Selkävammainen

On vaikea kuvailla sitä siistiä tunnetta, kun tietää mitä haluaa tehdä isona. Varsinkin, kun tässä on viimeiset vuodet tuskaillut otsa hiessä erilaisten vaihtoehtojen kanssa. Kevään hakuaika oli enemmänkin paniikki-aikaa ja stressi-levelit nousi Eiffelin tornin huippulle asti. Välillä teki myös mieli motata seuraavaa henkilöä, joka kysyi "Minnekkäs haet tänävuonna?".

Palataan asiaan.

Kävin eilen meidän koulun sports therapy klinikalla. En usko että suomessa on ainakaan täysin vastaavaa tutkintoa, mutta sen voi rinnastaa lähelle fysioterapiaa.

Miksi jouduin klinikalle? Olin cheerleader-treeneissä muutama viikko sitten, tein voltin ja onnistuin laskeutumaan vähän väärin minkä takia selkä tärähti kovaa. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin en sitten juossut, hyppinyt, istunut tai maannut ilman vihlovaa kipua yhdessä pienessä kohdassa mun selkärangan ja vasemman lapaluun välissä. Ai että miksi kärsin kaksi viikkoa? Olen terveydenhuolto-kammoinen ihminen ja minulla on muutenkin tosi korkea kipukynnys. Mottoni on, että lääkäriin mennään kun suolet on sylissä.

Nyt oli pakko niellä ylpeyteni ja menin moikkaamaan meidän sports therapy opiskelijoita,

Klinikalla ymmärsin taas kuinka siistiä olisi olla tämän tyylinen urheiluterapeutti. Enhän minä edes välillä muistanut keskittyä siihen, että tuntuiko joku suorittamani liike vai ei. Keskityin enemmänkin siihen mitä tämä opiskelija teki minulle ja minkälaisia liikkeitä hän käski minun tehdä, että pystyisi arvioimaan selän lihaksia ja liikettä. Palasin takaisin maan pinnalle aina, kun jonkun harjoituksen seurauksena lihaksessa kirpaisi. Ainiin, täällä sitä oltiin potilaana eikä opiskelijana.

Illalla meillä oli Luken, Jamesin ja Shaunin kanssa kehonhuolto hetki mun huoneessa. En tiedä miten me päädyttiin siihen, mutta jostain syystä mun jumppa-matto aina houkuttelee ihmisiä venyttelemään. Joka tapauksessa, lihashuollon jälkeen piti tietysti avata kaikki lihaslukot ja koska meillä on yksi täysin koulutettu hietoja (James), yksi puoliksi koulutettu hieroja (Luke) ja yksi innokas oppija (minä) niin laitettiin hierontaklinikka pystyyn. Siinä kun yritin availla näiden urheilijoiden erittäin jumissa olevia lihaksia sain kuulla, että mun olisi oikeasti pitänyt hakea fyssari-linjalle, koska mä tiedän nyt jo ihan kohtalaisen hyvin miten eri lihakset toimii ja miten niitä pitäisi hieroja. Ja tää tuli täysin koulutetun hierojan suusta. Olisin voinut vaikka hyppiä innosta (taisin jopa tehdä niin).

Aloitettiin meidän aamukin venyttelytuokiolla, kun J ja L pyyhälsi mun huoneeseen, että nyt venytellään. Tiedän, me ollaan erittäin omituinen kämppiskommuuni. Kauheen tylsää vaan kun Ciara on tällä hetkellä käymässä kotona...

Tänään on vapaapäivä ja aion käyttää sen hyödyllisesti. Oikeasti. Tänään keksin kysymyksen liittyen johonkin meidän opiskeltavaan osa-alueeseen ja aloitan kirjoittamaan siitä esseetä. Palautus on kolmen viikon päästä. Hyvä minä. 

BMR ja RMR ja HÄ

"I can honestly say that I have no idea what we are doing now but let's just pretend we're on track."

