Anatomy and physiology - terminology

Ajattelin vähän jäsennellä terminologiaa muutamasta aiheesta. Katsotaan josko jäisi päähän paremmin.

Anatomian ja fysiologian ensimmäinen luento:

On siis olemassa useita sanoja kuvaamaan ihmisen eri osia ja puolia. Muitakin kuin oikea, vasen, ylös ja alas-tyyliset viittaukset.

Proximal - distal = lähellä vartalon keskustaa - kaukana keskustasta

Medial - lateral = keskitasossa sijaitseva - kaukana keskitasosta 

Anterior - posterior = edestä - takaa

Ventral - dorsal = vatsanpuoleinen - selänpuoleinen

Deep - superficial = syvällä - pinnalla

Superior - inferior = keskitason yläpuolella - keskitason alapuolella

Lihasten nimet muotoutuu latinaksi mm. sijainnin, koon, muodon yms. mukaan

Erilaisia etuliitteitä (prefixes):

- osteo- (luut), gastro- (maha), gyno- (naisten sukupuolielimet), onco- (kasvain), cervic- (niska/kaula)...

Erilaisia loppuliitteitä (suffixes):

- aem-, lysis-, scope-, metry-, plegia...

Aamulla oli yhdeksältä A&F:n toinen luento, kaksi tuntia täyttä faktaa "The chemistry of life"-aiheesta. Tuli kyllä käytyä kemian perusteet läpi sellaisella vauhdilla, että melkein meinasi savu nousta korvista. Ehkä sen takia palohälytinkin rupesi soimaan kesken luennon. Hehe. Oon hauska. Okei oikeesti meillä vaan testataan palohälyttimet jokainen tiistai-aamu. Silloin viimeistään, herää jos ei muuten ole ollut menossa mukana.

Psykan seminaarissa käsiteltiin unta. Hieman ironista, sillä uskaltaisin väittää, että jokaisella on tällä hetkellä univajetta enemmän kuin laki sallii. Katsottiin kymmenen minuutin TED talk-video, jonka jälkeen opettajamme Dr. John Parker jakoi meidät ryhmiin ja piti tietovisan! Mä oon oppinut vähän sietämään seminaareja jo. Ensimmäisillä kerroilla en yhtään tykännyt niistä, koska aina oli mahdollisuus, että mun pitäisi seuraavaksi päästää suustani jotain fiksua englanniksi. Tämä puolitoistatuntinen oli itseasiassa ihan leppoisan mukava ilman suorituspaineita, vastailin jopa kysymyksiin, omg!

Tänään illalla cheerleader-ryhmiin haku! Pitäkää peukkuja!! 

Sunday rugby roast

Näin ne päivät rullaa eteenpäin yhtä sutjakkaasti kuin mummo jäällä. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää elämistä takana tällä ihmeellisten ihmisten kaupungissa. Kun asuin Cheltenhamissa, useimmat kaikki ihmiset katsoi Gloucesteria ja Gloucesterilaisia vähän nenänvarttaan pitkin. Chelt on alueen "jakkupuku päälle ja ruokakauppaan"-kaupunki kun taas Gloucester taas enemmän "Ei haittaa vaikka lähdet juoksuhousuissa kahville"-kaupunki. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet, mutta ei Gloucester niin huono ole mitä olin odottanut! No okei, asun keskustan paremmalla ja kivemman näköisellä puolella, mutta se ei ollut pointtini. Joudun kyllä aina vakuuttelemaan Cheltenhamissa asuville että ei, minua ei ole murhattu vielä, asuntoa ei ole ryöstetty eikä ketään ole kidnapattu. Vielä.

Meidän asuntola. Ihanan suloinen punainen talonen. Oikeanpuoleinen ovi vie meidän rappukäytävään ja alimmat ikkunat on vasemmalta oikealle Luken, Shaunin, Jamesin ja Chrisin. Minä, Ciara ja keittiö ollaan toisella puolella taloa.

Samaa Upper Quay-asuntolaa. Otin edellisen kuvan tuolta suoraa edessä olevasta ikkunasta joka on ylimmässä kerroksessa eli Lydian kämpästä. Tän asuntolan piha on aidattu eli mitkään laitapuolen kulkijat ei pääse ilman avainta pihaan. Ikkunoista ne tosin pääsee kiipeämään sisään, niinkuin eräässä Cheltenhamin asunnossa oli käynyt. Huvittavinta tässä tapauksessa on se, että ikkuna oli kolmannessa kerroksessa ja kaksi asukasta oli kotona alemmassa kerroksessa. 

Pidettiin meidän ensimmäinen Sunday Roast! Joe, eli siis se meidän residential assistant, kutsui meidät harvat ja valitut a.k.a. parhaimmat ihmiset luokseen syömään. Oli meitä reilu 15 ihmistä ahtamassa kanaa, perunoita ja vihanneksia naamaan. Okei no siirrettiin meidän juhlat pihalle, koska pieni kämppä muuttui saunaksi kun uuni oli päällä ja ihmiset ahtautuneena kylki kylkeen. 

Jossain välissä joku kaivoi pallon esiin ja kaikki oli lopulta rugby-taklaamassa toisiaan. Ei väliä oliko kyseessä mies vai nainen, kaikki lensi yhtä hienoissa kaarissa. 

En ole varma mainitsinko, mutta kävin sitten kokeilemassa paria urheilulajia. Nimittäin Cheerleadingia ja trampoliini-voimistelua! Uskokaa tai älkää, mutta kaksi tuntia trampoliinilla hyppelyä = selkä ja jalat on edelleen kipeät kaksi päivää myöhemmin. Oli kyllä ihan sika siistiä, mutta kyllä mä silti sen Cheerleadingin valitsin ja menin niidenkin kokeilutunnille. Tehtiin stuntteja (minä ylhäällä huojumassa), voltteja ja tanssisarja. Olin niiiin onnellinen, kun sain tehtyä front walkoverin, eli käsilläseisonnasta siltakaatoon ja siitä samantien ylös. Ja tein sen ilman avustajaa!! Ja sain tehtyä jopa voltin (tai ainakin pääsin kyykkyyn asti..)! Huomenna on haku ryhmiin eli pidetään peukkuja etten taita niskaani ja kuole. Ilmoittauduin kyllä myös tanssiin, mutta koska ryhmä pidetään Cheltenhamissa, en vain jaksa vaivautua. Ensin puoli tuntia bussilla sinne, sitten kaksi tuntia treeniä ja sitten puoli tuntia takaisin. Helpommallakin voisi päästä.... 

