Blue and blue, through and through! ♥

Tämän viikon teemalaulut on seuraavat:

We're Gloucestershire uni the ultimate force

We all hate Hartpury and Worcester of course (and league)

We all drink VK and berry them down

The boys of St. Paul's are back in town

Sekä

ONE we're Gloucester uni

TWO we all hate Hartpury

THREE we hate Worcester more

more more more more
(tai La blue blue blue blue)

Sekä

Worcester's not a uni it's a sauce!
Worcester's not a uni it's a sauce!

Worcester's not a uni

Worcester's not a uni

Worcester's not a uni

It's a sauce!!!

(Koska on siis olemassa kuuluisa kastike nimeltä Worcester sauce)

Että uskaltakaakin laulaa jotain muuta!

Nyt on siis alkanut Varsity 2015, eli kahden yliopiston välinen taistelu eri urheilulajeissa. Uni of Glosia vastassa oleva yliopisto on University of Worcester. Pakko sanoa, että ennen mulla ei ollut oikein minkäänlaista mielipidettä tästä kyseisestä yliopistosta mutta nyt voisin talloa kaikki maanpinnan alle ja haudata elävältä. Anteeksi, tää viikko tekee ihmisestä aika aggressiivisen.

Maskottimme Glossy sekä meidän yliopiston puoli!

Glossy niin voitto maskottien  välisen tanssi-battlen

Meidän yliopisto on voittanut koko Varsityn kahdeksan vuotta peräkkäin (miettikää!!). Varsityn deana on siis se, että yliopistojen urheilujoukkueet kisaa keskenään (rugby, futis, lenttis, koris, tanssi, soutu, futsal, netball, tennis, trampoliinivoimistelu, kriketti, amerikan futis ja hevosurheilu) ja jokaisesta voitetusta matsista yliopisto saa pisteen. Tällä hetkellä me ollaan johdossa 2-1. Ensimmäisenä oli trampoliinivoimistelu joka voitettiin. Eilen oli Rugby Union ja meidän naisten joukkue veti Worcesteria kuin pässiä narussa voittaen 74-12. SEITKYTNELJÄ-KAKSITOISTA. Se peli oli ihan hullu! Miesten joukkue valitettavasti hävisi, mutta ero ei ollut iso, 16-19 Worcesterin hyväksi.



Worcesterin joukkue on pari liigaa ylempänä kuin meidän miesten joukkue, joten poikien sietäisi olla ylpeitä noinkin pienestä erosta! Kun taas meidän naiset on todistetusti koko Iso-Britannian paras yliopistojen naisten rugby joukkue, sillä he voittivat tänä vuonna koko BUCSin (British universities & colleges sport = kaikki brittiyliopistot kisaa parhaimmuudesta urheilulajeissa).

Ilmapiiri matsissa oli eilen ihan uskomaton. En voi oikeesti sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun kaikki laulaa kurkut suorana samoja kannustuslauluja, kun kaikki iloitsee samoista maaleista ja kun kaikki loukkaa Worcesteria.

Ihanat meidän naapurinpojat on julkkiksia!!

Tässä on myös toki negatiivinenkin puoli. Muutaman kerran tilanne meni aika pahaksi; pari sairaalareissua, pari lentävää lasipulloa, muutama tappelu sekä sadat ilkkumiset ja buuaukset. Banteria lensi puolin ja toisin mutta sekään ei ollut aina mitään harmitonta.

Se hetki kun Worcesterin katsomo loukkas meidän cheer-joukkuetta enemmän kuin meidän pelaajia. Voitte kuvitella että kun 16. tulista ja temperamenttista tyttöä haukutaa, vastajälki ei ole nättiä. Eli Worcester sai ansaitsemansa banterit takaisin. Heidän cheerleader joukkue ei ollut edes paikalla, sillä he eivät uskalla kohdata meitä. Tämän takia he jopa vetäytyivät koko Varsitysta pois!

Tänään meidän Students' union ja Worcesterin Studens' union kokoontui yhteen ja oikeasti harkitsi koko Varsityn perumista eilisen käytöksen takia. Meidän Sports officer Ben (eli tyyppi joka huolehtii kaikesta urheiluun liittyvästä meidän yliopistolla) kuitenkin pyysi, että josko ei tultaisi huomisen peliin meidän koko cheerleader asussa, sillä "I am horrified in the way you got treated yesterday and don't want it to happen again tomorrow."

