Iltapäivä Kingsholmin stadionilla

Tällä viikolla kämppä on ollut melkein yhtä tyhjä kuin joulun aikoihin. Ciara on ollut poissa maanantaista asti, Chris lähti tiistaina ja Shaun ja James lähti perjantaina. Minä ja Steve ollaan viimeiset sotilaat pystyssä. Pistettiin pienet kokkailut taas vaihteeksi pystyyn ja rankkojen treenien jälkeen ruvettiin tekemään myslipatukoita/flapjackeja joista tuli ihan superhyviä. 

En ehtinyt edes kamerani kanssa mukaan, kun oltiin jo mussutettu suurin osa.

Me käytiin tänään katsomassa mun eka oikea live Rugby matsi, sillä sain ilmaislippuja! Istuttiin syömässä aamupalaa, kun sähköpostiin kilahti viesti mun yhdeltä pääluennoitsijalta. Hänellä oli 12 ilmaislippua iltapäivän peliin, joten nopeat syö hitaat-tyylillä mennään. Kello ei ollut edes yhtätoista vielä ja me oltiin jo kiitämässä yliopistolle lippujen hakuun!

Ennen joulua kävin toki katsomassa yliopiston ykkösjoukkueen matsin Cardiffia vastaan, mutta tämä oli ihan oikeaoikea Gloucester Rugby vs. London Welsh. Sanomattakin selvää, että me murskattiin Wales 48-10. Hah! Mun mielestä toki kaikista paras fiilis oli, kun mä jopa ymmärsin mitä pelissä tapahtui. Siellä mä sitten pompin vanhojen ukkojen mukana aina kun tuli hyvä taklaus tai kun joku köriläs juoksi pallo kainalossa kentän päästä päähän. Steve piti välillä pistokokeita: "Okay, so how many points do we get from a penalty kick?" ja minä vastasin kaikkitietävänä, että kolme.

Oli ihan huippua!!!

Kuuluttajan mukaan paikalla oli reilusti yli 13 000 katsojaa!!! Yllä olevassa kuvassa vain 1/4 heistä. Englanti päätti näyttää myös omituisen puolensa, sillä ihan puskista alkoi yhtäkkiä sataa räntää. Kyseessä ei ollut mikään pikkuinen tuprutus. Ihan kuin taivas olisi revennyt! Muutamaa minuuttia myöhemmin oli taas aurinkoa. 

Me oltiin tosin ajateltu kaikkea. Meillä oli mukana sateenvarjo, minkä alla nyhvättiin. Yksi järkkäreistä oli niin vaikuttunut meidän ajatuksesta, että änkesi meidän kanssa sateenvarjon alle "mind if I squeeze in? You two look so comfortable here! He. He." Siinä me sitten seistiin kolmestaan pienen violetin sateenvarjon alla. Ei sillä että minulle olisi yhtään suojaa riittänyt, kun melkein kaksimetrinen Steve piti varjoa ja järkkäri oli ahtautunut toiselle puolelle. Muutaman hyvän vitsin jälkeen hän lähti kohti seuraavia uhrejaan.

Sateenvarjoa tuplasti parempi ajatus oli meidän tomaattikeitto, mikä oltiin laitettu kahden litran termariin. Mikään ei lämmittänyt sielua paremmin kuin höyryävä keitto, kun asteita oli vain viisi ja varpaat ja sormet oli jäässä seisomisesta.

Tällä lounaalla me jaksettiin kannustaa Gloucester voittoon!

Tämän kollaasin kuvat on Gloucester Rugbyn omaisuutta. Katsokaa tuota räntää vikassa kuvassa.

(Täältä löytyy muutama ihan mahtava tilanne otos, jos kiinnostaa!)

Ilta menee meillä lahnaten sekä leffoja katsellen. Huomenna kaikki palaakin jo takaisin kotiin! Viettäkää leppoisa sunnuntai, minulla se menee taas treeneissä... Neljä viikkoa jäljellä kisoihin O.O

Pannupäät

Huomaatteko, että olen taas täällä kirjoittamassa innoissani blogitekstiä, kun pitäisi oikeasti olla keskittymässä ihan toisenlaisiin esseisiin. 