Yliopistolla on käyty ja luennoilla istuttu. Toivotaan, että se oikea asia alkaisi kohta. Puhuttiin tänään parin kurssikaverin kanssa siitä, kuinka tässä ehtii mielenkiinto lakastua, kun jokaisella luennolla on ollut vain esittelyjä ja "what is sport, what is science, what is psychology..."- tyylisiä kysymyksiä. Practical tunnilla päästiin kuitenkin juoksemaan, hyppimään, pomppimaan ja lyömään sulkapalloja. Vähän siis aivotyötä ettei ihan kokonaan rusinoiduta.

Tämä ilta vietetään kotona, jes!

The case is closed

Ah. Fresher's on ohi!! En kyllä olisi jaksanut enää päivääkään sitä valvomista... Eilen oli viimeinen tapahtuma, Fresher's ball, jossa esiintyi Professor Green, the Loveable Rogues ja radio DJ Jameela Jamal. Jos totta puhutaan, itse pääesiintyjä Professor Green ei kauheasti sykähdyttänyt. Se ei oikein saanut yleisöä mukaan ja jopa aloitti koko shown myöhässä. Loveable Rogues toisaalta taas on mun uus rakkaus. Niiiin suloisia jammailijoita, että tuli vaan hyvälle mielelle kun kuunteli niitä.

Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että selvisin hengissä Freshersistä. En tehnyt mitään tyhmää, ainakaan mitään kauhean tyhmää, ja kaikki on vielä kavereita keskenään! Kiitos ja kumarrus, oli ihan kivaa. Tai ainakin meidän porukassa. Eräät ihmiset muuttui ihan eläimiksi tän kahden viikon aikana ja lauseet kuten "I think I'm breaking up with my boyfriend cuz of fresher's" oli arkipäivää. Voi hyvää päivää ihmiset, hillitkää hormooninne jos seurustelette...

Asiasta kahdenteentoista, käytiin tässä yksi päivä myös Tylypahkassa, just because I can. Jesus vei mut, Lydia, Ciaran ja Shaunin pienelle kierrokselle ja taisin olla taas vaihteeksi vähän liian innoissani, koska kaikki nauroi mulle koko ajan... Mä varoitin niitä kyllä ennen sinne menemistä, että mä tulen sitten hyppimään ja hihkumaan innosta. Ne vaan ei osannut odottaa, että mä oikeasti tekisin niin. Yksi Katedraalissa työskentelevistä oppaista suostui pitämään meille Harry Potter kierroksen ja näytti kaikki kohdat ja kertoi missä mitäkin on kuvattu. Esimerkiksi millä käytävillä peikko käveli HP ja Salaisuuksien kammiossa tai mihin kohtaan Norriska-kissa oli kangistettu. Näyttipä hän jopa sen pylvään, minkä takana Harry ja Ron piileskeli peikkoa. Tiesittekö muuten, että kun tyttöjen vessa alkoi tulvimaan Salaisuuksien kammiossa, he oikeasti tulvittivat jeba, se on nyt sana tämän katedraalin käytävät!!

'

Google

Älkää huoliko, olen myös opiskellut ja ollut yliopistolla. Nää ensimmäiset tunnit on aina vaan vähän liirumlaarumia kun käydään läpi mitä aine pitää sisällään. Ei siinä, mielenkiintoiselta kaikki vaikuttaa mutta mä haluan vaan päästä tän löpinän yli ja mennä asiaan, vääntää esseitä, lukea artikkeleita ja opiskella veren maku suussa ja kyyneleet silmissä. 

Voisin pistää henkikultani pantiksi, että kukaan ei liiku tästä talosta minnekkään tänään illalla, saatika koko viikonloppuna. Täällä ollaan niin väsyneitä, että Lydiakin tuli käymään ja totesi heti "I think I've never heard your flat this quiet!?" Mulla oli onneksi tänään vaan tunnin sosiologian seminaari, joten se nyt meni vikkelästi kun välillä heitti jotain viisaita mielipiteitä ilmaan. Tulin suoraan kotiin ja rojahdin sängylle. Tosin en mä siinä kauaa taas vaihteeksi ehtinyt makaamaan, kun James tuli kotiin ja rymisteli tiensä mun oven läpi. Muistutti kylpyläpäivästä! Miettikää nyt, James ja Luke käy yhdellä kuntosalilla, missä on sauna, höyryhuoneita, poreammeita ja "adventure shower" eli suihkussa on valoja, höyryjä, tuoksuja ja voit valita jopa amazonin äänet taustalle (!!!!). Niillä lukee niiden omatekemässä kunto-ohjelmassa seuraavasti "Leg day, arm day, spa day --" ja perjantaisin saa viedä ystäviä mukaan. Jihuu! Sanomattakin selvää, että me värvättiin sitten itsemme Ciaran kanssa niiden ystäviksi.

Oli muuten erittäin huvittavaa eilen, kun meidän keittiöön oli eksynyt muutama uusi ihminen eivätkä he selvästikkään olleet oppineet vielä talon puhetavoille. Yksikin tyttö oli ihan kauhuissaan siitä tyylistä miten pojat puhuu toisilleen tai meille. Chris huomasi sen ja totesi "Believe it or not but we all actually do like each other!" On tää vaan ehkä omituisin kämppiskommuuni missä ikinä oon eläny tai missä ikinä tuun elämään. 

Cheers babes

Jekut on unohdettu ja sotakirveet on haudattu! Ei sillä ettei kukaan enää tekisi temppuja, mutta kaikki osaa nykyään varautua niihin paremmin mm. lukitsemalla ovet ja ikkunat ja pitämällä kiinni avaimistaan.

Tiistai oli rauhallinen päivä. Mulla nousi edellisenä yönä yhtäkkiä aika kova kuume ja oli muutenkin hirveän heikko olo, en pystynyt edes kävelemään. Näytin kuulemma aina vaihdellen vihreältä ja valkoiselta zombilta. Ihanat ystäväni kuitenkin pitivät minusta huolen ja toivat puoliksi kantaen kotiin ja peitteli nukkumaan. Todennäköisesti kaikki johtui vain nestehukasta, väsystä ja Fresher's Flu:sta. Joka tapauksessa, voin aamulla vielä vähän heikosti, joten jätin ensimmäisen luennon väliin. Hyvin alkoi tämä yliopisto ura...

Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki sille joka tietää mitä peliä pelataan

En toki päässyt rentoutumaan kauhean pitkäksi aikaa, sillä Luke ja James ravasivat huoneeseen ja värväsivät mut niiden mallinukeksi. Okei. Apua? Niillä oli ensiapukurssista koe seuraavana päivänä, joten siinä sitten autoin poikia kertaamaan ja makasin aina välillä lattialla joko niska murtuneena tai nilkka nyrjähtäneenä. Kaiken sen kertaamisen jälkeen minäkin osaisin nyt toimia, jos joku olisi henki hieverissä pökertyneenä kadulle tai jos joku on tukehtumassa hot dogiin.

Ensiapu-asiat oli kerrattu joten mitä sitä muuta tekisi kuin pelaisi FiFaa. Älkää huoliko, mä en pelannut! Kerran kokeilin Chrisiä vastaan ja hävisin heti, kun en edes tiennyt mitä nappeja olisi pitänyt painella. Käytiin siinä samalla aika mielenkiintoisia ja syvällisiä keskusteluja, aiheina mm. "Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota vastakkaisessa sukupuolessa" ja muita samantyylisiä kysymyksiä, jotka tulisivat esille kolmelta yöllä pullonpyörityksen yhteydessä. 

Tätä tarkoitan kun sanon, että ihan kuin oltais asuttu saman katon alla ikuisuus, eikä vain kahta viikkoa. Kaikki tuntee toisensa melkein läpikotaisin ja ei oikeastaan ole väliä missä huoneessa on, kaikki on kuitenkin aina samassa paikassa. Nytkin olin itse puoli unessa ja nuutuneena Jamesin sängyllä samalla kun Luke pelasi vieressä fifaa ja itse huoneen omistaja oli keittiössä. Jossain vaiheessa kuulin sitten huudon että "Flem you bored?? Let's make chocolate biscuits!!" Omg okei, ei tarvitse kahdesti pyytää. Meillä oli oikein söpö pieni leivontahetki ja samalla opetin Suomea. Repesin kyllä nauramaan, koska tää oli jotain niin vastakohtaa sille, kun pari päivää taakseppäin olin kironnut tyypit alimpaan maanrakoon ja toivoin että saisin vaihtaa kämppikset heti. En mä niitä tosissani vaihtaisi. Ne on vähän niinkuin ärsyttäviä pikkuveljiä joista haluaa eroon, mutta ei oikeasti haluakkaan. 

Nimestä Flem vielä vähän. En ihan tosissani tunnista, jos joku sanoo Nahid. Kukaan ei käytä sitä nimeä eikä ole koskaan täällä käyttänytkään. Flem alkaa olemaan niin arkipäivää, että reagoin siihen sata kertaa nopeammin, reagoin jopa Nadiaan nopeammin kuin Nahidiin. Huvittavinta vain on muiden reaktio, kun he kuulevat ihmisten puhuvan lempinimellä ja ensimmäinen kysymys on aina vähän varovaisesti "I have to ask, why do you call her Flem...?"

Anyways, saatiin meidän leivonta-sessio päätökseen, tuli muuten ihan mahtavia keksejä, ja soitin sitten skype-puhelun serkkuni kanssa. Totta kai James sitten halusi esitellä suomenkielen taitonsa ja tuli mun huoneeseen puhumaan Merille. Ilman housuja... (okei se oli vaihtamassa, niitä koska se oli lähdössä treeneihin). Tää on niin tätä mistä jo puhuin, mi casa es su casa ja silleen. Meri sitten vähän kauhuissaan totesi, että "Nahid, miksi sulla on alaston mies huoneessa??".

Tiistai oli siis kivan rauhallinen koti-päivä. Oli oikein hyvä, sillä en halua että tämä flunssa tästä pahenee enää yhtään... Buranaa ja teetä, kyllä niillä selviää johonkin asti! 

You've got Punk'D

Täällä saa kyllä olla tästä lähtien varpaillaan, kun lähtee kämpästä tai kun avaa oman huoneensa oven (tai minkä tahansa kaapin, laatikon tai ikkunan). Ikinä ei tiedä mikä hämähäkki tippuu päähän tai mitä myrkkyä on ruiskutettu maitopurkkiin. Oon itseasiassa aika yllättynyt, että kestettiin kokonainen viikko ilman minkäänlaisia jäyniä.

Kaikki alkoi, kun kämppiksemme Shaun lähti viikonloppureissulle kotiin. Ovi oli toki lukossa, mutta ei se muutamaa ystäväämme estänyt tekemästä pientä jekkua. Rulla foliota ja jesaria käyttöön ja niilläkös sai taikoja aikaiseksi. Teippasivat sitten poika-rukan lukon ihan kokonaan umpeen, samoin koko oviaukon. Folio on onneksi helppo repiä pois, mutta se jeesusteippi siitä lukon ympäriltä ei ollutkaan sitten yhtä helppo temppu. Shaun tuli seuraavana päivänä kotiin, käveli ovensa luokse ja hörähti. No olipa tylsä reaktio...

Seuraavana päivänä kämppiksemme James lähti sitten muutaman kaverinsa kanssa ulos ja jätti ovensa auki. Virhe. Minä sekä kämppikseni Luke, James ja Shaun löimme viisaat päämme yhteen ja päätettiin sitten yllättää hänet laittamalla huonetta vähän paremmin. Vietiin sänky piiloon ja laitettiin vessanpönttöön elmukelmua. Sänky ja patja siirrettiin mun huoneeseen, joka joutui osaksi tätä rikosta. Tämä toinen onneton henkilö tuli sitten kotiin rankoista Rugby-treeneistä ja oli valmis rojahtamaan sänkyynsä, mutta toisin kävi. 

James tuli kotiin samalla kun porukka oli linnoittautuneena mun huoneeseen (jotenkin kummallisesti se meidän alkuperäinen neljän porukka oli taas paisut tuplasti. Näitä ihmisiä vaan tulee ikkunoista ja ovista sisälle). Mutta jee, ei oltu ilkeitä kauhean kauaa vaan päästettiin se reppana makaamaan omaan sänkyynsä. Patja tosin oli vielä teillä tietämättömillä.

Näistä kaikista ihmisistä tasan kaksi on mun oikeita kämppiksiä, sängyllä makaava ja sängyllä istuva.

Jossain vaiheessa kello alkoi sitten olemaan sen verran, että halusin nukumaan. James vaan ei halunnut raahata sänkyään pois, joten meidän täytyi taas ottaa järeät aseet käyttöön. Palkkasin mun ystävät Lydian, Ciaran ja Ciaran poikaystävän auttamaan sängyn kantamisessa ja sisustettiin sitten rappukäytävä oikein kotoisasti uudestaan. Se, miten James sai sänkynsä takaisin, on mysteeri mulle. Jossain vaiheessa nimittäin yläkerran naapurit pihisti sen täkin ja tyynyn.