Lohduttavaa tietää, että en ollut ainoa henkilö, joka oli meidän labra-tunnilla pihalla. Tai ei välttämättä pihalla, mutta ainakin ihan hukassa että mitä kaikki lyhenteet tarkoitti ja minkä takia meidän nyt piti hengittää sinne pussiin ja mitä se VE STPD tarkoitti ja mitä ihmettä mä nyt oikein laskin kun tulokseksi tuli jotain yli 5000 kun oikea vastaus oli 7.79.

Kysymyshän oli meidän anatomian ja fysiologian labra-tunnista! Mitattiin pienryhmissä yhden ihmisen BMR (basal metabolic rate) edustaa siis sitä minimi kalorimäärää jolla ihminen pysyy hengissä, jos hän ei tekisi päivän aikana muuta kuin nukkuisi. BMR vaatii yleensä aika standardisoidut olosuhteet, joten kun halutaan tehdä rutiinitarkastuksia, lasketaan RMR (resting metabolic rate). Tällöin mitataan siis henkilön hapenkulutusta (VO2) ja hiilidioksidin tuottamista (VCO2). Ja me teimme juurikin tämän.

Meillä oli siis erittäin rentoutunut ilmapiiri labrassa ensimmäisen päälle puolituntisen ajan, sillä meidän koehenkilön piti ensin maata paikoillaan 20 minuuttia, ei puhetta ei juttelua ei häiritsemistä. Samalla kun Lauren nukkui, minä ja Amelia yritettiin taiteilla maailman vaikeimman palapelin kanssa (aseta putki pussiin ja sulje ilma-aukot. Se oli vaikeampaa miltä kuulostaa!!). Tämän jälkeen alettiin keräämään koehenkilön happea. Kiinnitettiin letku suusta ilmatiiviiseen säkkiin ja oltiin taas paikoillaan 10 minuuttia. Koehenkilö siis hengitti koko tämän ajan isoon pussiin ja oli aika siistiä nähdä kuinka se pussi täyttyi sinä aikana! Säkistä tuli aika iso, 77,4 litraa.

Hengittämisen jälkeen kiinnitettiin meidän säkki laitteeseen, joka laski sisällön hapen ja hiilidioksidipitoisuuden sekä lämpötilan. 

RER = VCO2 / VO2 ja nämä luvut saatiin tietää käyttäen n. kahtakymmentä tuhatta erilaista laskukaavaa. 

Mark: "I hope I won't lose you immediately so let's have a look at these very slowly."

*Nahid ja Lauren laskee ensimmäisen laskunsa ja on erittäin ylpeitä tuloksestaan*

Mark: "Erm... no. I may have lost you two now."

Jaha.... 

Mutta päästiin kärryille nopeasti! Vaikeuksien kautta voittoon, vai miten se meni. 

Mitä pidän koulusta ja kurssista?

Kun yliopisto opintoja on takana muutama viikko, pystyn jo kuvailemaan paremmin liikuntatieteitä.  Mennäänpä ensin aine kerrallaan.

Applied sport and exercise science 1

Tämän moduulin tarkoitus on selvittää meille opiskelijoille, että mitä me ylipäänsä opiskellaan ja mitä me voidaan tehdä valmistumisen jälkeen. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, eikö? No ei todellakaan. Tämän kurssin luennot on kaikista turhimpia, enkä ole vielä tähän päivään asti ymmärtänyt niiden pointtia. 