Heti kun on joku tilanne päällä, niin eiköhän mun pojat ole pääasiassa aina mukana...

Mä en ole nyt mitenkään puolueellinen, mutta Worcester oli oikeasti aggressiivisempi. Jokainen lentävä tuoppi ja pullo tuli heidän puolelta ja jokainen tappelu alkoi, kun joku heidän kannattajista haastoi tai ärsytti meidän kannattajia. En tietenkään väitä, että me oltaisiin oltu puhtaita pulmusia, totta kai me annettiin samalla mitalla takaisin. Aloitus tuli vain aina heidän puolelta.

Mun supernelikko: Shaun the grumpy face, James the istuva härkä, ja noi kaks muuta tolloa.

Joka tapauksessa fiilis oli ihan mahtava sekä katsomossa että kentän laidalla. Itse olin suurimman osan ajasta kentän laidalla, sillä olin cheerleadereiden kanssa kannustamassa meidän tytöt ja pojat voittoon. Oltiin tietysti väliaika show ja vedettiin meidän upee koreografia! Meinas kyllä tulla pissat housuun kun taidettiin vasta paikanpäällä ymmärtää se, että me oikeasti tunnetaan nää ihmiset täältä katsomosta ja jos nyt mokataan niin siitä ilkkumisesta ei kyllä tule loppua. Onnistuttiin purkamaan jännitys energiaksi ja vedettiin mahtava show! Worcesterin kannattajien buuatessa (totta kai, sillä ei mekään heidän joukkuetta kannustettu tai edes tehty tunnelia heidän pelaajille) ja meidän opiskelijoiden hurratessa!

Oon tänään vaan kirjoittanut mun esseitä ja lukenut tentteihin. En malta odottaa, että toukokuu olisi ohi! Aivot alkoi käymään sen verran ylikierroksilla tuossa illalla, että lähdettiin Steven kanssa kevyelle yli 8 kilsan lenkille. Fiilis oli huippu sen jälkeen, kun sai päästää vähän höyryjä pihalle.

Huomenna olisi sitten tosiaan amerikan jalkapallo-matsin aika, toivottavasti fiilis on yhtä katossa kuin eilisessä rugbyssa!

Terkkui muruset xxx

P.s. #TeamGlos ja #Blueandblue

Vectors and scalars and mental breakdown

Hei vaan helluset! Täällä minä olen suurten monistenippujeni ja muistiinpanojen takana ihan elossa. Voi tätä työn määrää! Hirveesti tuntuu että teen kaikkea, mutta silti nää pinot ei tästä muutu miksikään. Tällä hetkellä käyn läpi kinematiikkaa ja yritän muistaa laskukaavoja. Voi huoh, välillä mä mietin että mikä järjenjättiläinen mussa ajatteli, että sport & exercise science olis mulle se oikea, sillä tää biomekaniikka/fysiikka-puoli on kyllä aikamoista hepreaa. Postauksen lukeminen kannattaa lopettaa tähän, jos teitä ei kiinnosta lukea negatiivisia ajatuksia. Blogimaailmahan on vain täynnä valkoisia sisustuksia ja vaaleanpunaisia kukkasia.

Aivot heittää tällä hetkellä muutenkin vähän kärrynpyörää enkä tiedä että miten päin tässä pitäisi olla. En nyt käytä ihmisten nimiä jos he jostain kumman syystä eksyy tänne blogiin. Kämppiksistä kuitenkin puhutaan. Meillä on ihan ihmeellinen ilmapiiri täällä tällä hetkellä. Oon vieraantunut vähän ainoasta naispuolisesta kämppiksestäni. Meillä ei vain ole oikein mitään yhteistä ja siinä missä ollaan kuitenkin kavereita keskenämme ja vietetään aikaa toistemme kanssa, en voisi kuvitella että esimerkiksi avauduttaisiin toisillemme tai puhuttaisiin sellaisista asioista niinkuin esimerkiksi minä ja ruotsalainen ystäväni puhutaan.

Heitetään tähän samaan syssyyn yksi miespuolinen kämppis, C:llä alkava. 

Mulla alkaa nyt pikkuhiljaa loppumaan pinna siinä, että se syyllistää mua/meitä 1.) siitä että me potkittiin hänet pihalle meidän tulevasta talosta (asia ei todellakaan ollut näin, hänhän oli jo muuttamassa meidän knssa mutta päätti itse vetäytyä pois. Näin hän ei kuitenkaan kerro kenellekkään vaan tarina on ihan toisenlainen.) ja 2.) siitä että mä vietän aikaa muiden ihmisten kanssa. Ensinnäkin, missä universumissa mä olen tilivelvollinen hänelle? Perjantaina lähdin pakollisiin treeneihin, mutta nämä kaksi edellä mainittua henkilöä päätti heittäytyä marttyyreiksi ja ilmaisivat ihan suoraan kuinka minä jätän heidät aina viimeiseksi. Olin. Menossa. Treeneihin.

Meillä oli niin huippu iltapäivä meidän asuntolan takapihalla naapurikämppien kanssa. Istuttiin nurmikolla läppärien kanssa (tehtiin töitä!!!). Oltiin pitkän blondin kämppikseni kanssa käyty ostamassa pari juustovalikoima-lautasta, keksejä ja viiniä ja pidettiin pieni piknik kaikkien kanssa (20 astetta lämmintä ja aurinko!!!) mutta kaksi kämppistäni loukkaantuivat tästä, vaikka heidät pyydettiin kyllä ulos mukaan. Sain vain kieltävän vastauksen ja "I don't want  to." He olivat siis vihaisia siitä, että minä ja pitkä blondi kämppikseni istuttiin ulkona naapureiden kanssa pitämässä hauskaa jonka jälkeen kumpikaan ei mennytkään kotiin suoraan vaan lähti tahoillensa treeneihin. Kyse ei ollut siis siitä, että he eivät tunteneet näitä ihmisiä ja eivät siksi tulleet ulos.

Puhuin ruotsalaisen ystäväni kanssa tästä ja hän sanoi, että C&C olivat maininneet hänelle siitä, kuinka minä kuulemma käyttäydyn todella oudosti nykyään. Ystäväni sitten rauhoitteli minua ja sanoi, että pitää vaan unohtaa tollanen käytös ja "I knew there was a reason why you and Steve are my favourites in your flat". Motivaatio palata kotiin treeneistä ei kuitenkaan ollut kauhean iso, joten mentiin cheer-tyttöjen kanssa pubiin istumaan pariksi tunniksi. Kun palasin myöhemmin kotiin sain selville, että yllä mainittu miespuolinen C-kämppikseni on käynyt mun ja pitkän blondin kämppikseni keskustelun läpi facebookissa. Tää alkaa oikeasti kuulostamaan joltain teini-iän draamalta ja mulla ei ole mitään intressiä jatkaa sitä, mutta olin tästä niin vihanen!

Puhuin tästä seuraavana päivänä pitkän blondin kämppikseni kanssa, (ainoa ihminen koko kämpästä jonka kanssa voin oikeesti puhua mistä vaan. Mikä on aika hassua sillä ekoina kuukausina ei oltu kauheen läheisiä, tuskin ikinä mentiin tervehdystä pidemmälle keskusteluissa, ja nyt ollaan ku paita ja peppu) ja hän kertoi, että saa ihan samanlaista kohtelua. Aina kun hän menee naapurikämppään niin alkaa syyllistäminen siitä, että viettää aikaa muiden kanssa. Mitä kettua tää on oikeasti olevinaan?

Ehkä mä tosiaan sitten käyttäydyn kummallisesti. Jostain syystä oon ollut kauhean hajamielinen, poissaoleva, stressaantunut ja tunteellinen, joten pienikin uusi ärsytyslisäke laukaisee aina mun kyynelkanavat tulvimaan. Ajasta tai paikasta riippumatta. Ehkä tää menee ohi kuukauden päästä kun kaikki kouluhommat on ohi ja saan hetken istua.

Nyt lopetan tun masennustekstin ja teen aamupalaa. Oon ollut hereillä kello viidestä asti. Ilman herätyskelloa. MIKSIH!?!

Pääsiäisloman viimeisiä viedään

Huomaa että on kevät, sillä aikataulut alkaa olemaan hitusen kiireisiä. Mulla on neljä koetta (Anatomia&fysiologia, biomekaniikka, psyka ja filosofia) ja neljä esseetä (Research methods x3 ja Urheilu,- ja liikuntatieteiden teoria) toukokuussa. Voisin kyllä muutaman noista esseistä heittää plutoon, sillä en edes ymmärrä mitä niissä haetaan. EIlen käytin neljä tuntia korjaten yhtä esseetäni ja lähetin sen mun henkilökohtaiselle tuutorille että voisi tehdä vähän merkintöjä. 

