Live-musiikkia ja paidattomia miehiä

(Tekstin videot näkyvät vain koneella...)

Kyseessähän oli siis meidän yliopiston rugbyn pelaajien vuosittainen hyväntekeväisyystapahtuma Tash Bash. Tapahtumassa kerätään rahaa erilaisille syöpäyhdistyksille, esimerkiksi eturauhassyöpään liittyville, olihan kyseessä Movember (Tash = mustache = viikset & bash = juhlat).

Joukkue on järjestänyt aina ihan kunnon karkelot joihin liittyy mm. musiikki-esityksiä ja komedia-show. Pelaajien hyväntekeväisyyskaupassa ei suinkaan kaupata tavaraa, vaan ihmisiä. 3-4 hengen porukka koostuen pelaajista kertoi mitä he tarjoavat (hierontaa, kolmen ruokalajin ateria, siivousta, shoppailua, ruokaostoksia, netflix & chill...) ja yleisö sai lähteä tarjoamaan. Korkein hinta maksettiin yhdelle ykkösluokkalaisten ryhmälle, arvatkaa paljollako meni. 48 punnalla. 48 PUNTAA!? Kaikki tuotot menivät siis hyväntekeväisyyteen.

Rugby-joukkue myi niiden pinkkejä Tash Bash- t-paitoja koko marraskuun (tämän takia kuvassa joko pinkkiä tai ihoa). Tällä t-paidalla pääsi tapahtumaan ilmaiseksi sisään ja tuotto meni hyväntekeväisyyteen, muuten joutui maksamaan kolmen punnan pääsymaksun.

Pojat oli ajatellut kaikki alusta loppuun. Kun ihmiset saapuivat saliin, siellä oli aina joku paidaton mies ottamassa vastaan ja vei käsikynkässä istumapaikalle. Oli kyseessä sitten mies tai nainen. Hyvinkin romanttista. 

Eräällä viimeisen vuoden pelaajalla oli erittäin karvainen rintavarustus. Mikäs sen parempi ajatus, kuin vahata se! Jokaisesta kolmen punnan lahjoituksesta sai repäistä yhden vahaliuskan irti. Miehen kokema kipu oli käsin kosketeltava.

Cheerleaderit ovat mukana siellä missä tapahtuu, niin myös kivun tuottamisessa.

Tunnelma oli ihan huippu ja pojat keräsi varmasti hirveän summan rahaa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

xxx

Dig Deep

Jos puhutte mulle seuraavan 281 päivän aikana, voitte olla varmoja, että tulen mainitsemaan Dig Deepin tai Mount Kenian keskimäärin kymmenen kertaa viiden minuutin aikana.

Mistä on kyse? Minä pienen spontaanisen mieleni kanssa päätin taas kokeilla jotain ihan uutta: otan osaa suuren hyväntekeväisyys-projektiin nimeltä Dig Deep. 

Dig Deep on hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy rakentamaan saniteettitiloja ja tarjoamaan puhdasta vettä Kenialaisille. Sellaisella pienellä määrällä kuin 17 miljoonalla ihmisellä Keniassa ei ole mahdollisuutta käyttää puhdasta tai turvallista vettä. Ihan hullua kun ajattelee, että minä valitan Englannissa kuinka vesi maistuu oudolta. No, tuskin yhtä oudolta kuin tauteja täynnä oleva vesi Keniassa.

Päätin siis ottaa osaa Climb for Clean Water haasteeseen, jossa tarkoituksena on kerätä £2200 puntaa heinäkuuhun mennessä (£500 Tammikuuhun mennessä). Elokuussa 2016 lennetään muiden mukana olevien opiskelijoiden kanssa Keniaan jossa pääsemme (joudumme, miten sen nyt ottaa...) kiipeämään Mount Kenialle. Vuori on kevyet 5,199m korkea ja on yksi maailman vaativimmista reiteistä. 

Miten saamme rahat kasaan? £2200 on siis jokaisen yksittäisen henkilön summa ja tämä kerätään puhtaasti lahjoituksista. Jokaisella osallistujalla pitää olla henkilökohtainen suunnitelma siitä, miten rahat saa kasaan. Netti-keräysten lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia; mm. kakkumyyjäisiä sekä ostoskassien pakkaamista kaupoissa. Tapahtumien järjestämisessä vain mielikuvitus on rajana. Netistä löytyi esimerkkeinä mm. "Shave your head" (taidan jättää tämän...) tai karaoke-iltaa (en tiedä mitä naapurit tästä ajattelisivat).

Minulla on muutama helppo idea mielessä tähän alkuun: 

1. Pancake buffet - tälle sain ainakin kämppiksiltä hyvän vastaanoton 

- Järjestän siis lättykestit ja kutsun kenet tahansa mukaan, minä tarjoan lätyt ja päällysteet, mutta vieraat maksaisivat muutaman punnan 'sisäänpääsymaksun' + muut lahjoitukset.

2. Kansainvälisiä ruokia-nyyttärit
- Kutsuisin siis kansainvälisiä opiskelijoita + muut ulkomaalaiset tyypit jotka tunnen meille. Jokainen toisi jotain omatekemää/kaupasta ostettua mukanaan, tarkoituksena siis edustaa maata mistä on kotoisin.
- Sama pääsymaksu periaate + muut mahdolliset lahjoitukset

3. Lastenvahti/siivous/autonpesu
- Tein muutamia profiileja nettiin selittäen, että voin olla lastenvahtina. Jokainen penni jonka keräisin, menisi kohti tavoitetta
- Dan lupasi jo maksaa minulle, jos siivoan hänen autonsa!

4. Swear jar
- Hyvä idea varsinkin erilaisten juomapelien aikana! Kiroilu on muutenkin kielletty, mutta jos joltain lipsahtaa kirosana, heidän pitää maksaa muutama pennonen minun rahankeräyslippaaseen
- Eilen kämppikset keräsi jo muutaman kivan kämmenellisen kolikoita laatikoidensa pohjilta ja laittoi purkkiin. Enää siis £2197 jäljellä! Kyllä tällä vauhilla Keniaan lähdetään!

5. Kakkumyyjäiset
- Tämän voin toteuttaa myös muiden osallistujien kanssa, varsinkin jos myyjäiset järjestetään yliopistolla!

Haluatko auttaa?

MyDonate-sivuni ja lisää infoa
- En tiedä miten tämä sivu toimii, jos lahjoitukset laittaa Suomalaiselta tililtä. Pankkien siirtomaksut voi nimittäin olla aika hurjat.
- Rahat menevät suoraan Dig Deep-tilille, minä en siis pääse näihin käsiksi.
- Lahjoitukset on myös mahdollista laittaa minun tilille euroina, joista muunnan ne lyhentämättömänä punniksi ja annan tiimin-johtajallemme (voin lähettää tästä kuitin todisteeksi).

Dig Deep
Climb for Clean Water

Jos teillä on MINKÄÄNLAISIA kysymyksiä, kysykää rohkeasti! Otan myös vastaan ideoita erilaisista rahankeräys tavoista.

Ei tässä muuta tällä kertää, pusuja xxx

P.S. 29 päivän päästä olen takaisin Vaasassa!

"Hello, it's me I was wondering if after all these years you'd like to meet...."

Adelen superkulutettu uusi hittibiisi sopii hyvin otsikokseni. Onhan tässä tosiaan jo vierähtänyt tovi viimeisestä tapaamisestamme.

Blogi-tauon huomaa viimeistään siitä, kun vahemmat alkaa tekstailemaan tiuhempaan tahtiin kysyen mitä kuuluu.

Päivät on lähinnä koostuneet koulujutuista, treeneistä ja väsymyksestä. On yllättävän uuvuttavaa yrittää pitää itseään koossa kaiken tämän härdellin keskellä, mutta tässä sitä vaan vielä hengaillaan! Ihan hirveesti pitää kirjoittaa muistiinpanoja puhtaaksi ja lukea artikkeleita ja auta armias sitten kun essee-rumba alkaa taas. Rumba on tanssina tunnetusti hyvinkin viettelevä, mutta näissä esseissä ei ole kyllä mitään houkuttelevaa. 

