ilman, että kädet irtoaa.

Tää olin ihan yli siisti kokemus, koska nyt nähtiin mitä meidän luennoitsijat tekee sen lisäksi, että ne opettaa meitä. Ne tekee ihan oikeita juttuja. Näiden tulosten pohjalta tytöille tehdään yksilöidyt treeni-ohjelmat joissa keskitytään vahvistamaan heidän heikkouksia. Eli ei näitä tuloksia ihan huvikseen vaan otettu!

---

Viimeisetkin mölyapinat lähti tänään kotiin.... Kämppä on kurjan tyhjä :(

Kolmekerroksinen talo ja jokaiselle kakulle oma uuni

Yritän kirjoittaa tätä tekstiä tärisemättä, hyppimättä ja pomppimatta liikaa mutta meillä on talo ensi vuodeksi! Se on itse täydellisyys. Näin vaatimattomasti kun sanon.  Arvatkaa missä se on. Cheltenhamissa. Voitteko kuvitella, että minä muutan takaisin mun suloiseen Cheltenhamiin! Tällä kertaa toiselle puolelle kaupunkia, mutta silti vain 15 minuutin kävelyn päähän keskustasta. 

Kuten siis voitte veikata, asiat järjestyi kuin itsestään kokoontuva palapeli ja kaikki on loppujärjestelyihin erittäin tyytyväisiä. Miksi Cheltenham kun koulu on Gloucesterissa? Ensinnäkin, 4-5 ihmisellä on ensi vuonna auto sekä bussipysäkki on lähellä. Toiseksi, Gloucesterissa ei vain ole kämppiä. Opiskelijoille soveltuvia/tarkoitettuja taloja oli Gloucesterissa 10 kun Cheltenhamissa niitä oli 180. Pienoinen ero. Kolmanneksi, meidän talo on täydellinen. Mainitsinko sen jo? No se on.

Miksi kummassa nyt jo hoidettiin talo, kun asuntola-elämäkään ei ole vielä edes puolessa välissä? Sillä asunnot menee. 90% meidän tutuista ja kavereista on järjestänyt jo asunnon itselleen sillä ne menee nopeasti. Aikainen lintu madon nappaa, vai mitä? 

Ensimmäinen kämppä mitä katsottiin oli ihan hirveä. Huoneet oli pieniä (minun piti änkeä itseni sisään yhdestä huoneesta. Miettikää sitten meidän poikia + kaikkia urheilukasseja). Keittiö oli pieni ja olohuone oli olematon. Meidän ei tarvinut kuin katsoa toisiamme silmiin ja tiedettiin täsmällee mitä toinen ajatteli. Ei tyrmätty taloa kuitenkaan heti, vaan kiltisti odotimme muutaman tunnin. Vuokraisäntä nimittäin tarjoutui antamaan kyydin keskustaan. Mentiin katsomaan seuraavaa (joka näytti ulkopuolelta ihan samanlaiselta) ja sama homma. Ei tarvinut kuin toisen silmiin vilkaista ja se oli siinä. Kaikki hyppi riemusta. Varsinkin kun oltiin ensimmäiset katsojat, eikä asunto ollut edes netissä vielä. Päästiin katsomaan tätä taloa, sillä toinen talo mitä me alunperin kyseltiin, oli mennyt. Vuokraisäntä ilmoitti, että hänellä on yksi talo jota voitaisiin mennä katsomaan, koska nykyiset opiskelijat muuttaa siitä pois opiskelujen loppumisen takia. 

Nykyiset asukkaat heh. Älkää minusta välittäkö, kunhan otan teistä kuvia.

