Saarikauden päättäjäiset

Vaasalaiset ei kauheesti tee mitään ikinä tai lähde ikinä minnekkään, mutta kyllä ne silti aina juhlia keksii. Kuten Saarikauden päättäjäiset. Mahtava tekosyy mennä vielä mökille uimaan, saunomaan, grillaamaan ja nauttimaan. Niin ja toki ilotulitukset ja kokot ovat iso osa tätä suuren suurta rannikkokaupunkien juhlaa! Mentiin siis koko suvun voimin mökille ahtamaan naamat täyteet ruokaa ja lättyjä ja kakkuja. Mmmmmmmm.

"Ei tänä vuonna tarvi ostaa ilotulituksia."

"Ei meillä oo enää mitään pieniä lapsiakaan täällä."

"Joo ei siinä oo mitään järkeä!"

"Se on vaan rahaa savuna ilmaan, katsotaan mielummin naapureiden raketit."

*Joku löytää kaapista ilotulitteita viimevuodelta ja sillä samalla sekunnilla meidän suvun miehet ikähaarukalla 18-30 juoksi rantaan pommittelemaan.*

Hyvää kesän loppua siis, enää 11 päivää lähtöön ja pitäisi ehkä aloittaa pakkaaminen pian. Hui. Kertokaa etten oo ainut joka on näin myöhässä tän asian kanssa.

Seuranhakuilmoitus

20-vuotias tyttö, joka junnaa tällä hetkellä Vaasassa, etsii tekemistä kolmeksi viikoksi. Tositarkoituksella.

Nyt on tosiaan puunattu, siivottu, kiillotettu, pölytetty, pyykätty ja hinkattu koko 53 neliöinen Pitskun kämppä lattiasta kattoon ja sinne se jäi odottamaan toisia asukkaita. Minä ja seitsemän erinäköistä ja kokoista laukkuani olemme saapuneet Vaasaan. Jee! Nyt sitten pitäisi keksiä tekemistä kolmeksi viikoksi. Ainakin nään kavereita paljon, mutta entäs sitten kun heillä alkaa koulut ja työt? Taidan ruveta uimaan. Tai virkkaamaan. Tai laskemaan hiuksia mun päästä.

Alkoi pakkaamisen suhteen usko loppua ja lopulta menin periaatteella "jos en välittömästi keksi mihin pakkaan jonkin tavaran, se lentää roskiin". Kolme matkalaukkua, 60 litrainen rinkka, kaksi isoa kassia ja reppu. Lisäksi tietenkin kaikki ne tavarat, mitkä iskä otti mukaansa kun oli käymässä ja rullaluistimet jouduttiin jättämään serkulle. Aika epäuskoisena katsoin sitä kasaa. Miten ihmeessä mä olen onnistunut hamstraamaan niin paljon tavaraa, vaikka en todellakaan ole tavaran kerääjä ja elän yleensä aika minimaalisesti! 

Vaatteet purettu!!! Niin minimalistisuudestako puhuin....

Sellainenkin härdelli-viikko ollut, etten hetkeen olekkaan juossut näin paljon (ellei oteta mukaan koko tätä kesää). Olen yrittänyt viettää kunnolla aikaa kaikkien superihanien tyyppien kanssa ja oon aika ylpeä itestäni, koska onnistuin siinä! Viimeisenä iltanani mentiin isolla työporukalla katsomaan Tennarin yönäytökseen Ninja Turtleseita ja mikä olisikaan ollut sen parempi lopetus tälle Helsinki-elämälle. Niille jotka eivät tienneet, olin vuoden töissä Finnkinolla ja mitä sitä leffatyöntekijä muuta vapaa-aikanaan tekisi, kuin kävisi leffassa. Niimpä. Ympyrä sulkeutui.

Viime päivinä oon jutellut ihan hirveesti uusien kämppisten ja luokkalaisten kanssa (18 päivää muuttoon). Meillä on nyt oma ryhmä facessa kurssikavereiden kanssa ja kämppisten kanssa yhteiskeskustelu. Tuleva tapaaminen on siis enää vain n. 90% awkwardia. Miten muut opiskelemaan lähtevät? Oletteko tutustuneet uusiin kurssikavereihinne jo ja minkälaisen vaikutelman olette saaneet?

Tsemppiä kaikille joilla koulu on jo alkanut ja onnea niille joilla ensimmäinen päivä on vielä edessä!