Uskokaa tai älkää, tää ei ole pelleily-kuva. Me maksetaan £9000 vuodessa siitä, että vähän leikitään pahvimukeilla.

Äiti ja iskä kävi täällä ihastelemassa (tai kauhistelemassa) meidän elämää. Kierreltiin Pitville Park ("Kato noita Tammia!! Jumalattoman kokosia. Ota äkkiä kuva niin saadaan näyttää muille.") ja käytiin myös Lontoossa moikkaamassa Big Beniä ja kumppaneita. 

Halloweenkin ehti olla ja mennä. Kurpitsoita ei kaiverrettu, mutta meikattiin senkin edestä! Ostettiin Tescon hyllyt tyhjäksi tekoverestä ja muista kasvomaaleista. 

Meillä oli viikoloppuna myös Rosien synttärijuhlat! Pikkuiseni viettää nyt viimeistä iltaansa teini-ikäisenä ja eilen oli the Big two zero-päivä! 

Tässä kuvassa tapahtuu ihan liikaa. Enkä ole edes varma että minkä takia jokaisella pojalla on murhanhimoinen katse.

Oli meillä tuossa kasvonaamio-iltakin. Raukka Jason ainoana vastakkaisen sukupuolen edustajana

Tälläistä tähän hätään! Yrittäkää nauttia tästä kylmästä ja sateisesta ilmasta, minä en nimittäin nauti...

Minun ja urheilun välinen suhde on monimutkainen

Minulla ja urheilulla taitaa olla hieman ryppyjä rakkaudessa, sillä melkein jokainen edellisviikon liikunnallinen yritys meni päin mäntyä (tai lattiaa, jos aletaan kirjaimellisesti puhua).

Meillä oli perjantaina labra-tunti fysiologiasta. Tutkittiin, minkälaisia vaikutuksia glucoosilla on urheilusuoritukseen/verensokeriin. 

Neljä vapaaehtoista pyöäili 45 minuuttia ja heiltä otettiin verensokeriarvot 15 minuuttia ennen suoritusta, 15 minuuttia suorituksen aloittamisen jälkeen ja tämän jälkeen jokainen varttitunti kunnes 45 minuuttia polkemista tulee täyteen. Glucoosin lähteenä käytettiin urheilujuoma sokerilitku  Lucozadea.

Minähän en tosiaan pyöräile tai harrasta minkään sortin keuhkoja rasittavaa liikuntaa, ellei cheerleadingia oteta mukaan, mutta päätin silti tehdä tämän testiin. Verensokerini oli ~3.3-3.5mmol/L joten tässä vaiheessa olisi pitänyt jo hälytyskellot soida että ei ehkä kannata ottaa osaa näihin talkoisiin.

Normaali arvo on 4 mmol/L. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, joten painot kiinni pyörään ja 120W nopeudella polkemaan. Jälkeenpäin kuulin, että olisin voinut ottaa painoja pois/hiljentää tahtia pienen kokoni vuoksi. No, jälkiviisaus on paras viisaus.

Kohderyhmä ja tyyppi	Herätyksen jälkeen	Ennen ateriaa (pre prandial)	90 min aterian jälkeen (post prandial)
Ei-diabeetikot		4.0 to 5.9 mmol/L	under 7.8 mmol/L
2. tyypin diabetes		4 to 7 mmol/L	under 8.5 mmol/L
1. tyypin diabetes	5 to 7 mmol/L	4 to 7 mmol/L	5 to 9 mmol/L
Lasten 1. tyypin diabetes	4 to 7 mmol/L	4 to 7 mmol/L	5 to 9 mmol/L

Kymmenen minuutin pyöräilyn jälkeen aloin tuntemaan pistelyä lihaksissa, hiki nousi pintaan ja aloin näkemään tähtiä. Kymmenen minuutin jälkeen. Vähän loppui usko, että onko minulla näin huono kunto. Yritin jatkaa, mutta lopulta silmissä sumeni lopullisesti ja valahdin pyörältä lattialle. Se siitä testistä minun kohdallani. Jalkojen alle tuotiin tuoli ja käteen lyötiin Lucozade (joka minun olisi pitänyt juoda kokeen aikana, jotta oltaisiin saatu selville sokerin vaikutus suoritukseen). Pulssi mitattiin yli 190 lyöntiin ja en edes muista mikä verensokeriarvoni oli, sillä se mitattiin heti kun valahdin.