Mutta positiiviseksi vastapainoksi tämän kurssin practicals-tunnit (käytännönläheiset? Toiminnalliset? Parempia suomennoksia?) on ihan parhaita. Ollaan tutustuttu erilaisiin testausmenetelmiin, joita käytetään mm. sulkapallon- ja kriketinpelaajat arviointiin. Meillä on myös ollut strength & conditioning kerta, jolloin mentiin salille ja testattiin meidän 5 x maksimivoima penkkipunnerruksessa ja kyykkäyksessä. (HUOM! Vakavaa itsekehua tulossa, skippaa muutamaa riviä alemmas jos haluat säästyä.) En ole ikinä kyykännyt tai kokeillut penkkipunnerrusta ja silti minä pidän yllä meidän ryhmän ja edellisviikon ryhmän naisten ennätystä. Olisin kyllä halunnut kokeilla isommillakin painoilla, mutta jostain syystä meidän ohjaaja sanoi että hyvä, voit kirjoittaa 50kg sun lappuun. EI. Mä haluan kokeilla vielä 60 kiloa!! Muut tytöt sai tuloksiksi 25-30kg. Toinen huomioitava seikka: minä olin kaikista pienin. Kyllä kuulkaa itsekehu haisi illalla, kun selitin tätä mun kämppiksillekkin. Penkkipunnerruksessa sain 5 x 28kg ja taas olin se, joka sai eniten. Hehe. 

Meidän yliopiston strength and conditioning -sali, place where the magic happens

Introduction to anatomy and physiology

Tykkään hirveästi sekä luennoista että labroista tässä moduulissa. Huomaa kyllä selvästi, että mitä pidemmälle syksyä mennään, sitä vaikeammaksi asiat muotoutuu ja luennoilla pitää olla ekstra-hereillä, ettei vain skippaa mitään tärkeää tietoa. Nimimerkillä jos aivot harhailee sekunniksikin muualle, pitää ottaa itsestään kaikki irti, että pääsee takaisin mukaan. Aiheina meillä on esimerkiksi ollut pikakurssi kemiaan sekä ollaan käyty läpi solujen rakennetta. Edellisellä luennolla meillä oli aiheena ravintolisät. Joka toinen viikko meillä on myös labra-tuokio. Ensimmäisellä kerralla vasta tutustuttiin laitteisiin mm. mittaamalla oma pituus (158, jihuu), paino (parempi tulos mitä odotin), leposyke (yli 70), painoindeksi (normaali) sekä lantion ja vyötärön mitta ja niiden suhde.. Syytän tässä vyötärö-lantio-suhteessa nyt kyllä Jamesia, koska se mittasi mut niin pieleen, että taulukoiden mukaan mulla on korkea riski sairastua diabetekseen ja sydänsairauksiin (tai ainakin uskottelen itselleni että se mittasi pieleen.) Painoindeksi taas oli normaalin alarajoilla. Yritä tässä nyt sitten päättää mitä uskoa. 

No okei, kaikkihan sen tietää, että painoindeksi ei ole mikään luotettavin mitta eli ehkä mun pitää uskoa, että aikainen kuolema tässä koittaa. 

Kuva

Introduction to psychology of sport and exercise

Taas yksi erittäin mielenkiintoinen mutta vaikea kurssi. Tutustutaan psykologiaan ja sen eri koulukuntiin sekä tutkitaan lähemmin niitä alueita, mitkä on olennaisia meidän kurssille, esim. motivaatio. Seminaareissa tehdään yleensä kaikkia hauskoja tehtäviä, mitkä kaikki varmaan muistaakin lukion psykan tunneilta. Esimerkiksi erilaiset muistiharjoitukset tai tarkkaillaan omaa persoonallisuutta ja käytöstä tietyissä tilanteissa. 

Kuva

Introduction to research methods

Okei ymmärrän kyllä, miksi tämä on laitettu jokaisen yliopistossa opiskelevan opiskelijan lukkariin, mutta silti. Miksi? Vielä tärkeämpi kysymys, jos haluatte että ihmiset pysyy hereillä tällä tunnilla, miksi olette laittaneet luennon maanantaiksi kello 9:15? Joka tapauksessa, tunneilla opiskelemme mm. kuinka kirjoitat oikeaoppisen lähdeluettelon, kuinka lainaat toista kirjailijaa omassa tekstissäsi, kuinka uusi tutkimus aloitetaan ja mitä siihen kuuluu jne. Eli perus asiaa mitä on käyty lukion psykan kursseilla ikuisuus... 