Noh. Sitten tuli taas uusi päivä. Riemuhan silloin repesi, koska oli nimittäin mun vuoro olla jekkujen kohde. Oltiin ruokalassa Lydian ja Moan kanssa kun Lydia tekstaili jonkun kanssa, nosti katseensa ja kysyi viattomasti: "Flem, is your door locked...?". En voi edes valehdella kuinka nopeesti mun sydän hyppäs kurkkuun ja kurkusta kuuhun kun mietin, laitoinko oven aamulla lukkoon vai en. Olin ihan paniikissa ja mielessä kävi jo kaiken maailman jutut mitä pojat on voineet tehdä mun huoneessa. Hyvin nopeesti kyllä sitten muistin, että ei, kyllä se on lukossa. Muistan elävästi kuinka me Ciaran kanssa tuplavarmistettiin molemmat ovet. Hetken rauha. Lydian ilme oli vaan ihan liian viaton koko päivän. Elii se mun rauha kauaa jatkunut, kun yritin saada sitä kertomaan kaiken.

Päivä loppui ja säntäsin kotiin (tai no löntystin, kuka hullu jaksaa sännätä paria kilsaa?). Ihan turhaan. Mun ovi ja huone oli täysin kunnossa. Olin kaikenlisäksi ainut kotona. Hengitin erittäin syvään ja lähdin sitten ruokakauppaan. Pahaksi onnekseni James ja Luke tulivat pyörillä vastaan ja totta kai pysähtyivät sitten mun kohdalle. Sain pari varoituksen sanaa siitä, kuinka mun kantsis nyt olla varuillani tää päivä, koska niillä on suunnitelmia. Katoin vähän kauhuissani niiden ostoskasseja, joissa oli kananmunia ja jauhoja. Uhosin, että turha yrittää mitään, koska mun ovi on lukossa. Johon Luke näppäränä poikana keksi heti vastakysymyksen: "Entäs sun ikkuna?" Shit. Empä muuten ole varma. Voi pojat. Mun huoneen on parempi olla täydessä siisteydessä, kun tuun takaisin ruokakaupasta. 

Palasin kotiin ja kaikki rakkaat pojat oli siellä myös. Aloin olemaan niin epäluuloinen, että en edes uskaltanut riisua kenkiä pois. Saatika että olisin tyhjentänyt mun ruokakassit kaappeihin. Kauheeta, kun toiset kuiskii siinä korvan vieressä että "You sure you want to open that?" tai "Oh I wouldn't do that if I was you." Voi Jumalan pyssy ja puukuulat ihan oikeasti. Nauroin ja itkin ja hörisin ja venkuroin että nyt pojat en tykkää yhtään kertokaa mitä ootte tehny!

Käskivät sitten avata mun huoneen oven. En tietenkään uskaltanut, koska mietin vain sitä, kuinka ne on kavunneet mun ikkunasta sisään ja nyt joka paikassa on kananmunia ja jauhoa. Samalla hetkellä Jesus, eli oikealta nimeltään Joe, tulee meidän kämppään katsomaan mitä mä oikein kiljun tuskissani. Joe on siis meidän Residential Assistant, eli pitää huolta koko Upper Quaysta ja juttelee ja tekee kaikkee kivaa meidän kanssa. Valitan Jesukselle, kuinka pojat ei anna mun olla rauhassa ja kuinka en uskalla mennä mun huoneeseen. Vakuuttelujen jälkeen avasin sitten mun huoneen oven, näytti siistiltä, so far so good. Mutta. Tyynylläni oli lappu. Mähän kusin housuun siinä samalla sekunnilla. Miten ne on saaneet lapun mun huoneeseen koska ikkuna ja ovi oli molemmat kiinni?!? Lapussa luki:

Sitten James ja Luke alkoivat kertomaan, kuinka ne on kopioinu mun avaimen ja pääsi sen takia sisään. Sanoin että ja ketunmarjat, ette varmana ole. He käski mut sitten ulos huoneesta ja lukitsemaan oven. Tein työtä käskettyä. James sitten avasi mun huoneen oven TÄYSIN TOISELLA AVAIMELLA. En edes muista mun ensimmäistä reaktiota, mutta taisin suunnitella eräänlaista massamurhan ja yksittäisen murhan välimaastoa. Koska kun pojat avasi mun oven toisella avaimella, Jesus sanoin vain "oh that's bad!" Ja lähti.

Olin niiiiiiiiin vihanen pojille, että en varmaan ikinä ole ollut. Kirosin ne alimpaan maanrakoon samalla kun ne alkoi pelaamaan onnellisena FiFaa. Jossain siinä suuttumisen välissä aloin pitämään mykkäkoulua ja siitäkös pojat ärsyyntyivät, koska en enää vastannut niiden kettuiluihin tai "Hope you're sleeping well tonight, I'll be watching you."-lauseisiin. Olisin voinut kuristaa kaikki siihen samaan paikkaan. Lähetin paniikkiviestin Lydialle ja Ciaralle ja ensimmäisenä mainittu tuli sitten meille. Nauraen. Tässä ei ollut MITÄÄN hauskaa. Olin oikeasti niin vihainen pojille, että taisin jopa sanoa että vihaan niitä sydämeni pohjasta tällä hetkellä. Ne. Kopioi. Mun. Avaimen.

Pari tuntia ehdin olla itse piru ja pidin mykkäkoulua (samalla kun olin kuitenkin linnoittautuneena niiden huoneeseen) kunnes Ciara tuli kotiin ja sanoi että "Soita vartijoille, että sun avain on kopioitu." Olin juuri soittamassa, kun James tulee huoneeseen, ensin vähän kettuillen taas mutta samalla paljastaen, että kaikki oli oikeasti vain vitsiä. Niillä ei oikeasti ole avaimen kopiota vaan se avain oli Jesuksen yleisavain. Pojat oli laittaneet sen lapun mun huoneeseen Jesuksen avaimella sillä aikaa, kun mä olin kaupassa. En tiedä olisko mun pitänyt itkeä vai nauraa, mutta taisin tehdä molempia. Lopulta sitten kättelin ja myönsin, että niiden temppu oli ehdottomasti ja ärsyttävästi parempi kuin mun.

En voi edes kuvailla miten vihainen mä olin pojille ja ne raukat tais säikähtää vähän, koska aika loppupuolella ne oli jo että "don't be so serious..." Frigging hell oon vakava, koska luulin että tyypit kopioi mun avaimen ja vielä pelotteli mua. Jestas.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt kaikki taas tykkää toisistaan.

