Notaari leimasi minut ihmiseksi

Kävin eilen kiertämässä ympäri kaupunkia vakuuttelemassa eri tahoilla, että indeed, olen kiva tyyppi ja minulle voi hyvin myöntää yhdeksän tonnin lainan. Huh. Kyllä se summa kuulostaa edelleen aika hyvältä. 

Tosiaan, katselin tuossa netistä, että miten nämä lainan haku asiat hoituvat ja ilokseni huomasin että deadline lainan hakuun on parin viikon päästä. Heh. Lainaa saa toki hakea reilusti jälkeen päinkin, mutta tuolla toukokuun päivämäärällä halutaan varmistaa, että opiskelijat saavat rahat oikeaan aikaan ensimmäiseen lukukausimaksuun.

Alkoi siis armoton selvittely ja googlailu että miten nämä kevyet 18 sivua täytetään. Meinasi kyllä kyyneleen poikanen vierähtää poskelle, kun lapuista ymmärsin ensimmäisen kohdan "First name:". Onneksi IsoRy:n (Iso-Britannian suomalainen opiskelijayhdistys) foorumi auttoi panikoivaa (tässäkin) hädässä ja aloin ymmärtää jo vähän enemmän. (= last name). Kävi myös ilmi, että lainapapereihin halutaan todistajan leima ja allekirjoitus, jonka kautta tarkistetaan että passini valokopio on aito ja että kyllä, olen kiva ihminen. Lainapapereiden ohjeistuksessa oli, että leimaajaksi käy lääkäri, opettaja, insinööri ym. korkeassa asemassa oleva. Jaahas. Noh, kaikki mun opettajat on yli 400km päässä Vaasassa, lääkärille en rupea varaamaan aikaa tälläisen asia takia ja insinöörit nyt on vähän omituinen ryhmä. Foorumilta sitten selvisi, että notaarilla on moni käynyt. Sitä ei kuitenkaan ilmeisesti suoraan briteissä tunnusteta "korkeammaksi tahoksi" eli ilmeisesti opettajan leimalla on suurempi merkitys kuin notaarin. Okei. Maistraattiin siis käypi tieni.

Kahden notaarin kanssa sitten vähän ihmeteltiin niitä lippuja ja lappuja ja lopulta kokeneempi henkilö tuli siihen katsomaan meidän touhua "Juu kyllähän näitä papereita on täällä paljon käynyt. Laitatte leimat vaan tohontohon ja tohon ja otatte kopion ja siihen leima ja -----" Eli leimat tuli! Jee! Nyt sitten vaan pikainen tarkistus (rauhassa, auringon paisteessa ja lasipalatsin terassilla, ah kesä....) että kaikki on kunnossa lappusissa (okei, kirjoitin kaiken sinisellä mustekynällä vaikka käskettiin kirjoittaa mustalla. Vähän kiehahti korvissa kun 18 sivun työ meni hukkaan... Kirjoitin mustalla päälle) ja olihan ne. Laput kerkesi vielä eilisen postin mukana eli tästä n. viikko eteenpäin ja paperit saavuttaa Englannin! Jännää!

Raha ei kasva puussa

Ugh.

Oon tänään tulostanut 18 sivua tuition loan-lappusia (eli lukukausimaksut kattava laina) ja yrittäny ymmärtää niitä. Tällä hetkellä ymmärrän ensimmäisen kohdan: "Insert your first name". Pienen vääntämisen, kääntämisen ja googlailun jälkeen aloin myös ymmrtämään, että pitäisi löytää tie jonkin sortin notaarin luo, joka leimallaan ilmaisee minun olevan ihan oikea ihminen. Miksi näin vaikeasti? Miksei vaan voi olla niin kuin netissä "Write 38YTI6 to this box to provide that you are a human". Kaikki olis paljon tyytyväisempiä.

Tosiaan, olen nyt sitoutunut maksamaan 21 000 puntaa kolmelta vuodelta. Pienoiset lainat on nyt harteilla. Huolettaako? Ei. Miksei? No minäpä kerron. 

Lukukausimaksut on toki suurempaakin suuremmat mitä Suomessa ikinä tulee olemaan. Asiat on kuitenkin mahdollista järjestää niin hyvin, että kokisin sen olevan vain tyhmää, jos jättäisin sen takia tekemättä tämän. Tuition loan kattaa kaikkien kolmen vuoden yliopistomaksut, itse en rahoja tule näkemään vaan ne maksetaan suoraa koululle. Lainan takaisinmaksu alkaa, kun olen vakituisessa työssä ja tienaan vähintään 21 000 puntaa vuodessa. Tämän lisäksi olen tietysti myös oikeutettu suomen täyteen opintotukeen ja -lainaan.

Kenelläkään normaalilla ihmisellä ei ole 21 000 puntaa takataskussa (ellei ole tietoisesti säästänyt), joten en ymmärrä miksi ulkomailla opiskelu pitäisi unohtaa sen takia että "ei ole varaa". Toki hinnat on naurettavan korkealla, kun Suomessa voi opiskella ilmaiseksi, mutta en anna sen estää!

Kiitos.

Ainii:

IT'S LIKE SUPER OFFICIAL NOW WHEN THE WEBSITE HAS BEEN UPDATED.

Missä sitä asuisi?

Paikka on nyt varmistettu!! Nyt odotan vain, että etanaposti saavuttaa Gloucestershiren ja kertoo heille, että läpi mentiin ja mut voi ottaa kouluun hyvillä mielin! 

Nyt alkaa sitten se hauskuus eli paperisotkujen järjestäminen. Jopa ennen paperisotkuja pitää kuitenkin ensin selvittää, että mitä kaikkia papereita pitää sotkea.

IELTS todistuksen lähettäminen

Asuntolapaikan hakeminen/saaminen

Vuokrasopimus

Lainat ja tuet

Vakuutukset

Muuttoilmoitus

Puhelinnumero

Tilin avaaminen

Huuuh... 

Eli asuntolapaikkaa on nyt haettu ja tieto siitä minkä paikan saan, tulee kesä/heinäkuussa. Vähän kyllä taiteilin sen päätöksen kanssa, että vuokraanko suoraan jonku asunnon, kämppiksillä tai ilman, vai meenkö asuntolaan. Netistä on tullut luettua paljon juttua siitä, kuinka asuntolat on täynnä 17-18 vuotiaita lapskaisia, ensimmäistä kertaa kotoa pois muuttaneita. Hyvä jos edes omasta kylästään ovat ikinä matkannet kauemmaksi. Hmm. Mutta toisaalta, päätin heittää typerät ennakko-oletukset Plutoon ja hain asuntolapaikkaa.

Apua mä en ehkä kuitenkaan vielä käsitä, että tällä kampuksella tuun elämään kolme vuotta (kuva)

Ensimmäinen toive oli Upper Quay-niminen asuntola, vuokra £117/viikko. Oli lähimpänä keskustaa ja n. 15 minuutin kävely yliopistolle.

Seuraava toive oli Oxstalls (samalla kampuksen nimi), vuokra £124/viikko ja tämä on ihan yliopiston kampuksen vieressä.

Kolmanneksi hain keskustasta kauimmaiseen asuntolaan, eli Ermin halliin, myös £117/viikko ja yliopistolle 15 minuuttia kävelyä.

Jokaisessa huoneessa on oma vessa ja suihku. Ehdoton plussa ja ehdoton vaatimus. En suostu jakamaan vessaa n. 5 muun ihmisen kanssa. Voi kauhukuvat niistä kamalista aamuista, kun jokaisen pitää ehtiä vessaan, suihkuun, pesemään hampaat ja meikkaamaan. Puhumattakaan siitä että jollekkin tulisi tähän väliin vielä oksennustauti tai ripuli. Ei kiitos. ^^

IELTS seitsemän.nolla.

Okei. Vaikka kuinka haluaisin jo hypätä ja pamauttaa okeen tulokset 7.0  niin lähdetäämpäs alusta. Ielts, Interatioal English Language Testing System. Pikemminkin Stress System. Ei sillä että olisi mitenkään vaikea koe ollut, mutta se aikarajoitus antoi kyllä omat haasteensa tehtävien huolelliseen suorittamiseen. Kolme tuntia aikaa, kolme osiota + keskusteluosio.

Kuuntelu vierähti korvien ohi niin nopeasti, että hyvä kun ehdin nenääni kaivaa. Tätä osiota jännitin ehdottomasti eniten, mutta tästä osiosta jäi kuitenkin paras fiilis. Kuunteluhan tuli siis tasan kerran ja jos menetit sen yhden nimen mikä piti täyttää niin jaa a, ketään ei kiinnosta. 

Sitten meniki maku kokeeseen, kun siirryttin luetunymmärtämiseen. Tekstit oli sinällään helppoja, julkisen liikenteen historiaa ja joitain tiede-artikkeleita. Iso plussa myös siitä, että kysymykset ei ollut millään tavalla kompia. Kun vaan kunnolla luki, niin kyllä se vastaus löytyi. Harmi vaan, että oli tosiaan vain tunti aikaa lukea kolme artikkelia. Kauheasti ei ehtinyt tekstejä syväluotaamaan. 

"20 minutes left" Hitto. Oon vasta tokan tekstin puolessa välissä. Pikaluvulla mennään siis. Ja lottorivillä.

Kaks tuntia ja kaksi osiota kokeesta suoritettu. Tauon paikka? In your dreams. Tuulta purjeisiin vaan, nopea lappujen keräys ja vielä nopeampi uusien lappujen jakaminen. Ohjeet kolmatta kertaa, nimet papereihin ja "You may open the test booklet." 