Tänään tuli sähköpostissa vastaus "I made a few highlights". Ja ketut, melkein koko essee oli täynnä merkintöjä! Toisesta esseestä taas en tajua sitte hölkäsen pöläystä, joten olen lähettänyt parikin sähköpostia luennoitsijalle. Vastauksia en ole kauheasti saanut muuta kuin "Olisin tänään keskustellut kanssasi jos oltaisiin nähty. Lähetän sähköpostia myöhemmin." No voi hattara, voisitko lähettää nyt? Pitää varmaan varata ihan aika, että istutaan pöydän ääreen ja hän kertoo pisteitä ja pilkkuja myöten mitä minun pitää kirjoittaa. 

Kaikenlisäksi mä käytän miljoona minuuttia mun päivästä miettien jokaista lihasta ja luuta mikä mun kropassa on ja mitä lihaksia me käytetään jos me esimerkiksi kyykätään ja mistä luusta ne lihakset tulee ja mihin luuhun ne menee ja mitä tarkoittaa lapaluiden protraction ja miten se eroaa retractioniista ja haluatteko että jatkan vielä, koska tästä voi tulla pitkä teksti kun vuodan kaiken pihalle. Ja sitten mun pitäis vielä alkaa opettelemaan kaikkia sisäelinjuttuja.

Aiheen vaihto! Kyllä kiitos.

Menin ihan superaikasin eilen nukkumaan! Olin jo kaheltatoista sängyssä ja olin niin onnellinen. Heräsin siis virkeänä ilman kelloa puoli ysiltä ja lähin lenkille (okei eka söin tietty aamupalan ja vähä löhösin ja silleen, tää nyt ei ollu se pointti). Kerroin joskus aikaisemmin, kuinka löysin kivan kävelyreitin tästä läheltä. Kävin se taas kiertämässä läpi, tai yritys on ainakin kova. En ole edelleenkään onnistunut kävelemään koko aluetta ympäri sillä en vain hiffaa että miten se on mahdollista! Avukseni otin ystäväni Sports Strackerin ja se nyt ei sitten auttanutkaan niin paljon kuin halusin. Miten mä oon onnistunu toisella kerralla menemään jotain eri reittiä, kun mielestäni kuljin kyllä täysin samoja askeleita pitkin kuin ensimmäiselläkin kerralla

Täällä on ilmat ollu niin ihania, että en edes muista miltä kylmä tuntuu. +17 asteen paremmalla puolella jokainen päivä ja illat on ollu ihan samanlaisia. Ollaan edelleen kolmestaan Chrisin ja Ciaran kanssa kämpässä, muut tulee tänä viikonloppuna takaisin!

Käytiin ostamassa kesän ekat jätskit ja mentiin puistoon löhöämään. Oli niin täydellinen sää!

Tapasin tuossa yksi päivä yhtä kaveria, joka päätti sitten laukaista tyhmän kommentin "So you live with people who are two or three years younger than you. They must be so immature. I mean, how can you deal with them because they don't know anything about life." 

Ensinnäkin, ei. 

Toiseksi, sinäkö tässä se fiksu aikuinen sitten olet? 

Kolmanneksi, kukaan ei hauku mun kämppiksiä lapsellisiksi, joten tämä oli sitten tässä! 

Kerroin tästä tapahtumasta pojille ja he sitten tokaisivat että "We officially ban you from seeing this guy ever again."

 Nyt alan nakertamaa ja korjaamaan (jälleen kerran) tota yhtä esseetä. Ehkä tää tästä! 

Bank holiday babbling

I really really really really really really really like you.

Ihan oikeasti, Olenko ainut ihminen tällä hetkellä joka ei saa tota laulua pois päästä? Alkaa aivosolut tuhoutua yksitellen, kun mielessä pyörii vaan tuo biisi ja musiikkivideo missä Tom Hanks näyttelee mutta Carly Rae Jepsen laulaa. 

Päivieni piristys Moa tuli meille pitämään seuraa, kun koko kämppä on taas vaihteeks tyhjä. Kaikki on poissa mutta Chris tulee tänään takaisin! Ollaan Steven kanssa asutettu kämppää viikonlopun ajan ilman muita, mutta nyt hänkin otti ja lähti Espanjaan viikoksi.

Oli siis aika pitää mahdollisimman normaali ja sivistynyt ilta tämän ruotsalainen ruttunaaman kanssa.

Ruokaa ja viiniä, niistä on yleensä meidän illat tehty. 