Ilmaisen tavaran bileet

Torstaina oli ilmaisen tavaran ja pitsan juhla, nimeltään Fresher's fayre. Eli eräänlaiset messut jossa yliopiston klubit ja urheiluojoukkueet esittäytyivät. Näiden lisäksi melkein jokaiselle Cheltenhamin baarille oli oma ständi. Oli ravintoloiden promoajia, internetin kauppaajia, shottien valmistajia (ja juojia), poliisia, sumopainia, rodeokonetta.... Aika lailla kaikki mitä kaipasit, löytyi. Tää tapahtuma oli mun mielestä yks parhaimmista tähän mennessä! Rohmusin niitä ilmaisia esitteitä kuin nälkäinen ihminen ruokaa ja ilmoittauduin moniin eri yhdistyksiin. Pientä aivotyötä tässä kyllä vaaditaan, että muistan edes kaikki ryhmät mihin ilmottauduin.. Tällä hetkellä menossa mukana mm. Cheerleading, trampoliini-voimistelu (you know, se urheilulaji, ei pelkkää hyppelyä), naisten jalkapallo (en voinut sanoa ei, koska tytöt aloitti promoamisen tyylillä "Hey!! We helped you move in!!", en mä niin kovasydäminen ole että olisin ignoorannut sen..), tanssi ja elokuva-kerho. En todellakaan muista mihin muihin ilmoittauduin mutta käsi kramppaa vieläkin siitä nimen ja puhelinnumeron kirjoittamisesta. Jos en muistanut puhelinnumeroani ulkoa ennen näitä messuja, niin nyt kyllä muistan.

Pari kivaa pussia

Pari karmaisevaa tavaraa. Kyllä, löytyy myös vessapaperia ja kookospähkinä.

Illalla oli jatkot! Koska kaikille kissanristiäisillekkin pitää olla jatkot ja etkot ja pötköt. Tapahtuma oli siis Neon campus war, jokaisen kampuksen piti pukeutua tiettyyn väriin ja sitten mentiin sotkemaan itsemme Cheltenhamin V-klubille. Oxstalls, eli mun kampus, oli sininen, koska sininen on  meidän urheilutiimen virallinen väri. Kävin siis ostamassa H&M:stä kolmen punnan sinisen hameen ja kahden punnan paidan, ihan vaan siltä varalta että mitä jos kaikki se UV-maali ei lähdekkään enää pois. 

Mentiin Luken, Ciaran Jaydenin kanssa ensin toiseen kämppään tutustumaan ihmisiin, josta sitten lähdettiin porukalla kohti hulluuksia. Enough said, nauttikaa kuvista. 

Upper Quay-asuntolamme valtasi bussin

Meidän oma kämppä on periaatteessa aika lähellä kuoleman ja manalan rajaa tällä hetkellä, sen väsyn voi ihan tosi haistaa, kun avaa oven. Edellisenä iltana oli suuuuuret icebreaker-bileet ja suurin osa kämppiksistä (ja koko asuntolasta) yrittää vieläkin toipua siitä. Vähän kauhulla kuuntelin, kun yksi valopää oli päättänyt tuhlata yhden illan aika 400 puntaa ja toinen 900 puntaa. Ei, en kirjoittanut vahingossa yhtä nollaa liikaa. Tarkoitan ihan oikeasti, että joku kulutti 900 puntaa yhden illan aikana. Se en muuten ollut minä, älkää huoliko. Mulla oli lippu ostettu, mutta päätettiin sitten, että ei kyllä todellakaan jakseta mennä mihinkään hyppimään. Jäätiin sitten Ciaran kanssa kotiin katsomaan Monsterit Yliopistoa ja syömään sipsejä. 

Palattiin takaisin yöllä kahden aikaan, enkä näytä ollenkaan niin pahalta mitä klubilla näytin! Ilmeisesti onnistuin hikoilemaan suurimman osan maalista pois. P.s. Hiukset ei oo märät sateesta vaan UV-maalista.

P.s. Paras päätös ikinä, oli jättää silmälasit kotiin ennen UV-maali juhlia.

Hei te kaikki uudet kurssikaverini!

Tällä viikolla käynnistyi induction week eli tutustutaan meidän omiin oppiaineisiin ja siinä samalla luennoitsijoihin ja kurssikavereihin. Meitä on kurssilla noin 50 mikä on aina iso määrä verrattuna esimerkiksi Ciaran kurssiin, jossa on vain seitsemän ihmistä (aineena Sports education and development). 

Mutta siis, maanantai aamuna raahasimme väsyneet raatomme yliopistolle kello 9:45 jossa tavattiin kaikki kurssilaiset ensimmäisen kerran. Keittiö-porukastamme kaksi poikaa on samalla kurssilla mun kanssa, joten ei tarvinnut yksin täristä luentosalin ulkopuolella. Meille ei oltu oikein kunnolla kerrottu tämän päivän ohjelmasta, joten tulikin aika moisena yllätyksenä, että ollaan koko viikko yliopistolla tekemässä tehtäviä. Ollaan siis siitä päivästä lähtien ryömitty yliopistolle, osa vähän paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä.

Kurssista riippuen, ihmset teki eri asioita tutustumis viikolla, mutta meillä tämä meni seuraavanlaisesti:

Jakauduttiin meidän tutor-ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli oma osa-alue, mihin paneuduttiin tarkemmin ja mitä testattiin. Meidän ryhmän liittyi fysiologiaan. Sport and exercise physiology: assesment of strength. Tutkittiin siis sitä, miten liikkeen nopeus vaikuttaa voiman käyttöön. Testattiin ihan kunnollisella reiden koukistus laitteitta, joka oli kytkettynä tietokoneeseen ja moniin antureihin, että se pystyi mittaamaan maksimivoimaa ja nopeutta. Kun oltiin saatu oman projektin tulokset kasaan, päästiin kokeilemaan muiden ryhmien aiheita.

Kuva

Biomekaniikan puolella testattiin askeleen pituutta videoimalla omaa kävelyä juoksumatolla. Alla on kuva siitä labrasta missä oltiin! Samalla mitattiin myös oma pituus (157,9cm!!) ja jalan pituus. Yhdessä osiossa mitattiin keuhkoja spirometrian avulla ja otettiin erilaisia lukuja ylös. Ensin mitattiin keuhkojen tilavuus puhaltamalla ulos ja sitten mitattiin lihaksen toiminta vetämällä ilmaa keuhkoihin. En ihan vieläkään oikein ymmärtänyt, että mitä numeroita minä siihen paperiin kirjoitin, mutta kai se tässä kolmen vuoden aikana selviää. Lievänä astmaatikkona mun keuhkot ei suostuneet mun kanssa yhteistyöhön, joten tulokset oli vähintäänkin todella huonot. Ainakin ne heitti parilla kymmenellä mun kavereihin verrattuna. Tässä ei siis tietenkään ole kyse pelkästään huonosta hapenottokyvystä.