Tälläistä pientä jännitystä meidän käytännön tunneilla.

Meillä oli myös haku cheerleading-ryhmiin ja ne meni niin penkin alle, että aloin jo maistamaan pölyn. Olin enemmän kaatuneena maassa kuin ylväänä ilmassa, voltit nyt meni miten meni ja hypyissäkään ei kehumista. Saa nähdä. Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin tein ensimmäistä kertaa extension libin ja osasin vielä tehdä walkoverin. Siihen se sitten jäikin.

Extension lib

Yritän hukuttaa huonon menestykseni koulujuttuihin, mutta eihän näistäkään ymmärrä mitään. Käytin kolme tuntia kolmen pienen kappaleen lukemiseen. Alla pientä esimerkkiä:

Jaksetaan tämä päivä niin huomenna saadaan sitten levätä. Ja torstaina äiti ja iskä tulee Englantiin! Omg jännää!!

I'm feeling 22

Double troubles birthday bash on nyt suoritettu kunnialla loppuun ~27 upean vieraan kanssa. Tarjottavana oli jos jonkinmoista suomikarkkia ja suklaata sekä tietysti Pauliinan supermahtavia ja suussasulavia brownieita ja minun limellä höystettyjä Gin&tonic cupcakeja.

Cons of being a shorty: Meidän piti nousta sohvalle että kaikki näkis ja kuulis meidän kiitospuheen.

Sain ihan mahtavia synttärilahjoja kyseenalaisista Ann Summers-lahjoista oikeasti tosi hyödyllisiin paketteihin! Yks lemppareista oli esimerkiksi anatomian ja fysiologian työkirja, joka sisältää kuvat kaikista lihaksista, luista ja elimistä. Toinen huippu juttu oli RAESOKERI. Oikeesti ette tunne sitä kipua sydämessä, kun ei ole raesokeria laittaa korvapuustien päälle. NYT ON! Kutsun sut Pauliina pullalle joku päivä ^^

Seuraavana aamuna olin virallisesti 22 joten minä ja Suomi-tytöt, jotka oli mukana juhlissa, mentiin brunssille juhlistamaan meidän hyvin onnistunutta viikonloppua. Me ylimieliset ja koppavat Suomalaiset tilattiin taksi meidän ovelta suoraan kahvilan ovelle. Matkaa alle kaks kilsaa. 

Naurettiin, että meillä pitäisi olla shamppanjaa ja limusiini, niin sopisi paremmin meidän luonteelle. Jouduttiin tyytymään Starlinen taksiin. 

Astuttiin koppavina ja maailman omistavina kahvilaan sisälle, mutta maailma potki meidät takaisin omaan arvoomme, jouduttiin nielemään ylpeytemme ja lähtemään. Kahvila oli täynnä. Voi nolot ihan oikeasti. 

Lopun sunnuntain, eli oikean synttäripäiväni, vietin sukkia neuloen ja Beethovenia katsoen. Syöden välillä muutaman brownien tai Dumle karkin, rentoutus maximus siis! Ilta päättyi täydellisesti, sillä illallinen, hyvä seura ja tärkeä keskustelu Revolutionissa oli juuri sitä mitä kaipasin. Ruokajuomana kirkasta vettä. 

P.s. En varmaan ikinä kyllästy Revolutionin ruokaan, oikeasti se menu on jotain parhautta!

Viikonloppu koostui siis mahtavista peleistä, huipuista ihmisistä ja eksyneistä yksilöistä. Nauruista ja kyynelistä, riemun kiljahduksista ja vihaisista kommenteista. Mahtavista synttäripuheista ja huonoista neuvoista. Kiitos! xxx

~ 10 000 sanan kevyt essee

Neljä päivää olen nyt tallustellut yliopiston käytäviä toisen vuoden opiskelijana. Luonnollisesti siis tänään luennolla aloitettiin puhumaan kandeista. Kuulitteko kun mainitsin, että olen toisen vuoden opiskelija ja että olen ollut toisen vuoden opiskelija neljä päivää.