Kaksi esseetä, toinen min. 150 sanaa ja toinen min. 250 sanaa. Onneksi olen internet stalkkeri ja olin selvittänyt että 99% kerroista tuo lyhyempi essee on jonkinlainen diagrammi, jota pitää tulkita ja viisaana ihmisenä olin sitten opetellut kaikki taulukoihin liittyvät sanat. SUOSITTELEN. Oli hyvä fiilis kun tungin sinne aina välillä "Reached a peak" tai "fell dramatically by 39%". Pidemmässä esseessä piti sitten kertoa mielipiteensä ns. turhista julkkiksista, jotka eivät ole tulleet julkisuuteen taitojensa kautta. Sekä ovatko nämä henkilöt hyviä roolimalleja nuorille. No sanomattakin oli selvää, että kun tunti oli aikaa kirjoittaa molemmat esseet, niin siinä ei kauheasti mitään hienoja ajatuskarttoja ehtinyt laatia. Suoraan asiaan vaan. Aika loppui sekunnilleen silloin, kun sain viimeisen sanani kirjoitettua. Kiva. Se siitä huolellisesta tekemisestä ja tarkistamisesta sitten.

Kokeen jälkeen jäi niin tyhjä olo ja vähän jopa huono fiilis. Koe rynnittiin läpi ja armoa ei tosiaan ollut. Essee ja luetunymmärtäminen huolettivat kaikista eniten koska jälkimmäisessä ei ehtinyt kauheasti sen tarkemmin lukemaan tekstejä ja kysymyksiin vastaaminen meni mutu-tuntumalla. 

Parin tunnin tauko ja sitten suuntasinkin suulliseen osioon. Jännitys nousee.... Haastattelija oli tosi mukava, hymyili ja nyökytteli mukana, joten se itsekseen puhuminen oli huomattavasti helpompaa! Haastattelussa aloitettiin täysin pöllöistä kysymyksistä (missä olet töissä, mitä vaatteita pidät töissä, pidätkö samoja kotona jne.) ja siinä 15 minuutin aikana siirryttiin aste asteelta vähemmän pöllöihin. Kunnes lopulta piti analysoida nykyajan ruokatottumuksia ja miksi roskaruoka saattaa olla suositumpaa kuin terveellinen. Haastattelun yksi osa oli myös pikkuinen 1-2 minuutin yksinpuhelu. Minuutti aikaa suunnitella ja toinen aikaa puhua. Minulle tuli aiheeksi kertoa ravintolasta jossa olen ollut ja jonne haluaisin mennä uudestaan. Ihan tosi hei. Mä oon köyhä, joten raintolakokemukset on jääny aika vähäiselle. Heitin päästäni sitte mahtavan kokemuksen keksitystä sushi-raintolasta jossa vietimme kaverin syntymäpäiviä ja kuinka se oli ensimmäinen kertani sushi-ravintolassa. Ilmeisesti selitys kelpasi! 

13 päivää piti odottaa tuloksia. Aika ei olisi voinut mennä hitaammin. 9.5. aamulla herätessäni kello kuusi päätin, että nopeesti tarkistan josko olis tulokset tulleet. Ja. OLIHAN NE. En valehtele kun sanon, että mä kiljahdin. Kiljahtamista seurasi täydellinen helpotus ja rupesin itkemään vuolaita kyyneliä. Kaikki se jännitys, hermostuneisuus ja stressi vaan laukesi yhdellä kertaa ja makasin sitte sängylläni itkien onnesta. Sori naapurit. 

Kouluun pääsemiseen tarvitsin Overall scoren 6.0 ja minimissään jokainen osio sai olla 5.5. Eli hienosti läpi. 

OI TÄTÄ TUNNETTA

Hermostuneisuutta havaittavissa.

Sydän lyö. Pulssi nousee. Hermostuneisuutta. Ja miksi? Kahden päivän päästä saan tietää Ielts-kokeen tulokset. Kaksi_päivää_epätietoisuutta. Jos tämä odottaminen saa jo näin hermostuneeksi niin kuinka selviän tulosten julkistamispäivästä? Mun ei tarvitse kun katsoa Countdown-sovellusta jossa näkyy ”Two day left” ja jo lähti pulssi kohoamaan kohti Himalajan vuoria.

En muista, että olisi ikinä mikään asia jännittänyt näin paljon ja näin etukäteen. Viimeiset kaksi viikkoa on madelleet hitaammin kuin kuollut etana mutaojassa, joten on ihme, etten ole romahtanut täysin. Vielä.

Voin vilpittömästi sanoa, että en todellakaan tiedä menikö koe hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Koe oli niin nopeasti ohi, että en ehtinyt saamaan minkäänlaista tuntumaa siitä. Ainut päämärä silloin oli tulittaa tekstiä paperille niin nopeasti kuin ehti.