Introduction to the sociology of sport and exercise 

Nämä on niitä kivoimpia luentoja. Käydään läpi urheilua ja liikuntaa erilaisten sosiologisten näkökulmien kautta. Pyritään esimerkiksi ymmärtämään ja pohtimaan ihmisten käytöstä ja motiiveja esim. dopingin ottamisessa tai miksi nykyään enemmän ihmisiä kuolee ylipainoon, ei nälkään. 

Tässä siis vaihtelevasti lyhyempää ja pidempää selitystä meidän aiheista ja näin yleisesti ottaen olen tosi tyytyväinen.

Toisaalta taas tämä ei ollut täysin sitä mitä ehkä ajattelin sen olevan. Jos nyt hakisin uudestaan, hakisin luultavasti opiskelemaan Sports therapya, joka vastaisi suoraan sitä mitä haluan. Tämä nykyinen kurssi kuitenkin antaa minun päättää tulevaisuudestani paljon laajemmin - eli haluanko erikoistua esimerkiksi ravintoon, tutkimuksiin, biomekaniikkaan vai kuntoutukseen. 

Tälläistä mietistkelyä tänään hiljaisena aamuna, sillä kouluun vasta kahdeksitoista! Mitä muut on tykänneet kursseistaan? Ei väliä opiskeletteko Suomessa vai Plutossa!

Hyvää loppuviikkoa, perjantai on kohta täällä!

Jälleentapaaminen

Mitäs nämä viikot nyt on, kun näin hullun nopeasti menee. Tasan 4 viikkoa ja kaksi päivää Englanti-elämää takana. Sen kunniaksi valmistettiin Flat Sunday Roast johon ei ole kutsuttu ketään muita, kuin meidän kämpän ihmiset ja villakoirat. Ettäs tiedätte. On välillä kiva olla ihan vaan keskenämme, kun täällä on aina vähintään yksi tai kaksi adoptiolasta. Jutut on nimittäin välillä sitä luokkaa, että ei niitä voi ulkopuolisille paljastaa. Nehän veisi meidät ensimmäisellä kyydillä hoitoon.

Tähän liittyen, mainitsinko meidän kauniin romanttisista treffeistä Luken ja Jamesin kanssa? Mentiin kolmestaan Kiinalaiseen buffettiin tuossa yksi päivä ja syötiin kolme tuntia. En oikeasti valehtele, kun sanon, että syötiin koko se aika. Tarjoilijatkin jo nauroi meille, että "tilaatteko vielä lisää?" Nojoo, totta kai! Tyhmä kysymys. Ollaan kaikki tosi äänekkäitä, hysteerisiä ja puhutaan paljon. Kuten Luke asian muotoili "We were quite a dynamic trio." Sain myös kuulla kauniin kohteliaisuuden Jamesilta: "I've always been the really weird one in every group. Then I met you."

Ja mä muka olen epänormaali.

Menneisyydestä nykyisyyteen ja aiheen vaihto:

Au pair-aikanani tutustuin moniin huippuihin tyyppeihin ja läheisimpien kanssa oon edelleen yhteydessä. Pari tyttöä asuu edelleen Cheltenhamissa tehden muita töitä/opiskellen ja eräs ihana saapui juuri saksasta moikkaamaan host-perhettään. Minun oli totta kai ihan pakko kutsua Pauliina (cheltenhamissa opiskeleva toinen Finski) ja Julia (saksalainen) Gloucesteriin, jotta saataisiin kumottua kaikki negatiiviset assosiaatiot tästä kaupungista. Taisin onnistui hyvin! Kumpikaan ei ainakaan lähtenyt itkien takaisin ja molemmat pitää muhun vielä yhteyttä.

Mainitsin toki mun kämppiksille, että mulle tulee kavereita kylään, koittakaa käyttäytykää normaalisti. Ensimmäiset kysymykset tietenkin oli "Onko ne hyvännäkösiä?" "Onko ne sinkkuja?" ja kolmas "Onko sulla kavereita?!?!?!?!!?"