Yksi merkkipaalu taas takana

Nimittäin työavaimet on nyt palautettu. Vähän siinä meinasi kyllä iskeä epätoivo ja itku, enkä sitten avainten palautuksen jälkeen lähtenytkään yli tuntiin työpaikalta. Mut kutsuttiin takahuoneeseen istumaan niin totta kai menin vielä viimeisen kerran sinne Seiska- ja Episodi-lehtien sekä isojen julisteiden luvattuun maahan.

Siinä tosiaan kun luovutin avaimet ja työvaatteet (eheheh pidin nimikyltin itelläni) niin yks mun esimies päätti sitte piristää mun koko loppuelämää. 

Kyllä, otin kuvan itsestäni ja avaimistani.

"Tiesitkö muuten Nahid, että meidänhän oli tarkoitus ottaa vaan yks työntekijä tänne töihin, eli Pekka, koska sillä oli eniten työkokemusta. Mutta sen meidän ryhmähaastattelun jälkeen mä sitten sanoin Pirkolle (meidän kaikkien pomo ja teatteripäällikkö), että meidän on PAKKO saada toi tyttö tänne, koska meidän mysteerishoppaus-tulokset lähtee varmasti nousuun!! Eli mä koen olevani henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että sä olet täällä töissä." (ja jos et vielä hiffannu niin nimet muutettu) 

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Ei muuta.

Jos olisin hämäläinen, olisin kyllä ekstra-hidas sellainen. En oo nimittäin vieläkään ostanut lentolippuja. (Lähtöön 25 päivää). Punnitsen tässä vielä paikkoja, missä voisin olla muutaman yön ennen asuntolaan muuttoa. Sinne kun ei ilmeisesti voi muuttaa päivääkään aikaisemmin. Otin yhteyttä erääseen ystävääni, joka opiskelee samassa yliopistossa mutta Cheltenhamin kampuksella, joka otti yhteyttä omiin ystäviinsä ja näytää siltä, että voisin hyvinkin mennä erään tytön luo! Helpottaisi asioita erittäin paljon, sillä voisin hoitaa pankki-asioita, puhelinliittymiä, rikosrekisterin tarkistusta (pitää hoitaa ennen kurssin alkamista, mutta suomesta käsin ei onnistu) ja voisin shoppailla tavaroita mun ihanaan tulevaan huoneeseen!! Peukut pystyyn että tyttö vastaa pian.

Syksyterkut Helsingin tuulien ja putoilevien lehtien alta! 

Kuka voisi kellot seisauttaa?

Tasan kolmenkymmenen päivän päästä olen nähnyt huoneeni yliopiston asuntolassa. Olen tutustunut kaikkiin kämppiksiini. Olen taiteillut matkalaukun ja kaikki tavarat huoneeseeni (ja puran ne kahden kuukauden kuluttua muuttopäivästä). Olen tutkimassa keittiön kaappeja ja mietin, miten kaasuhellaa käytetään ilman että räjäytän koko paikan. Olen valmistautumassa iltapäivään ja kampuksella järjestettävään ilmaiseen grillaus-hetkeen. Miten tämä kaikki voi tapahtua niin pian?

Ensimmäistä kertaa on fiilis, että en välttämättä haluaisikaan lähteä. Miksi ihmeessä jätän Helsingin nyt, kun täällä on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa. Kaikki ne ihmiset keitä olen tavannut, kaikki ne kokemukset mitä olen kokenut. Tämä kesä on ollut yksi parhaista kesistä enkä millään malttaisi jättää sitä taakseni. Voinko pakata kaikki ihmiset mukaani? Voinko istuttaa heidät huoneeseeni hyllylle, mistä saan aina aina tarpeen tullen ottaa heidät syliini ja rutistaa? 

Sopeutuminen ja uusien kavereiden löytäminen ei huoleta laisinkaan. Muutaman viimevuoden aikana olen oppinut, että minne tahansa menen, olen aina tutustunut ihmisiin. Monista on tullut sydänystäviä.

Eräänä keskiviikkoisena yönä kun odotin aamun ensimmäistä bussia, eräs ennustajamies tuli puhumaan minulle. Kätteli, kokeili kämmentäni, mumisi hetken ja sanoi: "Olet selvästi ihminen, joka sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen eikä pelkää isoja muutoksia." No, mieshän ei olisi voinut olla enempää oikeassa. Minua ei siis huoleta yhtään mitä Englannissa tulee tapahtumaan. Minua vain surettaa se, että joudun jättämään Helsingin taakseni.

Aikaa Helsingissä 10 päivää ja sitten loppuu vuokrasopimus.

Aikaa Suomessa 30 päivää enkä ole edes lentolippuja vielä ostanut.

England-why ja Gloucester-what did you just say?