Laskiaispullia en tänävuonna saanut, voi kurjuus! Toisaalta, olen sitten syönyt lättyjä senkin edestä. Sillä aikaa kun Suomalaiset laskevat pulkilla rinteitä laskiaispullat kourassa, muu maailma on kasaantunut ruokapöydän ääreen isojen lättypinojen ympärille. Tiistaina vietettiin Pannukakkupäivää ja milloin tahansa onkaan kyse jonkin sortin ruuasta, meidän kämppä on valmiina. Vaikka mulle kyllä sanottiin jo, että mä en saa enää leipoa mitään epäterveellistä, sillä terveelliset elämäntavat alkaa tässä taloudessa. HA, niin varmaan. Hyvin  alkoi terveelliset elämäntavat.

Tapamme mukaan pidettiin taas Arrow maratooni Steven ja Jamesin kanssa (The flash ja Arrow samassa jaksossa EN KESTÄ). Kello alkoi lyömään kahta aamuyöstä ja kaikki oli jo puoliunessa eikä oikein edes rekisteröinyt enää mitä jaksossa tapahtui. Yksi herkkusuu päätti kuitenkin päästää suustaan muutaman sanan "Technically it's Pancake day now. Tesco is open 24/7". Eipä kenenkään nokka kauaa tuhissut, kun meillä oli jo takit olalla ja kengät jalassa (ja yövaatteet päällä, mutta nyt puhutaan kuitenkin Gloucesterista, eli periaatteessa me oltiin ihan normaali näky katukuvassa.)

Jos jotain terveellistä nyt pitää löytää, niin katsokaa nyt noita marjoja ja muita. Meillä oli myös hunajaa ja maapähkinävoikin oli täyttä maapähkinää!! (Unohdetaan se Nutella ja sulatettu karamelli mitä meillä myös oli. Heh.)

Syötiin lättyjä ja jatkettiin Arrown katsomista. Kuudelta aamulla oltiin tuhottu melkein koko pino. Hieman alkoi väsy painamaan, mutta onneksi mun ensimmäinen luento oli vasta neljältä iltapäivällä! Hyvin ehti siis nukkumaan. Mitenkäs muiden laskiaistiistait tai pannukakkupäivät meni? 

Iiih en malta odottaa viikkoa, sillä mulle tulee vieraita!! Äiti, pikkuveli ja hyvä lapsuudenystäväni tulevat tänne kiusaamaan minua! Tulee niiiiiiiiiiiiiiiiiiin kivaa. Vaikka en vieläkään ole keksinyt että mitä täällä eriskummallisessa Gloucesterissa voisi tehdä. 

Leikkipäivä

Koko viikko on ollut todella omituinen, sillä me vietettiin Maanantaina Amyn synttäreitä, tiistaina ja keskiviikkona oli vapaapäivä, torstaina oli yksi luento ja eilen skippasin täysin hyvällä omallatunnolla iltapäivän ainoan filosofian seminaarin. Ihan kuin minulla olisi ollut useampia viikonloppuja tällä viikolla!! 

Mitä seuraa, kun neljällä kämppiksellä on liikaa aikaa käsissään?

Eilen lyötiin Chrisin, Steven ja Jamesin kanssa viisaat päämme yhteen, kirjaimellisesti, ja raahattiin kaikkien patjat mun huoneeseen. Oli aika harjoitella itsepuolustusta.

Tietenkin juuri sillä hetkellä, kun on mun vuoro olla rökitettävänä, ovenkorjaaja astuu meidän kämppään. "Do I even want to know...?" oli hänen ensimmäinen kysymys samaan aikaan kun Chris heitti minut olkapäille ja heilautti patjalle. Kaikki vastasi yhtä aikaa "Not really". 

Meidän itsepuolustushetki vaihtui Rugby-taklauksiin. Älkää kuvitelko, että minä olisin ollut heittopussina. James ja Steve opetti mulle erilaisia taklaus keinoja ja ylpeänä voin sanoa, että kyllä mä voisin naisten Rugby-joukkueeseen liittyä. Muutaman kymmenen vuoden päästä. Okei joo pojat ei ollu mukana täydellä nopeudella, onneksi, mutta tekniikan mä ainakin opin! 

Mun huone alkoi käydä ahtaaksi, sillä me haluttiin meidän taklauksiin mukaan kunnon vauhdit. Kengät jalkaan, vaatteet päälle, pallo kainaloon ja ulos! Chris on enemmänkin futiksen pelaaja, eikä hän jaksanut laiskamatona lähteä mukaan, joten me sitten lähdettiin kolmestaan kohti Gloucester Parkkia. Suuuuuren suurta puistoa, missä on leikkipaikkoja, isoja viheriöitä ja lintuhäkki! Löydettiin tämä puisto Steven kanssa muutamaa päivää aikaisemmin, kun oltiin lenkillä. Silloin oli kylläkin säkkipimeetä eikä nähty metriä pidemmälle. 

Opeteltiin jos jonkinmoista askellusta, heittoa, potkua ja taklausta. Enpä enää ihmettele, miksi Rugbyn pelaajat on niin mutaisia yhden pienen pelin päätyttyä. Teidän olisi pitänyt nähdä miten mutaisia me oltiin kaikkien niiden taklausten jälkeen mitä me tehtiin. Ja miettikää, että minä olen vielä hengissä!! Tänä aamuna heräsin niska jumissa ja ranne herkkänä (jostain syystä päätin että on fiksua yrittää työntää täydellä vauhdilla juoksevaa Jamesia ranteella sivuun), mutta muuten tässä ollaan yhtä terveitä kuin ennenkin. 

"So when we are watching the England v. Italy game tomorrow, you can start analyzing the game!" Sure thing pal.

---

Ystävänpäivä! Tai Valentine's day. Yritä tässä nyt sitten etsiä kortteja ihmisille, kun kaikissa lukee "To my boyfriend/girlfriend/husband/wife/lover/cat".  Tämä päivä vietetään leipoen. Ylläri. "We become fat because of you." Sanovat kaikki samalla kun mussuttavat mun suklaakakkuja. Adam yläkerrasta lähetti viestiä että teenkö sille aamupalan päivän kunniaksi. Vastasin että ainoastaan jos se tuo mulle kukkia. Ei kuulemma jaksa. Tehköön oman aamupalansa sitten. On tämäkin ystävyyttä. 

All in all, leppoisaa päivää kaikille!

Devon - Kaukana sivistyksestä

Voi mikä viikonloppu! Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista viikonloppureissuista mitä olen ikinä tehnyt. Viime perjantai-iltana autot starttasi kohti etelää, mukana kauhusta ja jännityksestä kankeita ihmisiä. Perille ei tietenkään päästy ihan ongelmitta, meno oli lähinnä kuin kauhuelokuvan alusta. Pienen Devonin tiet oli suunniteltu muurahaisperheille ja säkkipimeässä ajaminen kapeilla teillä ei ollut helpoin tehtävä. Matkahan ei olisi mikään matka ilman pientä eksymistä ja pisteenä ii:n päälle kenenkään puhelimessa ei ollut signaalia. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin perille ja melkein räjähdin innostuksesta. Paikka oli vaan niin älyttömän kotoisa ja ihana. Täydellinen 16:lle ihmiselle!

Oliko myöskään parempaa tervetuliaislahjaa, kuin lautasellinen supersöpöjä muffinsseja, jotka talon omistaja oli leiponut!

Koko viikonloppuhan oli täydellistä tilannekomiikkaa, joten tapahtumia en nyt sen tarkemmin ala selittämään. Ainut joka hykertelisi naurusta tätä lukiessa olisi Pauliina ja tämäkin johtuu vain siitä että hän oli mukana reissussa. Mutta pakko jakaa yksi tapahtuma, mistä tuli koko viikonlopun lentävä lause. Pelattiin ah kaikille niin tuttua Never Have I Everiä ja Espanjalainen ystävämme päätti yrittää kiivetä kielimuurin yli.

"Never have I ever shit on somebody"

"What did she just say?"

"Yeah, Paula, we haven't either!?!"

"No, no, I mean shiit on somebody!"

"loljkwtf what do you mean!?!"

"Shiit!"
*Hyvät viisi minuuttia kuluu*

"OH she means CHEAT!"