Talon ehdoton paras juttu on keittiö. Meillä on nimittäin ISO jääkaappi, kaksi uunia ja astianpesukone. Omg sitä luksusta. Toiseksi paras juttu on joko tuo super 50" TV (pojat kuvitteli jo Xbox pelinsä nätisti tv:n alle) TAI parisängyt jokaisessa huoneesa. Kolmanneksi paras juttu on tuo seinää vasten oleva aamiaispöytä. Se. On. Ihana. (Jos se olisi siisti...) Ainiin ja tykättiin siitä, että keittiö oli ihan erillään olohuoneesta! Löydänkö vielä lisää hehkutettavaa.... No varmasti, mutta säästän teidät siltä. 

Huomasin muuten mielenkiintoisen faktan. Siinä missä Suomalainen etsii ensimmäiseksi itselleen yksiötä (opiskelija tai ei), Brittiläinen hamuaa ympärilleen mahdollisimman paljon kämppiksiä!

Palattiin takaisin nykyiseen kaupunkiimme ja arvatkaapa mikä nähtiin.

Tällä hetkellä kämpässä jäljellä minä, James ja Ciara. Muutama kyynel melkein vierähti eilen, kun Chris ja Luke tuli antamaan isot lähtöpusut poskelle.. Meinasin jo nelkein kirjoittaa, että tulee olemaaan hiljainen joulu mutta muistin, että kyllä mun suku on aika äänekäs.

Kohta alkaa aamutreenit. Saa nähdä montako ihmistä tiputan kun väsymys painaa lihaksia. 

Jouluateria

Heissan ihmiset ihanaiset! Viikko + muutamia päiviä on kulunut ja lähtö kohti Suomea lähenee. Tunnelmat on epäuskoisen sekalaiset; miten kolme kuukautta voi nyt jo olla ohi? Välillä tuntuu siltä, että vasta muutettiin yhteiseen kämppäämme. Toisaalta taas siltä, että tässä nyt on asuttu yhdessä jo melkein vanhuuteen asti.

Eilen oli meidän jouluateria. Oih. Meillä oli jumalaton kalkkuna, joka oli tarkoitettu 18-20 ihmiselle. Tai yhdelle Flat 20:lle. Kuten usein sanomme monestakin ruokaan liittyvästä asiasta. Me syödään nimittäin paljon. Chris oli vastuussa siitä ja siitä tuli täydellinen, kiitos Gordon Ramseyn "kuinka pitää kalkkuna kosteana"-vinkin.

Tietysti meillä oli myös secret santa, joka ei sitten loppujen lopuksi enää ollutkaan niin salainen. Kaikki tiesi kuka oli kenenkäkin secret santa ja pakko sanoa, että nyt oli Onnetar kyllä leikkinyt hassusti. Me oltiin nimittäin aina pareittain. Chris ja Shaun antoi toisillensa lahjan, Ciara ja Luke antoi toisillensa lahjan ja minä ja James annettiin toisillemme lahja!

Ja vielä viimeiseksi. VIHDOIN saatiin meidän ensimmäinen kämppä-kuva jossa on KAIKKI. En kyllä ymmärrä mitä Joulun taikaa tässä oli mukana, mutta kaikki näyttää jopa hyvältä näissä kuvissa!! Ja normaaleilta. Kukaan ei ole alasti, kenenkään pää ole kattilassa eikä kukaan väännä naamaa, 

 Jouluiset tervehdykset muruset <3

12 päivää

Ensimmäinen Joulukuuta, eikä minulla ole edes joulukalenteria!! Maanantai-aamuni masennus ei helpottunut kun muistin, että minulla ei ole edes suklaakalenteria auttamassa. Lohdutukseksi Shaun tuli kotiin tänään ja sanoi, että se melkein osti mulle joulukalenterin, mutta kaupassa oli vain kalliita kalentereita jäljellä. Höh. 