Meillä oli oikeasti ihan huippu ilta ja se oli yksi parhaimmista tähän mennessä, jos multa kysytään. Seuraavana aamuna porukka sanoikin, että "Sun kaverithan oli mukavia!" No daa totta kai, älkää olko niin shokissa. Mä tunnen vaan maailman siisteimpiä tyyppejä!

Luke (Steve) on noussut meidän yläpuolelle. Mä taidan vähän välillä puhua Stevestä ja välillä Lukesta. Joka tapauksessa, se tarkoittaa samaa ihmistä.

Chrisillä olisynttärit! Jihuu! Se ei ole enää teini, vaan kypsä ja aikuismaisesti käyttäytyvä aikuinen. Yhtä kypsä kuin minä.

Katsotaanpas miten saisin järkevästi esiteltyä kaikki:
Oikealta lähtien Ciara, Jamie (C:n poikaystävä), Shaun, Chris, minä, Adam, Lydia, Will ja Jesus (Eli Joe).
Sitten tullaan riviä alemmas eli Glenn, Natalie, Jade, Luke ja Tom.
Omg. Ystäviä. omg.

"FLEMMIE. PHOTO TIME!"

Sunnuntaina meillä oli kiva rauhoittumishetki, kokattiin meidän Sunday Roastia koko päivä ja syötiin se kun James palasi kotiin pitkältä matkaltaan. 

Oltiin niin nälkäsiä ja malttamattomia, etten ehtinyt tai edes muistanut ottaa kuvaa kattauksesta koko komeudessaan. Meillä oli kuitenkin paljon ruokaa. Oli paistettuja perunoita, bataattia ja palsternakkaa. Yorkshire puddingeja, ruskeakastiketta ja leipäkastiketta (vai miten suomennatte bread sauce?!). Sekä tietysti iso kana, vihanneksia ja stuffingeja. Mmmmm.... Onko kukaan muu teistä vielä valmistanut sunday roasteja kämppisten/kanssaeläjien kanssa? 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, pian tanssi-treeneihin! 

Keskiviikko on kiva päivä mutta kulmakarvat

Vapaapäivä! Mutta olenko jo ehtinyt marisemaan siitä, kuinka joku järjen jättiläinen on päättänyt testata palohälyttimet sinä ainoana aamuna, kun kenenkään ei pidä olla ylhäällä? Minä kannatan maanantaita uudeksi hälytinten testaus päiväksi, sillä herääminen 9:15 Research methods-luennolle vaatii kyllä sellaisenkin motivaatiopistoksen... Palohälyttimen ääni olisi siis mitä mainion pakkoherätys!

Mikä on laiskin viikonpäiväsi? No keskiviikko (ja sunnuntai). vaikka tän vapaapäivän perimmäinen tarkoitus on urheilujoukkueiden pelimatkat ja treenit. Mutta minkä sille mahtaa jos ei omat harjoitukset osu keskiviikolle! Tänään olen siis mm. herännyt ja lahnannut. Tosin siivosin kyllä keittiön, sillä meidän eilisen Meksiko-illan jälkeen se muistutti enemmänkin taistelutannerta kuin keittiötä.

Tästä tulikin mieleen, kaksi ihmistä joutui taas luopumaan pienestä osasta kulmakarvojaan. James ja ...... minä. Muistatteko Statement-pelin? Olin erittäin väsynyt ja sanoin sitten, että en lähde talosta pihalle kolmeen kuukauteen vaan aion vain nukkua. STATEMENT-huuto tuli kolmesta suusta nopeammin kuin luoti ja, no... oletettavasti minun on pakko lähteä talosta ulos jossain vaiheessa ennen joulukuuta, joten "let's just get this over with", mut lukittiin lukko-otteisiin ja sipaistiin pieni pala kulmakarvoista pois. Taivaan kiitos että kulmakynät on keksitty, sillä näytän jopa ihan normaalilta! James ei päässyt yhtään helpommalla, en tasan tarkkaan muista mitä se sanoi, mutta jotain kamalaa kuitenkin.

Tää peli otetaan kyllä tosissaan, jos joku sitä aluksi epäili. Ketään ei armahdeta ja mitään selityksiä ei oteta vastaan! 