Kuka muistaa ajat, jolloin tämä peli oli helppo. Kun kysymykset oli tyyliä "En ole koskaan pitänyt vastakkaisen sukupuolen kädestä kiinni." Kun nyt alkaa kysymykset olemaan luokkaa "En ole koskaan istunut alasti vaatekaapissa apina päässä syöden pannukakkuja, samaan aikaan kun toinen henkilö on ulkopuolella roikkumassa kirahvista."

Meillä oli kolmen tunnin Jenga turnaus Pauliinan, Ferminin, Dongin, Akbarin ja Paulan kanssa. Hiki siinä alkoi jo valumaan kun meidän peli oli niin intensiivinen.

Illat meni myöhäisiksi ja aamut oli ihanan letkeitä. Pakko sanoa tähän väliin, että en ole ennen tehnyt munakokkelia melkein kolmestakymmenestä munasta. No nyt olen!

Raahattiin itsemme myös nauttimaan pienestä kävelyretkestä ja voi että kun olikin virkistävää. Gloucester on niin betonilähiö, että jos yhden puun jostain bongaan, halaan sitä heti. Oli aivan ihana nähdä vihreää silmän kantamattomiin! Oltiin niin kaukana sivistyksestä, että perjantai-illasta sunnuntai aamuun ei kenenkään puhelimessa ollut signaalia ja talossa ollut wifi oli niin heikko, että oli parempi vaan olla käyttämättä. Erittäin vapauttavaa kylläkin.

Keitä nämä ihmiset sitten oli, keiden kanssa olin matkassa mukana? Oletteko kuulleet couchsurfingistä koskaan? Ihmiset matkaa ympäri maailmaa ja nukkuu tuntemattomien ihmisten sohvilla, yleensä ilmaiseksi. Ei, nämä henkilöt eivät ole kodittomia matkailijoita, kaikki asuvat joko Cheltenhamin tai Gloucesterin alueilla opiskellen tai töitä tehden. Tämän ryhmän perustajajäsenet ovat kuitenkin päätyneet yhteen couchsurfing nettisivujen kautta.

Melkein jokaisella kaupungilla on oma couchsurfing ryhmä, jopa sillä pikkuruisella Vaasalla, joka tapaa säännöllisesti. Jos matkailijoita sattuu saapumaan kaupunkiin, he tietävät että yleensä aina on uusia ihmisiä joihin tutustua!

Au pair aikoinani tutustuin yhteen Super-Suomalaiseen Pauliinaan, joka jäi lastenhoitouransa jälkeen Cheltenhamiin. Luonnollisesti siis kun muutin takaisin alueelle, otin yhteyttä. Hän sitten esitteli minut tälle eriskummallisen omituiselle ryhmälle jossa ihmiset on kaikki maailman ihanimpia ja avoimimpia, mitä kuvitella saattaa! Säännölliset tiistai-meetingit ja spontaanit retket on ihan superia. Ettekä arvaa kuinka kummallista on olla porukan nuorin, kun yliopistokavereiden kanssa olen aina se vanhin ja viisain!

Kaikin puolin matka oli aivan mahtava ja täydellisesti onnistunut. Mikään ei mennyt rikki ja kukaan ei ollut kipeä! Miettikää mikä saavutus, kun 16 ihmistä on tekemässä tuhojaan. Itseasiassa yksi lasi meni rikki mutta senkin rikkoi se ainoa ihminen, joka ei ollut juonut pisaraakaan.

Vanhin ja viisain tosiaan.... 

Synttärisankarin kanssa!! Voinpahan tästä lähtien sanoa, että olen ollut baarissa pehmolelun kanssa.

Olin tosiaan perjantaina Amyn synttäreillä. Teemana oli pukeutua johonkin, mikä alkaa A:lla tai B:llä. Minä olin selvästi Agnes Itse ilkimyksestä. Selvästi. Minulla ei tosin ollut yksisarvista, mutta Marble on supermuuttuja ja suostui leikkimään yksisarvista yhden illan. 

Sain sellaisenkin palopuheen Steveltä, että jos en tuo Marblea ehjänä kotiin, niin se ei vastaa seurauksista. 

--

Maanantait on nykyään mun en tykkää-listalla. Hyvää viikon alkua kuitenkin itse kullekkin, halataan kun tavataan ja jutellaan taas pian! 

xxxx