Toisaalta, alku paniikin jälkeen olin iloinen siitä, että meitä työnnetään nyt jo oikeaan suuntaan ja että meidän yksi kokonainen kurssi tälle vuodelle (Research design and analysis) keskittyy pelkästään kandiin (dissertation aka disse) ja yksi meidän kurssitehtävistä onkin 3000 sanan kandi-ehdotus. Nyt mun pitää sitten antaa muutama ehdotus luennoitsijoista, jotka ovat kiinnostuneet/keskittyneet samoihin aiheisiin mistä minä voisin kandini vääntää. Näistä luennoitsijoista minulle sitten valitaan sopivin, joka auttaa minua kädestä pitäen. Jebaettäsilleenauttakaa.

Oon tosi innoissani tästä vuodesta, sillä nyt ollaan oikeesti sellaisten kurssien kanssa tekemisissä, joista tykkään. Listaan tähän edellisvuoden tapaan pienet selitykset:

Research design & Analysis
Tämä kurssi kestää koko vuoden ja nimensä mukaisesti käydään läpi tutkimuksia ja sitä, miten kirjoitetaan oikeaoppinen tutkimus alusta loppuun. Kurssitehtävänä tosiaan oli se 3000 sanan kandi ehdotus.

Exercise for special population
Tällä kurssilla käydään läpi ihmisryhmiä, joilla on sairauksia, vammoja tai liikuntarajoituksia. Kurssilla käydään läpi esimerkiksi ylipainoa, nivelsairauksia, selkävammoja, astmaa ja jopa mielenterveyspotilaiden kuntoutusta! Oon tästä kyllä ihan superinnoissani, varsinkin kun meidän luennoitsija on fysioterapeutti. Ainut asia mistä en ole innoissani, on suullinen koe. Ihan oikeasti, en oo ilmaista itseäni edes normaaleilla sanoilla ("Flem use your words!!" Tai "That was flemmish again..." on ihan arkipäiväisiä kommentteja kun yritän innostuksissani selittää jotain tapahtumaa, mutta en saa oikeita sanoja mieleen.) niin kuinka ihmeessä osaan selittää esimerkiksi osteoporoosi-potilaiden hoidosta ja kuntoutuksesta!?

Physiology for sport and exercise
Viimevuonna käytiin läpi sisäelimet ja nyt on aika siirtyä muihin monimutkaisiin systeemeihin. Siinä missä viimevuonna käytiin perusasiat läpi, niin nyt sitten perehdytään tarkemmin esim. kaasuihin, lihaksen rakenteeseen, happeen ja hormooneihin. Nään vieläkin painajaisia niistä viimevuoden hormooni-powerpoint esityksistä kun en oikein koskaan oppinut niitä vaikka kuinka päin yritin muistaa ja päntätä. Ehkä tämä tästä.

Ennen joulua lukkari ei siis näytä mitenkään hirveän vaativalta, kolmea ainetta! Tehtäviä ja esseitä on kyllä sitten senkin edestä. 

--

Huomenna on isotisotisot juhlat meillä! Double trouble aka minä ja Pauliina täytetään yhteensä 45 joten sitä pitää tietysti juhlistaa asiaan kuuluvasti. Ystäväiseni täyttää tänään (ja äitini, onnea äiti!) ja minä täytän 4.10. joten luonnollisesti huiput synttärit järjestetään siinä välissä! Oon ihan superüberyli innoissani. llmapallot, muovikupit ja pillit ostettu, huomenna alkaa suursiivous sekä leipomisurakka. 

Unia kauniita!xxx

Kesäkö se meni jonnekkin?

Villasukkien neulomista, kävelylenkkejä, tortilloja ja nachoja päivälliseksi kämppisten kansssa, leffaa, kynttilöitä, fifaa... Näistä juustoisista jutuista (kirjaimellisesti, laitettiin nachoihin oikeen ekstra-kerros juustoa päälle) on tämä sunnuntai tehty. 