Jouduttiin lopulta vaihtamaan niin, että mä sheivasin palan pois ja Luke piti käsistä kiinni. Samalla kun Ciara nauraa ihan kippurassa ja Shaun istui vieressä kauhusta kankeana odottaen aikaa, jolloin hänen hienosti muotoillut kulmakarvat saa kyytiä. 

No sitten oli minun vuoro.

Yritä tässä sitten liikkua...

Mutta tosiaan, meidän Meksiko-ilta eilen! Ciaran poikaystävä tuli Northamptonista käymään ja ne päätti olla huippuja ihmisiä ja kokkas meille kanatortilloja ja nachoja. Oli tosi söpöä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

pus o kram 

Vanhempi, mutta yhtä pätkä ja pöllö kuin ennenkin

Jihuu, synttärit! Mitä tein oikeana synttäripäivänäni? En sitten pätkän vertaa yhtään mitään! Heräsin kuudelta aamulla (mikä on kyllä iso ihme, sillä edellisilta oli tapahtumia täynnä. Olenkin luonnonoikku) ja makasin sängyssä kolme tuntia. Mietin kyllä vakavasti kenen huoneen ovea menen ensimmäiseksi ravistelemaan, että joku edes heräisi pitämään minulle seuraa. Säästin raukkaparat kuitenkin karmaisevalta aamuherätykseltä ja katsoin leffan. Illalla matkasin Cheltenhamiin ihanan ystäväni Pauliinan kanssa syömään synttäripäivällistä (pojat luulee että mulla on salarakas, koska käyn siellä niin usein), mutta koska molemmat kärsimme hieman huonosta olosta (flunssasta), päätettiin jättää rajut juhlat seuraavaan kertaan.

Oikea kysymys tällä hetkellä on: "Mitä tapahtui perjantai-iltana?" Hyvä kysymys, en tiedä. Tarinoita kuulen paljon! Minun isot synttärijuhlat pidettiin perjantaina, sillä suurin osa ihmisistä oli silloin paikalla. Lauantaina melkein kaikki olivat joko pelimatkalla tai kotona. 

Lähdin perjantai-iltana treeneihin, teemana ryhmähengen kohotus, vaikka ei kauheasti olisi huvittanut. Minulle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja jäädä kämppään, sillä kun edes mainitsin jääväni kotiin, kaikki huusivat kuorossa "NO. You're going." No okei, okei, mennään sitten..... Pakko kyllä myöntää, tuokio oli oikeasti tosi kiva! 

Vanhat cheerleaderiy olivat keksineet sellaisia leikkejä, mitä en ollu ikinä eläissäni edes ajatellu että vois leikkiä. Eli jos tarvitsette uusia ideoita, laittakaa viestiä!

Palasin sitten kotiin ja huomasin ihania koristeita! Ulko-oveen (ja käytävään, mun huoneen oveen, keittiön oveen ja keittiöön) oli kiinnitetty 21v-nauhoja ja ilmapalloja. Muutama ihminen oli ulkona siihen aikaan ja huikkas että "Congrats Bday giiirl!" Vanhempieni mielenterveyttä tässä kuitenkin ajattelen, joten en mene illan yksityiskohtiin, joten tässä tulee kevyempi tarina ja paljon kuvia.

Hitsin Jesus, tää oli jo toinen kerta kun se menee muiden kanssa tekemään jekkuja mun huoneeseen sen yleisavaimella!!

Melkein vierähti kyynel, you guuuuys <3
Luke ja Shaun olivat lähteneet jo aikaisin samana päivänä kotiin, joten he missasivat meidän superjuhlat, nyyh...

Ihanat tytöt oli tehneet suklaakakun

Löysin ihanan muffinssireseptin, joihin tuli vadelmia keskelle. Pojat oli aluksi, että "ei me haluta vadelmia, yäk, tee suklaamuffinsseja" mutta jostain kumman syystä kun otin ensimmäiset uunista ulos ja kuorrutin, oli kolme jo syöty parempiin suihin.