Maistoin ekaa kertaa elämässäni Popping Candya ja jostain syystä se sininen väri vain imeytyi mun kieleen. Tämä tieto ansaitsi ehdottomasti ihan oman kappaleen tässä kirjoituksessa, sillä kyseessä oli mun elämäni yksi omituisimmista kokemuksista.

Olen myös pistänyt meidän keittiön pinboardin (en valehtele kun sanon, että kulutin juuri viisi minuuttia miettien suomenkielistä vastinetta tälle sanalle. En keksinyt) uuteen uskoon! Kukaan ei ole ainakaan vielä ärsyyntynyt mun yhtäkkisistä DIY-hetkistä mitä aina välillä esiintyy. Yleensä joku aina liitty seuraan koristelemaan! Jopa pojat!

Totta kai käytin niitä nimiä, joita meillä käytetään päivittäin. Kuka oikeesti edes muistaa enää Rosien, mun tai Steven oikeita nimiä? Tuntuu luonnottomalta kuulla toisia versioita, jos joku asiasta vähemmän tietävä erehtyy kutsumaan meitä oikeilla nimillä.

Siinä missä muilla kämpillä on Bucket Listoja (eli mitä tehdä ennen kuin kuolee/lähtee kämpästä), meillä on "Ravintolat joissa pitää käydä". Asiat tärkeysjärjestykseen!

Hyvää Pääsiäistä pääsiäispupuset xxx 

Opetellaan yhdessä anatomiaa!

Hei vaan rakkaat lapset ja lapsenmieliset!

Täällä olen pääsiäistä viettämässä ystävieni yskän ja nuhan kanssa. Tällä kertaa mä saan olla potilaana eikä tämä ole ollenkaan hassumpaa. Yks toi yskänlääkettä, toinen lämmitti kuumaa vettä ja sekoitti menthol-voidetta siihen että saisin vähän höyryhengittää ja kolmas toi porkkanakakkua. Ehkä he haluaisi hankkia mulle uudet keuhkot, sillä tuntuu että vanhat on yskitty jo kauan sitten pihalle.

No mutta mitäs muuta minä tässä tekisin sitten, kuin opiskelisin vähän anatomiaa! Nyt testataan mitä olen aamun aikana oppinut, ja vuodan super pienen ja kompaktin tietopaketin lonkkanivelestä tähän paperille. Englanniksi/latinaksi tietysti, sillä kuka näitä nyt suomeksi osaa?

Hip joint

-Femur (head, neck, greater and lesser trochanter, shaft, linea aspera, medial and lateral epicondyles) & acetabulum (ball and socket)

-> Stays together because of ilio,- ischio,- and pubo-femural ligaments

Hip flexion

- working muscle is ilio-psoasis

Hip extension

- working muscles are gluteus maximus and hamstrings

Adduction = closer to the body

- Main muscles working are adductor brevis, add. longus and add. magnus

Abduction = away from the body

- Main muscles working are tensor fascia latae, glute max. glute med and glute min.

Te ketkä opiskelette anatomiaa (ihan sama mitä tutkintoa opiskelette), tai olette muuten vain hulluja ja opettelette näitä nimiä, minkälaisia tekniikoita teillä on? Kun lihaksia on miljoona ja luitakin 206 (kiitos Hannah Montan,a kun opetit minulle tämän vuosia sitten) ei sitä aina pysty muistamaan että mikä lihas kiinnittyi mihinkäkin luuhun tai että mikä minilihas jossain varpaassa on aktiivinen liikkuessa. 

Itsellä opettelu on lähinnä pänttäämistä ja muistiinpanoja ja pänttäämistä ja muistiinpanoja. Pari kuukautta sitten olin ahkera ja tein hienot muistiinpanot meidän muutamista luennoista ja kiinnitin vaatekaapin oveen.

"Stop being so boring and let's watch a film!"

"Nah, I want to finish this!"

"When do you have to hand it in?"

"Never."

"What.... Can you repeat that to me, please?"

"Never."

"Don't tell me you are dong this just for fun and you are even ditching me because of it!!?"

Eiks oo kiva kun kämppikset arvostaa sun työpanosta ja halua oppia! 

Vähän kyllä stressaa tentit, mutta kuten vanha sananlasku menee, ei auta itku markkinoilla. Voisin palkata Steven ja Jamesin opettamaan mulle kaiken, sillä ne osaa jo nää niiden sports therapy-tutkinnon takia. Pari muffinssia riittää varmaan palkaksi!