Kuva

Psykologian osassa täytettiin kysely siitä, miten kokee paineen ja miten pystyy suoriutumaan paineen alaisena. Jokainen sai ensin yksin, kahden tutorin katsoessa, lyödä viisi golf-palloa ja katsottiin montako menee reikään. Seuraavassa osassa koko muu ryhmä tuli katsomaan, tehtiin sama homma ja samalla muut sai huutaa ja sanallisesti yrittää lannistaa lyöjää.

Jokainen tutor-ryhmä kokosi esitelmän omasta aiheestaan, meillä se oli tuo fysiologian osa, ja valmisteli A3 esitelmän. Mun ryhmässä on ruotsalainen tyttö (johon oon muuten tutustunut nyt paljon paremmin näiden päivien aikana) ja kun me aloitettiin väkertämään sitä esitelmää, pidettiin sanakirjat, googlet ja google translaterit auki. Pieni helpotuksen huokaus, että en yksin ole täällä tuskissani näiden sanojen kanssa... Hyvä kun saan välillä edes selvää ihmisten aksenteista.

All in all, tehtävä suoritettu, en kuollut, saatiin kasaan hyvä esitelmä ja kaikki on tyytyväisiä!

--

Okei pientä updatea mun kämppis/asuntolaelämiseen. Kyllä tätä menoa nyt viikon kestää, mutta en mä tätä kauaa jaksa kattella... Ehkä pitäisi ottaa tää positiivisesti, mutta mun huumorintaju ei vaan välttämättä ole samalla tasolla kuin näiden pari vuotta nuorempien rugbyn pelaajien (vrt. suomen lätkänpelaajat) ja musta ne vaan vähän ylittää rajoja liikaa. Nojaa, meno on vähän kyllä rauhottunut verrattuna ensimmäisiin päiviin, luojalle kiitos.

Lempinimiä ja (liian?) sekoa menoa

Tässä sitä vanhus istuu huoneessaan kirjoittaen blogia.

Kuten jo kerroin, mulla on viisi kämppistä, neljä poikaa ja yks tyttö mun lisäksi. Kaikki on nuorempia kuin minä, parhaimmassa tapauksessa kolme vuotta nuorempia. Ciaran kanssa tullaan yli hyvin toimeen, ihan ku oltais tunnettu ikuisuus ja ollaan jo ehditty pitää eka itku-potku-raivari-suklaansyönti-masistelu-kerhokin. Pojat on kans ihan mahtavia, silloin ku ne ei oo ärsyttäviä. Ymmärrätte mitä tarkoitan, kun selitän. Tullaan kaikkien kanssa tosi hyvin toimeen, ihan jo ekana iltana kaikki vaan vaelteli toistensa huoneissa lupia kyselemättä ja rämähti sängyille makaamaan. Kovin kotoisaa!

Ensimmäisenä iltana oli tarkoitus pitää kiva pieni ilta porukalla ja tutustua toisiin, mutta kuinka sitten kävikään.

Yhtäkkiä ovista ja ikkunoista alkoi tulemaan porukkaa sisälle (tai siltä se ainakin tuntui) ja lopulta meidän keittiössä oli yhteensä neljätoista ihmistä, joista 12 oli poikia. Kovaäänisiä urheiluhulluja, rugbyn ja futiksen pelaajia. Tästä meidän keittiöstä, joka ei ole kauhean iso, on tullut aikalailla ihmisten kokoontumispaikka. Eräänä päivänä ekat tuli meille jo yheksältä aamulla. Mikä on ihan ok, mutta kaikkien keittiökokoontumisten jälkeen se tila on yhtä sekaisin kuin meidän päät. Täytyy tosin nostaa hattua pojille, koska joka ikinen aamu ne on siivonneet, tiskanneet ja pyyhkineet pöydät. Mutta miettikää sitä meteliä, kun päivästä/illasta riippuen +5 poikaa (ja me tytöt) on samassa hikisessä keittiössä. Onneksi pian alkaa arki ja opiskelu.

Kaikille on muotoutunu jo lempinimiä, enemmän tai vähemmän pahoja. Mä oon esimerkiksi Finland, finn, tai flem. Viimeisin ei ehkä ole kaikista imartelevin (lima), mutta se oikeestaan muotoutui Finn-sanasta kun yks tyyppi heitti että puhutaanko me Flemmiä. Porukka katsoi vähän pitkään ja repes että mikähän ihmeen kieli se on. Muiden ihmisten (muidenkin kuin siis vain tämän porukan) lempinimiä on esimerkiksi Sober king, Cave man, Jesus, Big tits Mcgee, Bum ja Brummie, Koomista tässä on myös se, että melkein kaikki tietää jo että oon Suomesta. Porukka tulee kampuksella tai baareissa mun luo, että "Hei Finlaaaand!!!" Tiiän, oon fame.

Fresher's week ei ihan nyt oo ollu sellainen, mitä annettiin ymmärtää. Parhaimmat juhlat on nimittäin ollu aina etkot meidän keittiössä!! Muuten kaikille tapahtumille on vaan erilaisia hienoja nimiä, mutta oikeesti ne on vaan sitä, että mennään baariin. Ihan niin kuin olisi normaali ilta ulkona.

--

Eilen, maanantaina, alkoi induction week, eli tutustutaan omaan alaan. Voin kertoa vähän enemmän seuraavassa postauksessa, ettei taas veny tuhatjalkaisiin mittoihin tämä kirjoitus. Pakko vaan sanoa, että kylläpäs olen valinnut oikean alan. 

Sekaisin Englannista

Woah tässä on kyllä juostu pää kolmantena jalkana ja otsa ruvella pitkin Cheltenhamia ja Gloucesteria. Saavuin siis ilman sen kummempia ongelmia Cheltenhamiin 11.9.  Mun vieressä istui tyttö matkalla Lontooseen ja sivusilmällä hieman vilkuilin, että mitä se teki sen läppärillä. No kirjoitti personal statementtia. Vähän hypähti sydän silloin että ei hitsi, vuosi sitte olin samassa tilanteessa ja nyt oon jo lentokoneessa.

Anyways. Mun majoittaja, Kanadalainen Lauren joka opiskelee maisterin tutkintoa, oli mua vastassa bussiasemalla! Oli ihan mahtavaa, koska ei kauheesti tehny mieli raahata yksin niitä järkyttäviä betonilta tuntuvia muodostelmia (joita matkalaukuiksi myös kutsutaan). Oli muuten ehkä Brittiläisin Britti-elämän aloitus ikinä. Kun päästiin kämpälle, keitettiin teetä ja katottiin jakso Doctor Whota. Stereotypiat kunniaan!!