Ja sitten lähti juhlat käyntiin.

Tää on ehkä maailman söpöin perhepotretti, kolme ihmistä vain puuttuu, Chris oli kyllä mukana mutta se oli kadonnut tässä välissä johonkin. Kattokaa nyt meitä!! Mä tosiaan olen se vanhin...

Vasemmalta oikealle Lydia, Laura, Ciara ja Moa. Spottasitteko heti kuka on Ruotsalainen?

Tilanne päällä joka säällä

Ei, mulla ei ole korkeampia kenkiä, Ciara-rukan piti vain kyykistyä melkein lattiatasoon että oltaisiin samalla aaltopituudella

Jostain kumman syystä kaikki näyttää kovin rauhallisilta ja vihaisilta ihmisiltä, jotka ei turhia hötkyile. Älkää kuitenkaan antako ulkokuoren pettää.

Mitäs me liikunnan opiskelijat ja terveellisen elämän kannattajat?

 Takana oleva poika, joka näyttää siltä että on vähän hukassa ja masentunut, on Chris!

Jossain vaiheessa oltiin ulkona odottamassa meidän pitsa-lähetystä ja seuraavalla sekunnilla huomaan olevani yksin ulkona ilman avaimia. Chris oli kuulemma sanonut, että olin jo sisällä, joten eivät sitten osanneet etsiä tätä ressukkaa. En kyllä käsitä miten eivät huomanneet, sillä siinä minä olin ja huusin Adamille, sinipaitainen poika, kolmanteen kerrokseen samalla kun hän huusi takaisin. Yhtäkkiä Adam kuitenkin huomasi, että hei, sä oot nyt yksin ulkona, onko sulla avaimia? No ei. Hän sitten pelastavana enkelinä heitti omansa ikkunasta, joten juoksin yläkertaan hakemaan hänet, ja muutaman muun, juhliin mukaan. Siinä on kyllä kans yks persoona, jonka kanssa ei oo ikinä tylsää tai masentavaa. Yliopistollakin kuulee jo kaukaa, kun Adam lähestyy huutaen joko "Flemmmm!!" tai "Noooooooooooooooooooooooo!!"

En olekkaan tainnut sanoa tästä mun "no"-sanasta? Sanon sen kuulemma hassusti / sanon sitä koko ajan, joten siitä on tullut vähän sellainen lentävä lause (tai siis sana). Ihmiset sanoo sitä nyt aina oli tilanne mikä tahansa ja he sanovat sen mun äänenpainolla. He myös ennakoivat tilanteita, ja ehtivät sanoa "noooo" ennen kuin minä olen edes rekisteröinyt mitä vastapuolen ihminen on sanonut. Mun pitää joskus äänittää, kun pojat sanoo sen, se on ihan liian hauskan kuulosta. Muka matkivat minun äänenpainoa. Pyh.

Nää juhlat oli ihan parhaat ja oon oikeesti tosi onnellinen siitä, että oon saanu just nää kämppikset. Vaikka ne osaa ärsyttääkkin joskus ihan tappiin saakka, asiat voisi olla paljon huonommin. Kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvää tuuria kämppisten suhteen, ei edes tässä samassa asuntolassa.

Nyt alan lukemaan artikkelia huomiselle psykan tunnille. Sen jälkeen pitääkin sitten tehdä muistiinpanot muutamasta kappaleesta Sport & Exercise science-luennolle. Sanakirjat valmiusasemiin! 

Rakkautta ja halauksia sekä rauhallista sunnuntaita xx

Statement

Statement on päiviemme ilo ja iltojemme piristys. Ainakin näin voisi aluksi ajatella. Yksi valopää Dan on keksinyt pelin, jonka seurauksena kukaan ei enää uskalla puhua. Tai uskaltaa, mutta oikeastaan kuulijat on entistä tarkempia siitä, mitä puhuja sanoo. 