Onnistuin kyllä taas vaihteeksi nolaamaan itseni luennolla... Mutta eikö pieni piristys aamulla ole aina positiivista? Meillä oli Research Methods luento ja aiheena oli Population & Samples. Meidän luennoitsija halusi havainnollistaa jokaista esimerkkiään käyttämällä meitä ja jakoi jokaiselle numerolapun. Hän sitten arpoi satunnaisesti numeroita ja sitä mukaan piti mennä luentosalin eteen seisomaan ja vastailemaan perus kysymyksiin. Vaikka kuinka ristin sormet ja varpaat niin tottahan toki se numero 42 tuli ja minun piti sulavasti liikkua keskeltä riviä kaikkien läppäreiden ja vihkojen yli. No hyvin onnistuin. Pudotin omat muistiinpanovälineeni, kompastuin Moan takkiin, kaadoin Laurenin kahvin ja talloin Matin varpaat. Leuka pystyyn vain ja uudestaan!

Seuraavaksi sitten luennoitsija halusi jakaa meidät sitä mukaa, mistä ollaan kotoisin. Aloitettiin että ketkä on etelästä, nouskaa ylös. Sama idän ja lännen kanssa. Sitten tultiin pohjoiseen. Vilkaistiin Moan kanssa pikaisesti toisiamme ja todettiin, että no periaatteessahan me molemmat ollaan pohjoisesta. Noustiin ylös. Kuulin sillä samalla sekunnilla kuinka Glenn (ystäväni yläkerrasta), Luke ja James repesi nauramaan. Cheers pals. Sain kuulla tästä heti kun luento loppui, kun Glenn ja Luke tuli mun luoksi nauraen, että "I don't even know why was that so funny but I am still laughing."

Joo ei sitten mitään hajua mitä ne huutaa

Siitä Amerikan futismatsista! Eilen mentiin meidän match-joukkueen kanssa meidän ensimmäiseen peliin hurraamaan! Ilman sitä hurraamiskohtaa. Koko joukkue on aika floppi, niin tämäkin epäonnistui. Ensin me oltiin Helenin kanssa ainoat ihmiset siellä. Muutama muu tuli 20 minuuttia myöhässä ja meitä ei ollut läheskään koko joukkue kasassa. Eli seistiin vain reunalla tekemättä mitään.

Pikku vinkki itselleni ensikerralle, tarkista säännöt. Oltiin nimittäin ihan pihalla siitä mitä tapahtui. Luultiin jossain välissä, että oltiin johdossa, mutta lopulta hävittiin 36-0. Opin kuitenkin muutaman jutun: yhden maalin jälkeen saa aina 6 pistettä ja pelaajat saa tarttua toista pelaajaa kypärän kehikosta ja vetää maahan!!

All in all, matsi oli oikeasti todella viihdytävä ja meillä oli ainakin hauskaa kun keskityttiin olennaiseen. Palaajien ulkonäköihin. Tämän jälkeen oli sitten ne onnistuneet kisaryhmätreenit missä tein backflipin.Vaikka tein sen tuen kanssa, mutta silti!

Vähän väliverryttelyjä. Siinä vaiheessa kun miehet rupesi kyykkäämään rivissä niin tytöt alkoi kikattamaan. Vähän hävetti jo omasta puolestakin.

Nostakaa käsi ylös jos ette ole vielä sisäistäneet sitä, että ensimmäinen jakso loppuu kahden viikon päästä. Jees, arvelinkin että en ole ainut. MIETTIKÄÄ NYT. 12 päivää ja ensimmäiset kolme kuukautta yliopisto-elämää on takana! 

Opiskelutapoja

Jos vain oppisin koulukirjat ja artikkelit yhtä hyvin kuin TV-sarjojen repliikit ja avauspuheet. Seurataan tällä hetkellä neljää TV-sarjaa (Gotham, The Flash, Arrow ja Scorpion) ja koulutyöt selvästi häiritsee meidän uutta harrastusta. 

Saana kirjoitti blogissaan omista opiskelutavoistaan ja kysyi haluaisinko tarttua aiheeseen. En malta odottaa, että pääsen jakamaan omat kultaakin kalliimmat opiskeluvinkkini teille kaikille.