Yleisin keskustelu minkä nykyään käyn ihmisten kanssa menee jotakuinkin näin:

"Ai sä lähet Lontooseen opiskelemaan!! Vähänkö siistiä."

"Joo! Paitsi siis en Lontooseen vaan sellaseen lounas-Englannissa sijaitsevaan kaupunkiin ku Gloucester."

"Glo-mikä? Mikä sen yliopiston nimi on?"

"G-l-o-u-c-e-s-t-e-r. Ja se yliopisto on University of Gloucestershire."

"GloshiHÄ?"

"g-l-o-u-c-e-s-t-e-r-s-h-i-r-e"

*Kuluu muutama päivä*

"Sitte ku sä asut siellä Lontoossa nii---"

"Gloucesterissa."

"Aikuniijoo!"

Välillä mietin, että olisi pitänyt valita toinen yliopisto ihan vaan sen takia, että muiden olisi helpompi lausua ja muistaa.

No mikähän tämä kaupunki nyt siis luulee olevansa?

Gloucester (tai glostö näin niinkuin wannabe-brittiläisenä lausuttuna) sijaitsee lännessä, n. 160km päässä lontoosta. Eikö se siis melkein Lontoossa ole? Kaupungissa on päälle 120 000 asukasta ja yliopistossa on melkein 10 000 opiskelijaa. Woooot! Pieni Suomalainenhan joutuu uimaan kahta kauheammin, ettei vain huku sinne ihmismassaan.

Aha, no mutta entäs sitten se yliopisto?

University of Gloucestershire jakautuu kolmelle kampukselle, joista kaksi on Cheltenhamissa (ihanaihana kaupunki, jossa asuin au pair-aikoinani) ja yksi Gloucesterissa. Yliopisto on uusi ja sai yliopisto-tunnustuksen vuonna 2001 (sitä ennen ammattikorkeakoulu vuodesta 1834) eli ranking-listoilla Gloucestershire ei vielä yllä korkeimpien joukkoon. (The Guardian 72/116) Liikuntatieteissä yliopisto on kuitenkin sijoitettu top 40 yliopistojen joukkoon ja vuosittain sijoitus on parantunut, eli jee! Täältä tullaan, oi te suuret urheilijat.

No mutta mitä hitsiä, noista nyt ota kukaan selvää. Miks Englanti ja Glosjoku?

Lähdin siis 2012 au pairiksi Englantiin, Cheltenhamiin, ja paikka imaisi minut ihan täysin syövereihinsä. Ihmiset, elämäntyyli ja kulttuuri, kaikki se tuntui niin omalta. Tuntui siis oikealta ratkaisulta, että palaisin maahan opiskelemaan. Glosin (sori, lyhennän, sormethan tässä puutuu jos pitää aina kirjoittaa pitkästi) lisäksi pääsin Manchesteriin, Chesteriin, Portsmouthiin ja Lontoon Kingstoniin. Pienen itsensä kanssa painimisen, googlailujen ja muiden kokemusten kautta päätin, että tuttuun ja turvalliseen vie tieni. Kaiken lisäksi, niiden liikuntatieteiden kurssi vain oikeasti tuntui parhaimmalta. Se sisälsi hieman kaikkea (anatomiaa ja fysiologiaa, biomekaniikkaa, psykologiaa, ravintoa jne.) ja näin voin valita laajasti mihin haluan maisterintutkinnossa syventyä! Ja ollaanpa rehellisiä, Suomeen vaan on niin todella vaikea edes päästä pääsykokeisiin, jos ylppäritodistus ei ole ällää ja eetä.

Okei, no ehkä vähän selkeni. Mikäs sitten se tutkinto oikein on olevinaan? 

Oikea tutkintonimike on siis BSc Sport and exercise sciences (BSc - bachelor of science - tieteen kandi). Suoraa ammattia tästä ei tule, voin toki työskennellä esim. liikunnanohjaajana, liikuntapalveluiden kehittäjänä, liikuntakeskusten/kuntosalien esimiehenä, tutkijana yms. Maisterin tutkinnolla voin erikoistua mm. fysioterapiaan, opettajaksi tai vaikka ravintoterapeutiksi. Oma mielenkiinto on tällä hetkellä ehdottomasti fyssarin hommissa. Koska kuinka siisti ihmiskroppa oikeesti on ja kuinka siistiä on nyt vihdoin oppia se melkein perinpohjin!

P.s. Gloucesterissä on Tylypahkan lisäksi jokavuotiset cheese rolling-kisat missä ihmiset juoksee mäkiä alas ison juuston perässä. Kuka nyt EI haluais asua sellaisessa kaupungissa.