En tienny Laurenia ennestään, mutta eräs ystäväni, joka asuu Cheltenhamissa, järkkäs mut sen sohvalle nukkumaan. Oli oikeestaan ihan mahtava tuuri, koska Lauren opiskelee myös yliopistolla ja se vei mut seuraavana päivänä Park kampukselle tutustumaan. Kyseessä ei siis ollut mun kampus, mutta kivahan se on tutustua vähän ympäriinsä, Siellä oli menossa ulkomaalaisten opiskelijoiden tutustumisviikko (itse olin liian laiska lähtemään niin paljon aikaisemmin Englantiin, joten skippasin sen). Juttelin tosi paljon muiden opiskelijoiden kanssa ja tutustuin henkilökuntaanki! Kaikki jotenki piti niin ihanasti huolta tyyliin "Olethan ilmoittautunut läsnäolevaksi ja tässä on sinulle rekisteröinti lomake lääkäriin ja mitenkäs pankki asiat?" Toisaalta taas, en bondannut muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ihan hirveesti, mitä nyt perus "Mikä nimi, mistä oot, mitä teet, mitä opiskelet"- keskusteluja. Kaikki oli jo aika hyvin nimittäin muodostanu ryhmänsä sen viikon aikana. (Saksalaiset, ranskalaiset....)  Enkä ole sen jälkeen nähnyt ainoatakaan ulkomaalaista opiskelijaa uudestaan missää kampuksella, asuntolassa tai tapahtumassa.¨

Illalla mentiin moikkaamaan lisää uusia ihmisiä. (Olipa yllätys, ei tässä muuta ookkaan tehty kuin tavattu uusia ihmisolentoja) Alan mitä luultavimmin kohta esittäytyä ihan kaikille randomeille kadun tallaajillekkin, koska oletan sen olevan osa tän kaupungin normaalia kulttuuria. Mentiin siis yhteen pubiin johon oli kerääntyny iso porukka ihmisiä eri maista, jotka ei siis olleet opiskelijoita. Ne oli ihan huippuja tyyppejä ja kutsui mut niiden virallisille Tiistai-tapaamisille. Jee, uusia ystäviä!

Seuraavana aamuna minä ja tavarani raahauduimme bussipysäkille, jep olin aika rohkee, ja ahtauduin bussiin kohti Oxstallsin kampusta. Huuui. Kummallista tässä kyllä oli se, että mä olin nyt virallisesti tässä kaupungissa ja matkalla kohti yliopistoa, mutta mua ei jännittäny sitten tippaakaan. Tosin johtuen ehkä siitä, että olin varmaan hikoillut kaiken sen jännityksen pois raahatessa niitä tavaroita... 

Selviydyin ehjin nahoin perille, ellei käsissä olevia rakkoja ja kipeitä hartialihaksia lasketa mukaan. Nyt sitten vaan jonottamista ja avaimet kouraan. Vou. Nyt mulla oli oikeesti kädessä mun seuraavan 40 viikon asunnon avaimet! Sekään ei tosin jännittänyt, koska mähän tiesin jo kämppikset etukäteen. Tai melkein kaikki, sitä yhtä mysteeri-ihmistä lukuunottamatta. Nyt isoin ongelma vaan oli se, että miten minä ja mun kolme isoa laukkua raahataan itsemme sen muutaman kilsan päähän keskustaan. Ihana henkilökunta näytti taas ihanan puolensa, ja yksi pääasuntolaheppu oli että "Okay come on then, take your stuff and I'll drive you there." awwwwwwwwwwwwwwww. Sydän.

Näin pääsin turvallisesti asuntolalle asti,
sen pituinen se.

Nyt jätän tän tarinan tähän että teidän aivot ei ihan tylsisty tästä kirjainten paljoudesta. Lupaan kirjoittaa kohta Freshers Weekistä, koska tää on ollu jotain aivan erilaista mitä oon ikinä kokenu! Sanon vaan pari juttua. Meitä asuu 4 poikaa ja 2 tyttöä asuntolassa ja me sekä muutama meidän uusi ystävä, ollaan koko Upper Quay-asuntolan kovaäänisin, energisin ja sekavin porukka. Se on todistettu tässä muutamaan otteeseen..

Pakkaamisen sietämätön vaikeus

Kyllä tässä jo seisovat aplodit ja hurraa-huudot ansaitsee, kun näin hienosti olen omistanut kaksi viikkoa lähtövalmisteluille ja pakkaamiselle. Arvatkaa, kuinka monta asiaa olen jo laukkuihini tunkenut.

Vastaus on, että en sitten tavaran tavaraa. Ei, en unohtanut rastittaa kohtia. Niitä vaan ei oikeasti ole vielä pakattu. Tää on kyllä vähän naurettavaa; tyyppi lähtee parin päivän päästä ja on näin hyvin saanut kamat kasaan. Tosin, jos tästä pitää jotain positiivista löytää, vaatteet on ainakin revitty kaapeista lattialle! Job well done.

Minulle on tärkeää pitää ahkeran ihmisen imagoa yllä. Tässä teille siis todiste, että en ole ollut ainoastaan saamaton fletkumato, vaan olen jopa saanut asioita hoidettua. Katsokaa ja ihailkaa näitä punaisia rasteja. (Unohdetaan se fakta, että yli puolet näistä asioista hoidin, kun asuin vielä Helsingissä)

Katsokaa nyt! Mähän sanoin, että nyt on aplodien paikka. Tosiaan, 9.9. 10.9. 11.9. Eipä tarvitse kauhean moneen laskea, että päästään lähtöpäivään. Yksi. Kaksi. Kolme. Vau. 

14 faktaa ja yksi paniikki

Tajusin, että en ole tainnut kirjoittaa minkäänlaista esittelyä itsestäni. Nyt olen teille, rakkaat lukijani, vain haamu näppäinten takana. Koen siis velvollisuudekseni kertoa muutaman faktan itsestäni. 

Sit back, relax and let yourself go. 

1. Olen Nahid, 20vee (pian kakskytyks omg) tyyppi ja vietin elämäni ensimmäiset 18 vuotta Vaasassa, olen käynyt koulut ala-asteesta lukioon täällä. Lähdin sitten Englantiin au pairiksi ja sieltä spontaanina muuttona Helsinkiin vuodeksi.

2. Olen puoliksi Iranilainen ja puoliksi Suomalainen. En vain ole ikinä käynyt Iranissa enkä osaa puhua kieltä. "Olit vaan liian laiska lapsi oppimaan" Niin varmaan iskä.