Meidän luennot ei ole pakollisia ja tiedän monia, jotka on skipannut useamman kuin puolet luennoista. En käsitä miten kummassa ne aikoo selvitä kokeista ja esseistä. Puhumattakaan siitä, että ne heittää 9000 puntaa täysin hukkaan. 

Miten opiskelen itsenäisesti kotona:

Oon aika huono tekemään itsenäisesti töitä, mutta sellainen mä olen aina ollut. Ainoa aine missä olen oikeasti kotona vapaa-ajalla kirjoittanut muistiinpanoja puhtaaksi, on anatomia & fysiologia. Ihan puhtaasti sen takia, että siitä ei muuten ymmärrä kukaan mitään.

Meillä on kaksi koetta, a&f sekä psyka, koko vuotena ja molemmat sijoittuu toukokuulle. Mikä on sinänsä erittäin ärsyttävää, sillä toukokuussa pitäisi muistaa ja ostata kaikki asiat, mitä on alkuvuotena opiskellut. Kyllä, tässä astuu kuvioon mukaan se itsenäisen opiskelun tärkeys... Mutta en minä ihan toivoton tapaus ole, sillä varsinkin luennoilla ja seminaareissa on ihan eri tavalla mukana, mitä yläasteella tai lukiossa. Muistaakseni Hanna kirjoitti blogissaan, kuinka sitä nykyään yrittää oikeasti oppia ja sisäistää asiat mitä luennoilla puhutaan. Kauan sitten  Lukio aikoina, jos en ymmärtänyt jotain asiaa, annoin sen vain olla. Aineet valui toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä sitä tietoa jaksanut kauheasti jättää aivoihin. Jos nyt on yksikin asia mitä en ymmärrä, niin käännän koko kirjaston/internetin nurin kun yritän saada selville mitä kummaa jokin asia tarkoitti. Että kyllä tässä toivoa on, vaikka motivaatio itsenäiseen opiskeluun on vähän matalalla välillä. 

Tälläistä tällä kertaa, lihakset on kipeet meidän treeneistä ja koko tästä päivästä... Aamulla nousin ylös että pääsin ajoissa katsomaan Amerikan jalkapalloa (voin postailla tästä lisää huomenna), sieltä juoksin (tai no, otin bussin ja löntystin) suoraa treeneihin jotka alkoi kuudelta ja loppui kymmeneltä. "Kuollut lahna" on aliarvioiva käsite omalle olotilalleni nyt. Olin treeneissä tänään base (eli se sivutyyppi, joka nostaa sen yläihmisen ilmaan) koska meidän valmentaja sanoi että "Even though you are a front,you're still basically holding her up." Vaikka näin ei pitäis olla. Check me out, mun suuri haba jaksaa nostaa kenet vaan ilmaan!! Nyt mun kädet on niin kuoleman kuolleet, että tuskin saan lyijykynää pidettyä kädessä huomenna. Sivutyyppinä oleminen on ERITTÄIN raskasta viisi minuuttia, koittakaapa tehdä sitä neljä tuntia. 

Nyt lopetan.


P.s. TEIN BACKFLIPING OMG. Jess (valmentaja) huikkas että "come over here." Ja sitten mentiin. En kestä se oli ihan mahtavaa!! Nyt pitäisi vain osata tehdä se ilman Jessin apua. Alku on ainakin hyvä! Kohta en suostu kävelemään ollenkaan sillä mun matkat yliopistolle taittuu tehden handspringejä ja backflippejä.

P.p.s. Ihanat, kaikki oli hirveen huolissaan edellisen riita-postauksen takia ja sain tekstareita ja fb-viestejä siitä, että onko kaikki hyvin. Tää on periaatteessa vaan niin tätä, että ensin loukkaannutaan verisesti mutta muutamaa tuntia myöhemmin kaikki on taas ihan ok ja ollaan siirrytty taas harmittomaan kiusaamiseen. mutta ootte söpöjä <3