Kisat on kymmenen päivän päästä! Voi pupun papanat miten aika on lentänyt näin nopeasti?!
Koska kisat oli näin lähellä, meillä oli sunnuntaina ensimmäinen All-day training. Ei, nimi ei hämää. Meillä oli ihan oikeasti treenit koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä aamulla ja lopetettiin viideltä. Siinä muutaman tunnin tauko ja sitten kahdeksalta takaisin viimeisille kahdelle tunnille. Joku voisi sanoa, että tämä on psykopaatin hommaa, en voisi olla enempää samaa mieltä.
Treenit oli henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaat. Kolme joukkuetta harjoitteli, jokaisella oli 20 minuutin treeniaika ja useimmat meistä on kahdessa joukkueessa. Eli 40 minuuttia treeniä ja 20 minuuttia taukoa kahdeksan tunnin ajan. Sitten sama taas illalla. Lopetettiin tosin puoli tuntia aikaisemmin, sillä harjoittelu kävi jo vaaralliseksi sen uupumuksen takia mikä kaikilla oli. Ambulanssi haki kaksi ihmistä pois (toinen pyörtyi ja toinen satutti niskansa), lukemattomia nyrjähtäneitä raajoja, väsyneitä lihaksia, uupuneita mieliä... Mitkään stuntit ei onnistunut ja ihmisiä tippui korkealta. Ei mikään kauhean hyvä yhdistelmä.
Seuraavana päivänä jokainen ihminen oli huonossa kunnossa. Tiedän kaksi ihmistä jotka pyörtyivät kesken koulupäivän, muutama vietti päivän oksentaen ja muutamalle nousi kuume. Itse melkein pyörryin luennolla ja voin fyysisesti erittäin pahoin koko päivän. Vatsa oli niin kipeä että muutaman askeleen ottaminen tuntui siltä kuin olisi veitsellä kaivettu sisäelimet ulos.
Että näin onnistunut treenikerta siis! Sama uudestaan tulevana sunnuntaina.
Joku joku vielä sanoo, että cheerleading ei ole urheilua niin vaihdan mielelläni muutamanystävällisen sanan kyseisen henkilön kanssa.
--
Käytiin muutama päivä sitten kannustamassa Lacrosse pojat voittoon! He ovat koulun ainut joukkue, joka ei ole hävinnyt yhtään ainutta peliä koko vuoden aikana!! Ylpeä äiti täällä maireilee. Tirautin melkein pari kyyneltä kun pojat voitti tämän(kin) pelin, silllä nyt he voittivat heidän koko liigan! Sanotaanko, että meitä jännitti, jos ei enemmän niin ainakin yhtä paljon kuin poikia. Tiedettiin, että jos he tämän pelin häviäisivät niin jokainen joukkueen jäsen kärsisi vakavasta masennuksesta.
Peli kävi niin intensiiviseksi, että kukaan ei malttanut pysyä alkoisten viivojen sisällä. Otettiin aina metrin askeleita taakse, mutta viisi minuuttia myöhemmin yleisö oli melkein puolessavälissä kenttää taas...
Mutta pojat voitti!! Eli rauha on säilytetty valtakunnassa.
Koska kisat oli näin lähellä, meillä oli sunnuntaina ensimmäinen All-day training. Ei, nimi ei hämää. Meillä oli ihan oikeasti treenit koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä aamulla ja lopetettiin viideltä. Siinä muutaman tunnin tauko ja sitten kahdeksalta takaisin viimeisille kahdelle tunnille. Joku voisi sanoa, että tämä on psykopaatin hommaa, en voisi olla enempää samaa mieltä.
Treenit oli henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaat. Kolme joukkuetta harjoitteli, jokaisella oli 20 minuutin treeniaika ja useimmat meistä on kahdessa joukkueessa. Eli 40 minuuttia treeniä ja 20 minuuttia taukoa kahdeksan tunnin ajan. Sitten sama taas illalla. Lopetettiin tosin puoli tuntia aikaisemmin, sillä harjoittelu kävi jo vaaralliseksi sen uupumuksen takia mikä kaikilla oli. Ambulanssi haki kaksi ihmistä pois (toinen pyörtyi ja toinen satutti niskansa), lukemattomia nyrjähtäneitä raajoja, väsyneitä lihaksia, uupuneita mieliä... Mitkään stuntit ei onnistunut ja ihmisiä tippui korkealta. Ei mikään kauhean hyvä yhdistelmä.
Video tuskin näkyy puhelimella/tableteilla
Video tuskin näkyy puhelimella/tableteilla
Joku joku vielä sanoo, että cheerleading ei ole urheilua niin vaihdan mielelläni muutaman
--
Käytiin muutama päivä sitten kannustamassa Lacrosse pojat voittoon! He ovat koulun ainut joukkue, joka ei ole hävinnyt yhtään ainutta peliä koko vuoden aikana!! Ylpeä äiti täällä maireilee. Tirautin melkein pari kyyneltä kun pojat voitti tämän(kin) pelin, silllä nyt he voittivat heidän koko liigan! Sanotaanko, että meitä jännitti, jos ei enemmän niin ainakin yhtä paljon kuin poikia. Tiedettiin, että jos he tämän pelin häviäisivät niin jokainen joukkueen jäsen kärsisi vakavasta masennuksesta.
Peli kävi niin intensiiviseksi, että kukaan ei malttanut pysyä alkoisten viivojen sisällä. Otettiin aina metrin askeleita taakse, mutta viisi minuuttia myöhemmin yleisö oli melkein puolessavälissä kenttää taas...
Näkemisiin taas hetkeksi
xxx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti