Ensihoitajia, ambulansseja, nyrjähtäneitä nilkkoja? Treenien aika!

Kisat on kymmenen päivän päästä! Voi pupun papanat miten aika on lentänyt näin nopeasti?!

Koska kisat oli näin lähellä, meillä oli sunnuntaina ensimmäinen All-day training. Ei, nimi ei hämää. Meillä oli ihan oikeasti treenit koko päivän. Aloitettiin yhdeksältä aamulla ja lopetettiin viideltä. Siinä muutaman tunnin tauko ja sitten kahdeksalta takaisin viimeisille kahdelle tunnille. Joku voisi sanoa, että tämä on psykopaatin hommaa, en voisi olla enempää samaa mieltä.

Treenit oli henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaat. Kolme joukkuetta harjoitteli, jokaisella oli 20 minuutin treeniaika ja useimmat meistä on kahdessa joukkueessa. Eli 40 minuuttia treeniä ja 20 minuuttia taukoa kahdeksan tunnin ajan. Sitten sama taas illalla. Lopetettiin tosin puoli tuntia aikaisemmin, sillä harjoittelu kävi jo vaaralliseksi sen uupumuksen takia mikä kaikilla oli. Ambulanssi haki kaksi ihmistä pois (toinen pyörtyi ja toinen satutti niskansa), lukemattomia nyrjähtäneitä raajoja, väsyneitä lihaksia, uupuneita mieliä... Mitkään stuntit ei onnistunut ja ihmisiä tippui korkealta. Ei mikään kauhean hyvä yhdistelmä.

Video tuskin näkyy puhelimella/tableteilla

Seuraavana päivänä jokainen ihminen oli huonossa kunnossa. Tiedän kaksi ihmistä jotka pyörtyivät kesken koulupäivän, muutama vietti päivän oksentaen ja muutamalle nousi kuume. Itse melkein pyörryin luennolla ja voin fyysisesti erittäin pahoin koko päivän. Vatsa oli niin kipeä että muutaman askeleen ottaminen tuntui siltä kuin olisi veitsellä kaivettu sisäelimet ulos.

Video tuskin näkyy puhelimella/tableteilla

Että näin onnistunut treenikerta siis! Sama uudestaan tulevana sunnuntaina.

Joku joku vielä sanoo, että cheerleading ei ole urheilua niin vaihdan mielelläni muutaman ystävällisen sanan kyseisen henkilön kanssa.
--
Käytiin muutama päivä sitten kannustamassa Lacrosse pojat voittoon! He ovat koulun ainut joukkue, joka ei ole hävinnyt yhtään ainutta peliä koko vuoden aikana!! Ylpeä äiti täällä maireilee. Tirautin melkein pari kyyneltä kun pojat voitti tämän(kin) pelin, silllä nyt he voittivat heidän koko liigan! Sanotaanko, että meitä jännitti, jos ei enemmän niin ainakin yhtä paljon kuin poikia. Tiedettiin, että jos he tämän pelin häviäisivät niin jokainen joukkueen jäsen kärsisi vakavasta masennuksesta.

Peli kävi niin intensiiviseksi, että kukaan ei malttanut pysyä alkoisten viivojen sisällä. Otettiin aina metrin askeleita taakse, mutta viisi minuuttia myöhemmin yleisö oli melkein puolessavälissä kenttää taas...

Mutta pojat voitti!! Eli rauha on säilytetty valtakunnassa.

Näkemisiin taas hetkeksi

xxx

Älä tule paha kakku tule hyvä kakku

Nyt kyllä on sellainen olo, että pitäisi vähän istahtaa ja levähtää. Viimeiset viikot on olleet ihan hirveen kiireisiä ja stressaavia ja paljon on tapahtunut. Olen ollut enemmän poissa kuin kotona (voisin helposti jopa laskea että kuinka monta tuntia olen viettänyt kotona, koska numero ei ole mikään päätä huimaava). Esimerkkinä maanantai; lähdin kouluun 8:00, sieltä suoraan treeneihin puoli kuudeksi josta suoraan rugby-tyttöjen rahankeräys-tapahtumaan. Kotona olin siis kahdentoista aikaan yöllä! Onneksi pojat oli mukana tapahtumassa, niin sain kyydin kotiin, eikä tarvinnut väsyttää väsyneitä lihaksia entistä enempää. Kämppikset oli ihan varmoja, että olin joko erittäin humalassa tai laittomissa aineissa, koska olin_niin_väsynyt että puheesta ei saanut selvää ja onnistuin kompastelemaan jopa tasaisella maalla.

Mutta sitä tämä kakkosvuosi on. Koulutöitä on luultavasti enemmän mitä laki sallii, joten odotan innolla kolmen viikon pääsiäislomaa.

Järjestettiin muutaman tyypin kanssa kakkumyyjäiset meidän hyväntekeväisyys-projektin nimissä ja saatiin kyllä kivasti kerättyä rahaa.

Mun jatkuvasti valvetilassa olevat aivoni ei anna mun kauheesti nukkua, joten herään aina kukkojen ja postimiesten kanssa samaan aikaan. Yksi aamu olin hereillä viidestä lähtien ja jokainen normaali ihminen todennäköisesti vain lepäisi hetken, mutta jaa, mitäpä normaalia minussa on. Laitoin kengät jalkaan, Onesien yöpuvun päälle ja lähdin kohti yliopiston Cheltenhamin kampusta, missä Rosien joukkue oli suorittamassa niiden 24h trampoliinilla pomppimista.

Heidän tarkoituksena oli siis pomppia 24 tuntia putkeen (ei tietenkään yksi ihminen kerrallaan, herran jumala). Tekstasin Rosielle ilmoittaen että tulen käymään siellä, johon hän vastasi että pliis tule, koska täällä on enää neljä ihmistä jäljellä ja kaikki on itkun partaalla. Miettikää nyt, 24 tuntia valveilla oloa ja hyppimistä. Ei mikään helppo juttu. 

Pidettiin viimeviikolla aivan ihana ilta tyttöjen kanssa. Gin&tonicit valui ja keskustelut lensi. Oli aivan ihana vain istua ja nauttia sivistyneestä (noh... ainakin alkuillasta) keskustelusta. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

P.s. Kisat muutaman viikon päästä ja kaikki stressaa

Koti-illat

Uskokaa tai älkää, en oikeasti mennyt edes keskiviikkona ulos (!?!?). Siis mitähhh! Olen viimeksi missannut keskiviikon ringin... en edes muista.




Ajattelin, että jään kotiin kerrankin, enkä tee mitään. Olin jo koko päivän juossut ympäri Cheltenhamia ja Gloucesteria kannustamassa eri joukkueita (keskiviikkohan on siis virallinen pelipäivä).

BUCS = British Universities & Colleges Sport

Aamulla menin kannustamaan poikien Lacrosse peliä (voittivat 36-1!!)  ja sieltä suoraan kannustamaan toisia poikia niiden rugby league pelissä. En tosin uskalla sanoa kämppikselleni Danille, että olin tänään kannustamassa rugby league-joukkuetta. Dan nimittäin pelaa rugby unionia ja näiden kahden peliversioiden joukkueiden välillä on enemmän vihaa kuin Suomalaisilla ja Ruotsalaisilla lätkän MM-finaalissa. 

Periaatteessa kyseessähän on siis sama peli, mutta hiukan eri säännöillä ja eri arvoisilla pisteillä, mutta ihan yhtä mutaisia ja väsyneitä kaikki on ja jos totta puhutaan, en edes huomannut kauheasti eroa... (Älkää kertoko tätä Danille tai mun toiselle kaverille, joka pelaa Leaguea). League on ilmeisesti myös paljon fyysisempi. Union (tai tuttavallisemmin 'rugby') on se mitä pelataan esim. rugbyn World Cupissa.

Sain muutamia esseitä ja kokeita takaisin, toiset meni paremmin kuin toiset. Suullisesta kokeesta sain 60%, toisesta kokeesta sain 65% ja 2000 sanan essestä sain 70% (!!!!) mutta sitten se ryhmätyö. Ehdinkö edes valittaa tästä tänne? Jos en, niin olette säästyneet. 

Yksi ryhmäläisemme ei siis edes ilmaantunut koko esitelmään (ei sillä että olisi muutenkaan kauheasti panostanut). Minä en ymmärtänyt koko aihetta vaikka kuinka yritin ja jouduin valitsemaan kaikista vaikeimman osan koko ryhmätyöstä, koska nämä kaksi muuta henkilöä tuskin olisivat tehneet edes sitä. Arvosanaksi saimme siis kirkkaan 42%... No ainakin päästiin läpi! Kokeessa sitten aikaa parantaa.

Mutta ihan OK kivasti siis alkanut tää vuosi! Nyt pitää vaan loputkin työt ja kokeet saada kunnialla päätökseen, että kurssien loppuarvosanoistakin tulisi hyvä :p

Tässä muistinvirkistys siitä, miten meidän arvostelusysteemi menee:

39% ja alle on iso fail, 

40-49% on 3 (D)

50-59% on 2.2. (C)

60-69% on 2.1. (B)

70-100% on 1. (A)

70-100% eli "first" on siis luonnollisesti paras arvosana ja 3. kamala.

Mainitsinko muuten alastonkalenterista, minkä urheilujoukkueet teki hyväntekeväisyyden kunniaksi? Tässä meidän joukkue (tai 1/4 meidän joukkueesta): 

Viikonloppu alkanut reuhallisissa merkeissä! Nauttikaa vapaista ja syökää paljon Runebergin torttuja!

Do you wanna build a snowman?

Talvi on saapunut Cheltenhamiin. Kuuraiset nurmikot, jäätyneet auton ikkunat, hyytävän kylmät talot ja me ihmiset, jotka aletaan pian kasvattaa jääpuikkoja ihosta. 

En sitten millään ilveellä pysty ymmärtämään, miksi täällä ei rakenneta kunnon taloja!? Kuinka kummassa pystyin Suomessa jouluna kekkaloimaan t-paidalla sisällä, mutta täällä tarvitsee villahousut, pitkät housut, villasukat, viltit ja pisteenä iin päälle teekuppi molempiin käsiin. 

Käytiin tuossa maanantaina Bristolissa syömässä. Kuulostaa ehkä hieman omituiselta, miksi kummassa mentäisiin tunnin ajomatkan päähän vain syömään? No koska kyseessä oli ZaZa Bazaar eli ruokataivas. Kyseessä oli buffet ravintola, josta saa_ihan_kaikkea_mitä_voi_kuvitella. Oli Aasialaista, tex mexiä, pitsoja, salaatteja, Intialaista, jälkiruokia... Vajottiin täydelliseen ruokakoomaan ja jouduttiin oikeasti ottamaan puolen tunnin päikkärit autossa ennen kuin onnistuttiin hengittämään taas.

Matka alkoi jännityksellisissä merkeissä.
(Mun käsi näyttää jotenkin erittäin omituisen epämuodostuneelta??)

Ruokailijat sai tunnin ja 45 minuuttia aikaa, ja tässä ajassa sai sitten tehdä ja syödä mitä halusi ja kuinka paljon halusi!

Ruokakooma. En edes huijaa kun sanon että kaikki nukahdettiin. Ja hyvin mahduttiin autoon!

Oli kyllä tuskaa palata takaisin ja lähteä treeneihin. Tuntui kuin olisin ollut raskaana oleva ryhävalas. Kaksoset mahassa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Nauttikaa torstaista x

Uusi vuosi vanha minä, mitä sitä hyvää vaihtamaan!

Huomenta!

Näin on vietetty Joulu, uusivuosi ja Suomi-loma. Jos nyt lomasta voi puhua, sillä deadlineja oli ihan järkyttävä määrä heti ensimmäiselle viikolle. Kolme deadlinea (kaksi samalle päivälle), ryhmätyön palautus ja sen esitys sekä kaksi koetta. En edes huijaa kun sanon, että en astunut jalallanikaan ulos talosta, en edes kauppaan. Elin teellä ja viimeisillä ruuan muruilla mitä jääkaapista löytyi. Treeneihin piti raahautua, mutta sekin pakko suoritettiin ajatellen nivelreuman oireita tai lihaksen energian lähteitä.

Kakkosvuosi on alkanut ryminällä ja ensimmäinen jakso on nyt ohi! En voi uskoa, että olen nyt kirjaimellisesti puolessa välissä mun tutkintoa. Siis mitä. Ensi viikolla pitäisi lähettää kandin ehdotus korkeammalle taholle (lolz, ketokaa mulle aiheita...). Jotenkin tuntuu niin absurdilta, että eihän minun pitäisi näitä vielä ajatella. Tässäpähän kuitenkin nyt googlaan biomekaniikan ala-kategorioita  ja artikkeleita kinesiologiasta.

Meillä oli lyhyt ja ytimekäs kämppis-joulu. Kirjaimellisesti lyhyt ja ytimekäs. Ei onnistuttu löytämään yhtään iltaa, jolloin oltaisiin kaikki oltu koko ilta kotona. Niimpä päätimme heittää unelmat suuresta jouluateriasta kaatopaikalle ja se sijaan kokoonnuttiin puolituntiselle juustosuklaakeksiherkku-iltaan!

Kerroinko mitä sain lahjaksi Secret Santaltani (Little devil Jason...). Sain palapelin. Sain 1500 palaisen palapelin. Sain palapelin, jonka kuvasta minulla ei ollut tietoakaan. Ensin olin ihan että "Jee!!!" ja sitten.

Jason: "You do know that the picture in that box is not the picture you have to do."

Minä: "What"

J: "Yeah, so you have to figure out what the tourists are watching"

Minä: "I hope you and the people who made this burn in hell."

Uskokaa tai älkää, tämä kuva on otettu sinä iltana kun saatiin palapeli valmiiksi...

Vasemmalla pojat palapelin kokoamis puuhissa. Oikeanpuoleinen kuva on meidän pienestä illallisvalmistelusta!

No, mikäs siinä, saatiin ainakin kunnon team bonding, kun koko kämppä teki palapeliä yhdessä. Saatiin 60x90 kokoinen jättiläinen valmiiksi muutaman viikon rakentamisen jälkeen. Intensiivisin rakennusoperaatio oli se viimeinen ilta, kun koottiin palapeliä_viisi_tuntia_putkeen. Siinä alkoi ärräpäät lentää, parisuhteet olla koetuksella ja taidettiin jopa miettiä palapelin polttamista. Varsinkin, kun koko palapeli oli koottu ja VIIMEINEN PALA PUUTTUI. Kello oli kaksitoista yöllä ja kaikki alkoi kiljumaan, karjumaan ja itkemään samaan aikaan. Koko olkkari käännettiin ylösalaisin. Kirjaimellisesti. Sohvat nostettiin ylös, tyynyt heitettiin käytävälle ja nurkat koluttiin läpi suurennuslasilla. Hätä ohi ja viimeinen pala löytyi sohvatyynyjen välistä!! Sitä onnen päivää!!

Uusi vuosi pidettiin meillä. Tai alku ainakin. Maksettiin ylihintaiset liput baariin jossa käydään muutenkin koko ajan. Onnistuttiin tosin sniikkaileen VIP-osioon, jonne liput olis maksanut 18 puntaa. Saatiinpahan ilmaista skumppaa, eikä kukaan epäillyt mitään!

Nämä kaksi ♥

Nyt on viikon loma! Katsotaan mitä keksitään. Saatan jopa heittäytyä villiksi ja lähteä käymään Tescossa ruokaostoksille!

P.s. Hyväntekeväisyysprojekti on lähtenyt ihan mahtavasti käyntiin!! Dig Deep

Live-musiikkia ja paidattomia miehiä

(Tekstin videot näkyvät vain koneella...)

Kyseessähän oli siis meidän yliopiston rugbyn pelaajien vuosittainen hyväntekeväisyystapahtuma Tash Bash. Tapahtumassa kerätään rahaa erilaisille syöpäyhdistyksille, esimerkiksi eturauhassyöpään liittyville, olihan kyseessä Movember (Tash = mustache = viikset & bash = juhlat).

Joukkue on järjestänyt aina ihan kunnon karkelot joihin liittyy mm. musiikki-esityksiä ja komedia-show. Pelaajien hyväntekeväisyyskaupassa ei suinkaan kaupata tavaraa, vaan ihmisiä. 3-4 hengen porukka koostuen pelaajista kertoi mitä he tarjoavat (hierontaa, kolmen ruokalajin ateria, siivousta, shoppailua, ruokaostoksia, netflix & chill...) ja yleisö sai lähteä tarjoamaan. Korkein hinta maksettiin yhdelle ykkösluokkalaisten ryhmälle, arvatkaa paljollako meni. 48 punnalla. 48 PUNTAA!? Kaikki tuotot menivät siis hyväntekeväisyyteen.

Rugby-joukkue myi niiden pinkkejä Tash Bash- t-paitoja koko marraskuun (tämän takia kuvassa joko pinkkiä tai ihoa). Tällä t-paidalla pääsi tapahtumaan ilmaiseksi sisään ja tuotto meni hyväntekeväisyyteen, muuten joutui maksamaan kolmen punnan pääsymaksun.

Pojat oli ajatellut kaikki alusta loppuun. Kun ihmiset saapuivat saliin, siellä oli aina joku paidaton mies ottamassa vastaan ja vei käsikynkässä istumapaikalle. Oli kyseessä sitten mies tai nainen. Hyvinkin romanttista. 

Eräällä viimeisen vuoden pelaajalla oli erittäin karvainen rintavarustus. Mikäs sen parempi ajatus, kuin vahata se! Jokaisesta kolmen punnan lahjoituksesta sai repäistä yhden vahaliuskan irti. Miehen kokema kipu oli käsin kosketeltava.

Cheerleaderit ovat mukana siellä missä tapahtuu, niin myös kivun tuottamisessa.

Tunnelma oli ihan huippu ja pojat keräsi varmasti hirveän summan rahaa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

xxx

Dig Deep

Jos puhutte mulle seuraavan 281 päivän aikana, voitte olla varmoja, että tulen mainitsemaan Dig Deepin tai Mount Kenian keskimäärin kymmenen kertaa viiden minuutin aikana.

Mistä on kyse? Minä pienen spontaanisen mieleni kanssa päätin taas kokeilla jotain ihan uutta: otan osaa suuren hyväntekeväisyys-projektiin nimeltä Dig Deep. 

Dig Deep on hyväntekeväisyysjärjestö, joka keskittyy rakentamaan saniteettitiloja ja tarjoamaan puhdasta vettä Kenialaisille. Sellaisella pienellä määrällä kuin 17 miljoonalla ihmisellä Keniassa ei ole mahdollisuutta käyttää puhdasta tai turvallista vettä. Ihan hullua kun ajattelee, että minä valitan Englannissa kuinka vesi maistuu oudolta. No, tuskin yhtä oudolta kuin tauteja täynnä oleva vesi Keniassa.

Päätin siis ottaa osaa Climb for Clean Water haasteeseen, jossa tarkoituksena on kerätä £2200 puntaa heinäkuuhun mennessä (£500 Tammikuuhun mennessä). Elokuussa 2016 lennetään muiden mukana olevien opiskelijoiden kanssa Keniaan jossa pääsemme (joudumme, miten sen nyt ottaa...) kiipeämään Mount Kenialle. Vuori on kevyet 5,199m korkea ja on yksi maailman vaativimmista reiteistä. 

Miten saamme rahat kasaan? £2200 on siis jokaisen yksittäisen henkilön summa ja tämä kerätään puhtaasti lahjoituksista. Jokaisella osallistujalla pitää olla henkilökohtainen suunnitelma siitä, miten rahat saa kasaan. Netti-keräysten lisäksi järjestetään erilaisia tapahtumia; mm. kakkumyyjäisiä sekä ostoskassien pakkaamista kaupoissa. Tapahtumien järjestämisessä vain mielikuvitus on rajana. Netistä löytyi esimerkkeinä mm. "Shave your head" (taidan jättää tämän...) tai karaoke-iltaa (en tiedä mitä naapurit tästä ajattelisivat).

Minulla on muutama helppo idea mielessä tähän alkuun: 

1. Pancake buffet - tälle sain ainakin kämppiksiltä hyvän vastaanoton 

- Järjestän siis lättykestit ja kutsun kenet tahansa mukaan, minä tarjoan lätyt ja päällysteet, mutta vieraat maksaisivat muutaman punnan 'sisäänpääsymaksun' + muut lahjoitukset.

2. Kansainvälisiä ruokia-nyyttärit
- Kutsuisin siis kansainvälisiä opiskelijoita + muut ulkomaalaiset tyypit jotka tunnen meille. Jokainen toisi jotain omatekemää/kaupasta ostettua mukanaan, tarkoituksena siis edustaa maata mistä on kotoisin.
- Sama pääsymaksu periaate + muut mahdolliset lahjoitukset

3. Lastenvahti/siivous/autonpesu
- Tein muutamia profiileja nettiin selittäen, että voin olla lastenvahtina. Jokainen penni jonka keräisin, menisi kohti tavoitetta
- Dan lupasi jo maksaa minulle, jos siivoan hänen autonsa!

4. Swear jar
- Hyvä idea varsinkin erilaisten juomapelien aikana! Kiroilu on muutenkin kielletty, mutta jos joltain lipsahtaa kirosana, heidän pitää maksaa muutama pennonen minun rahankeräyslippaaseen
- Eilen kämppikset keräsi jo muutaman kivan kämmenellisen kolikoita laatikoidensa pohjilta ja laittoi purkkiin. Enää siis £2197 jäljellä! Kyllä tällä vauhilla Keniaan lähdetään!

5. Kakkumyyjäiset
- Tämän voin toteuttaa myös muiden osallistujien kanssa, varsinkin jos myyjäiset järjestetään yliopistolla!

Haluatko auttaa?

MyDonate-sivuni ja lisää infoa
- En tiedä miten tämä sivu toimii, jos lahjoitukset laittaa Suomalaiselta tililtä. Pankkien siirtomaksut voi nimittäin olla aika hurjat.
- Rahat menevät suoraan Dig Deep-tilille, minä en siis pääse näihin käsiksi.
- Lahjoitukset on myös mahdollista laittaa minun tilille euroina, joista muunnan ne lyhentämättömänä punniksi ja annan tiimin-johtajallemme (voin lähettää tästä kuitin todisteeksi).

Dig Deep
Climb for Clean Water

Jos teillä on MINKÄÄNLAISIA kysymyksiä, kysykää rohkeasti! Otan myös vastaan ideoita erilaisista rahankeräys tavoista.

Ei tässä muuta tällä kertää, pusuja xxx

P.S. 29 päivän päästä olen takaisin Vaasassa!