3. En oikeasti näytä yhtään Iranilaiselta (enkä Suomalaiselta) vaan ihmiset lähinnä veikkaa Japania/Kiinaa/Mongoliaa/Kirgisiaa. Mun mielestä on aina mielenkiintoista tietää, mitä ihmiset ajattelee ja kysymykset ei häiritse pätkääkään!

4. Mulla ei oikeastaan ole lempinimiä, mutta Nahi ja Nahidi on vakiintuneita joidenkin puheisiin. Kun olin päiväkodissa töissä, lapset kutsui mua Naniksi. Helsingissä joidenkin työkavereiden suussa

Nahidista muotoutui Didi ja se tuntuu nykyään tosi kotoisalta nimeltä.  

5. Oon ihan pätkä.

6. En tule ikinä myöntämään, että mun kolmevuotta nuorempi pikkuveli on mua 20cm pidempi. 

7. Oon aika social butterfly eikä mulle tuota minkäänlaisia ongelmaa aloittaa/jatkaa juttelua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.

8. Mutta tykkään myös hiljaisuudesta, jopa kaverin kanssa. Ei ahdista.

9. Valvon aina erittäin myöhään ja herään erittäin aikaisin. 

10. En ikinä nuku päiväunia ellen ole kuumeessa. Mun aivot käy liikaa ylikierroksilla päivän aikana, miten ne muka saa sammutettua?

11. Oon tosi omituinen, koska kaikissa isoissa päätöksissä, esim. muutoissa, oon todella varma ja saan päätökset erittäin nopeasti tehtyä. Mutta auta armias jos mun pitää valita ravintolassa ruoka-annos useammasta kuin kahdesta vaihtoehdosta. 

12. Ihmiset on ihania ja joskus jopa liian sinisilmäisesti ajattelen kaikkien olevan hyviä tyyppejä joilla on hyvät mielessä. 

13. Aamupala on oikeesti mun tärkein ateria, mä en vaan todellakaan selviä ilman sitä. Koulussa ollessani mielummin myöhästyin tunneilta kuin jätin aamupalan väliin. Saa nähdä mitä yliopiston professorit on siitä mieltä.

14. Oon tositositosi onnellinen nyt ja tää kesä on ollu paras kesä ja Englannissa odottaa nyt suuri seikkailu ja sille ei näy vielä loppua.

+ Kuusi päivää lähtöön!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Freshers' week

Jos tarkkoja ollaan, niin kyseessä on kylläkin Freshers fortnight eli suomennettuna kaksi viikkoa kestävät fuksiaiset. Tapahtumassa viedään juhlat, juomingit, pukeutumiset, naamiaiset ja tutustumiset aivan uudelle tasolle. Saa nähdä, jääkö näistä krebailuista muuta käteen, kuin tyhjä lompakko. 

Koko tapahtuman ideana on tutustuttaa uudet opiskelijat opiskelijaelämään ja uusiin kanssaeläjiin. Ostin sellaisen rannekkeen, millä pääsee suurimpaan osaan tapahtumista (ne joihin en oo ostanut lippua, on yliviivattu). Muihin saa ostaa yksittäisiä lippuja tai vaihtoehtoisesti vielä kalliimman rannekkeen, joka kattaa sitten kaikki tapahtumat. 

Ohjelma näyttää tälläiseltä:

13.9. Move in day / garden party - eli yksinkertaisesti, muutetaan asuntoloihin ja sen jälkeen mennään syömään grilliruokaa yliopiston piikkiin!

14.9. Sunday Funday - live musaa, jätskiä, ruokaa, juomia, rodeo-kone (kyllä, mainittu erikseen), eri urheilulajeja...

Samana iltana myös Move in party (koska edellisenä päivänä ei vielä juhlittu muuttoa tarpeeksi...) - eli perusbileet tietyllä klubilla
15.9. T-shirt Tour - Saadaan t-paidat, tuunataan ne ja mennään baarikierrokselle joka päättyy yhtelle isolle klubille 

16.9. Comedy night - koomikoita tulee vähä heittää läppää

17.9. Icebreaker - Superbileet, jotka kiertää ympäri brittejä. Erilaisia tehtäviä, kilpailuja, tutustumisia ja musaa (no shit Sherlock...)

18.9. Freshers' fayre - Messut, joissa yliopiston ylioppilaskunta esittäytyy ja samalla myös erilaiset urheilujoukkueet, kerhot ja yhdistykset on pystyttäneet omat ständinsä. Siinä sitten saa päättää mihin joukkueeseen haluaa ilmoittautua mukaan. Ainiin ja tapahtuma on aina kuulemma täynnä kaikkee ilmasta kamaa (miettikää nyt jotku perus messut missä on hirveesti kaikkea kynistä pitsa paloihin.

21.9. PubQuiz - Tuskin kaipaa esittelyjä

22.9. Nahidin, eli mun, vapaa-ilta - Koska on joku tapahtuma mihin mulla ei oo lippua ja mitä en ees hiffannu

23.9. Open mic night - Eli kaikki kultakurkut pääsee näyttämään taitonsa

24.9. Geek Party - Nörtti-lasit mukaan!

25.9. Freshers' Ball - Tätä odotan eniten!! Eli 'tanssijaiset', unohtakaa vanhojentanssi hömpät. Nää juhlat järjestetään kaupungintalolla; photo bootheja, casinopöytiä ja kuuluisa BBC radio 1 DJ Jameela Jamil ja brittiläinen Professor Green tulee esiintymään! Uujea!! (Okei jos totta puhutaan niin mun piti googlettaa molemmat, mutta ainaki kaikki muut on ihan intopiukeena niistä!)

Menoa ja meininkiä tulee siis olemaan aikalailla. Katsotaan kupsahdanko kumoon heti ensimmäisen illan jälkeen vai jaksanko jatkaa jopa toiselle päivälle tätä sosialisointia.

Ollaan selvitetty melkein kaikki meidän kämppikset! Yksi uupuu vielä ja me yritetään kuumeisesti etsiä sitä yhtä eksynyttä pientä. Oon puhunut näiden tyyppien kanssa melkein päivittäin ja ollaan suunniteltu ekat kotibileetki ensimmäiselle illalle! Kaikki vaikuttaa ihan mahtavilta tyypeiltä, onhan ne mua nuorempia (nuorin on '96..) mutta juttu luistaa silti yhtä hyvin ku mummo jäällä! Okei karu todellisuus tulee kyllä vastaan sitten, kun eka kämppis päättää varastaa mun ruuat. Siitä on leikki sitten kaukana.

Ootteko te selvittäny teidän ekojen viikkojen ohjelmaa? Miltä ne tulee näyttämään?