Kesä tuli ja meni ja huomenna on aika aloittaa toinen vuosi yliopistolla. Kauheen aikaisin pitää herätä, kun jo 15:45 alkaa ensimmäinen luento... Mitenhän tästä selviää? Ei sillä, mun sisäinen kello herättää mut jokainen aamu siinä 6:45-8:00 eikä loppua näy. Tänään nukuin kuitenkin jopa kymmeneen ja heräsin vain siksi, kun Rosie tuli tarkistamaan että olinko edes kotona. Niin harvinainen tämä myöhäinen heräämiseni oli.

Yleisin puheenaihe tällä hetkellä on ehdottomasti rugbyn mm-kisat, jotka järjestetään Englannissa. Monta peliä on pelattu jopa Gloucesterissa! Koko kaupunki on ihan hulluna rugbyyn ja se, että Gloucester on yksi virallinen kisajärjestäjä, on iso juttu. Erittäin iso juttu.

Yliopisto oli järjestänyt yhteisen kisakatsomon Cheltenhamin yhteen suureen pubiin. Englanti vs. Wales ja tunnelma oli sen mukainen!

Englanti vs. Wales. Tämä peli oli eilen ja tästä pelistä ei puhuta. Sen haluaa jokainen Englantilainen unohtaa. Se tyyppi joka oli baarissa samaisena iltana Walesin lipun kanssa, leikki hengellään.

Meillä eletään muuten suurperheen arkea. Ette usko? No tässä todisteita. Parasta tässä on kuitenkin se, että kaikki_on_oikeesti_siistejä. 

Keitä meillä nyt sitten asuu täällä? Rosie, Steve (molemmat edellisestä kämpästä), Dan, Glenn, Sophie (entisiä naapureita), Hannah ja Jason (uudet ihmiset). Viimeisenä mainittu on porukan vanhin ja sopii tänne kuin finni takapuoleen. Huumori, eläväisyys, kiinnostuksen kohteet yms. kaikki muut loksahtaa niin hyvin paikalleen, että ihan kuin hän olisi ollut aina mukana menossa. Hannah on sitten toinen juttu.

Meillä oli vuoden ekat ringit! Meillä teemana supersankarit, Glennillä meksiko ja Rosiella ranta!

 Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta hän ei ehkä ole tottunut tähän meidän avoimeen ja "tässä talossa ei häpeillä" ja "kaikki tietää kaikista kaiken"-tyyliseen elämäntyyliin. Mun mielestä on ihanaa, että tässäkin talossa on jatkunut kämppisten läheinen suhde ja vielä ihanampaa, että Jason ei ole hätkähtänyt sitä (esimerkkinä ne lukuisat yöt kun minä, Steve ja Jason ollaan sniikkailtu yökylä-vierailulle Glennin huoneeseen ja herätetty se. Tämän ei oikeasti ole tarkoitus kuulostaa yhtään rivolta, senkin kaksimieliset ihmiset). On vaan jotenkin niin hirveän paljon helpompaa, kun ei ole välinpitämätöntä suhdetta kanssaeläjiin!

Hannah ei välttämättä aina esimerkiksi ymmärrä poikien huumoria tai sitä, että mitään mitä he tekevät tai sanovat ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Muutenkin elämäntilanteet on meillä erilaiset siinä mielessä, että hän opiskelee PGCE-tutkintoa (maisterin tutkinto, jolla pääsee opettajaksi) kun taas me muut olemme vielä kakkosvuodella (= meillä enemmän vapaata kun taas hän on koko vuoden kestävässä harjoittelussa joka päivä kello 9-17).

Glenn sai Jasonin suostuteltua mukaan hänen elämän ensimmäiseen rinkiin! Raukka parka ei tiennyt mikä häntä odottaa, sillä eihän hän tiennyt minkään pelin sääntöjä eikä edes kansainvälisiä juoma-sääntöjä (= juodaan vasemmalla kädellä yms.)

Aikataulut, yö-riekkumiset ja eläväinen elämänmeno täällä talossa ei loksahda Hannahille, joten hän on päättänyt muuttaa pois. Edelleen ollaan kaikki hyvissä väleissä, pidetään yhteisiä ruokailuja, pubi-iltoja ja muita mutta hän itse sanoi, että ei pysty asumaan opiskelija-talossa omien aikataulujensa vuoksi.