Antakaapas kun kerron ohjeet:

Statementtia voi verrata vaikka "I dare you" lauseeseen. Jos henkilö A tokaisee, että "Jos me ei kohta saada ruokaa, niin syön hevosen.", tällöin henkilön B:n tulee huutaa "statement". Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että henkilön A tulee syödä hevonen. Jos hän ei kuitenkaan toteuta tätä uhkaustaan, eli ei syö hevosta, niin "statement" sanan sanoja saa sheivata joko puolikkaan kulmakarvan tai viivan keskelle kulmakarvoja henkilöltä A. Ymmärsittekös? Tehdäämpäs pieni dialogi:

A: "Mä niin hypin alasti tän kadun poikki jos nään vielä yhdenkin kerjäläisen."

B: "Statement"

A: "nyyh"

Eli, jos henkilö A näkee vielä kerjäläisen, hänen tulee hyppiä alasti kadun poikki. Muuten hänen kulmakarvaa muotoillaan uuteen uskoon. However. Tästä on myös mahdollista selviytyä hengissä. Jos uhkauksen sanoja (A) ehtii sanoa "safety" heti lauseensa perään, on hän turvassa.

A: "Aion tehdä maailman isoimman täytekakun, safety."

B: "hö"

A: "hehehe"

Parin viikon ajan tämä peli on ollut ainoastaan leikkiä, mutta nyt allekirjoitimme sopimuksen siitä, kuinka tämä on totisinta totta. Kaksi tuntia sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, oli kahdet kulmakarvat ehditty sheivaamaan. Rauhallisesti (lue: tyytyi kohtaloonsa ja istui rauhassa paikoillaan) ja pakkokeinoin (lue: pojat jahtas tyyppiä ulkona ja lopulta kamppas asfalttiin. Pitivät jaloista ja käsistä kiinni ja sheivasivat.) Sanokaa mun sanoneen, että viikon päästä kenelläkään ei ole enää yhtään ainutta karvaa naamassa. 

---

Mut valittiin Match Squadiin cheerleaderissa!! Eli teen temppuja ja voltteja ja stuntteja peleissä ja erilaisissa promotapahtumissa. Samana iltana olisi myös ollut vuoden ensimmäinen Wednesday Circle tai Socials, ihan miten itse haluaa kutsua. Jokainen urheilujoukkue kerääntyy oman väkensä kanssa tiettyyn baariin (yllätys) muutamaksi tunniksi pelaamaan juomapelejä, tekemään tehtäviä ja tutustumaan toisiinsa. Jokaisessa wednesday circlessä on myös teema, cheerleadereilla se oli tällä kerralla eläimet. En nyt paneudu tähän sen enempää, koska en edes osallistunut tapahtumaan. Jäin onnellisesti kotiin, kun muut lähti riekkumaan Cheltenhamin yöhön. Tai minä, James, Chris ja Shaun jäätiin kotiin, Kaksi jälkimmäistä lähti Gloucesterin villiin ja vapaaseen yöhön ja ensimmäisenä mainittu pelasi fifaa parin muun tyypin kanssa. Ei innostanut pelit, joten tekstasin Lydialle josko hän olisi maisemissa. 

Lähdettiin rauhalliselle yökävelylle Lydian, Lydian kämppiksen Ellien ja Walesilaisen pojan kanssa (en tänäkään päivänä tiedä nimeä, koska se on kaikille vaan Welsh).

Mulla on myös pian synttärit, iiiiiih!! Kaikki tosin lähtee pois mun oikeana synttäripäivänä lauantaina..... cheers mates. Tai melkein kaikki. Chris jää tänne mutta sillä on futismatsi. James tosin ilmoitti tänään iloisena, että hän onkin täällä, vaikka aluksi pitikin lähteä kotiin. Jee!! Perjantaiksi ei oo mitään isoa suunnitteilla, tuskin edes mennään ulos. Kunhan pidetään kiva ilta kotona ja tehdään mitä aina tehdään; eli syödään, katotaan leffoja ja riehutaan. 

Öitä muruset.

Ja onnea äitille jolla oli synttärit tänään! ^^