Oltiin myös edustamassa Cheerleadingiä Freshers Fayerillä!

Eipä siinä sitten mitään muuta erikoisempaa! Näin käy joskus, että luonteet ei ihan osu yksi yhteen. 

Lisäilin tekstiin vähän randomeita kuvia tästä viikkojen varrelta, sillä Freshers on taas alkanut ja tänä vuonna on meidän tehtävä mainostaa heille, kuinka supermahtavia me täällä koulussa ollaan!

Hyvää koulupäivää kaikille, jotka ovat aloittaneet koulun jo ja tsemppiä heille, jotka sen aloittavat huomenna! x

Onnen kultakimpale muodostuu niistä pienistä hippusista

Olipas ihanan pitkä ja vapaa viikonloppu! Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin nimittäin kaikki kolme päivää vapaana, ja otin muuten ilon irti! Kämppikseni Glenn ja Hannah muuttivat tänne ja tuntuu siltä, kuin he olisivat viettäneet täällä jo ikuisuuden. Hyvällä tavalla siis. Hannahn (Hannahin? Hannah'n? Mitentäätaipuu?) tapasin ensimmäistä kertaa vasta muutama päivä sitten ja mainitsin edellisessä postauksessa, kuinka hän ei välttämättä sopeudu ihan yhtä hyvin porukkaan kuinesimerkiksi Jason. Noh, olin väärässä. Täysin erilainen tyyppihän hän on, mutta ihan mahtava silti! Facebook-keskustelut nimittäin antoivat kuvat pikkuvanhasta ja tiukkapipoisesta nuoresta henkilöstä. 

Järjestettiin siis vanhat kunnon kotibileet ja kutsuttiin monia kavereita sekä yliopistolta että muualta.

Lauren ja Ben (ei siis Hannah ja Glenn, jos joku näin ajatteli)!! Cheltenhamin auringonsäteet.

Oltiin jossain välissä huolissamme siitä kuinka ihmeessä me kaikki kahdeksan ihmistä mahdumme tänne asuntoon, sillä olimme niin tottuneita leveään elämään ilman turhia ihmisiä. Noh, hyvin mahtui n. 20 ihmistä olohuoneeseen yhtä aikaa eikä ollut edes tukalaa! Kuvassa 16 heistä.

Aiheen vaihtoon. 

Tiedän, että nyt saattaa kuulostaa ironiselta lähteä kertomaans siitä, kuinka on mieli ollu vähän maassa viimeiset päivät viikotkuukaudetenedestiedä (varsinkin edellisten kuvien jälkeen kun ylistin meidän juhlia). Joka tapauksessa, näin vain oli. 

Mikään ei ole huvittanut ja kaikki tekeminen vaati ponnisteluja. Raahasin ruhoni kuitenkin töihin maanantaina ja kituutin siellä sen seitsemän tuntia. Palasin kotiin entistä uupuneempana, jos tämä oli edes mahdollista, ja olin valmiina nukkumaan. Kämppikset oli kuitenkin jostain syystä hereillä. Omistuista, kello oli kuitenkin jo 12 yöllä. 

Siinä he yrittivät sniikisti vihjata, että eikö ole nälkä tai "I think there is something weird in your cupboard". Avasin sitten kaappini ja ette ikinä arvaa, murut rakkaat oli käyneet Waitrosessa tänään ostamassa mulle ruisleipää, lakritsaa ja Clipperin teetä. En tiedä miten päin olisi pitänyt olla, joten tirautin siinä sitten muutaman onnen kyyneleen.

"We thought you need a little something to cheer you up!"

Mukana oli myös lappu muistuttamassa, että aina ei tarvitse leikkiä jaksavansa!

Tein itselleni siis pienen iltapalan. Totta kai.

Hyvää syyskuuta rakkahat ihmiset ja onnea, tsemppiä ja halauksia ensimmäisiin koulupäiviin, työpäiviin ja vapaapäiviin! xxx