Älä tule paha kakku tule hyvä kakku

Nyt kyllä on sellainen olo, että pitäisi vähän istahtaa ja levähtää. Viimeiset viikot on olleet ihan hirveen kiireisiä ja stressaavia ja paljon on tapahtunut. Olen ollut enemmän poissa kuin kotona (voisin helposti jopa laskea että kuinka monta tuntia olen viettänyt kotona, koska numero ei ole mikään päätä huimaava). Esimerkkinä maanantai; lähdin kouluun 8:00, sieltä suoraan treeneihin puoli kuudeksi josta suoraan rugby-tyttöjen rahankeräys-tapahtumaan. Kotona olin siis kahdentoista aikaan yöllä! Onneksi pojat oli mukana tapahtumassa, niin sain kyydin kotiin, eikä tarvinnut väsyttää väsyneitä lihaksia entistä enempää. Kämppikset oli ihan varmoja, että olin joko erittäin humalassa tai laittomissa aineissa, koska olin_niin_väsynyt että puheesta ei saanut selvää ja onnistuin kompastelemaan jopa tasaisella maalla.

Mutta sitä tämä kakkosvuosi on. Koulutöitä on luultavasti enemmän mitä laki sallii, joten odotan innolla kolmen viikon pääsiäislomaa.

Järjestettiin muutaman tyypin kanssa kakkumyyjäiset meidän hyväntekeväisyys-projektin nimissä ja saatiin kyllä kivasti kerättyä rahaa.

Mun jatkuvasti valvetilassa olevat aivoni ei anna mun kauheesti nukkua, joten herään aina kukkojen ja postimiesten kanssa samaan aikaan. Yksi aamu olin hereillä viidestä lähtien ja jokainen normaali ihminen todennäköisesti vain lepäisi hetken, mutta jaa, mitäpä normaalia minussa on. Laitoin kengät jalkaan, Onesien yöpuvun päälle ja lähdin kohti yliopiston Cheltenhamin kampusta, missä Rosien joukkue oli suorittamassa niiden 24h trampoliinilla pomppimista.

Heidän tarkoituksena oli siis pomppia 24 tuntia putkeen (ei tietenkään yksi ihminen kerrallaan, herran jumala). Tekstasin Rosielle ilmoittaen että tulen käymään siellä, johon hän vastasi että pliis tule, koska täällä on enää neljä ihmistä jäljellä ja kaikki on itkun partaalla. Miettikää nyt, 24 tuntia valveilla oloa ja hyppimistä. Ei mikään helppo juttu. 

Pidettiin viimeviikolla aivan ihana ilta tyttöjen kanssa. Gin&tonicit valui ja keskustelut lensi. Oli aivan ihana vain istua ja nauttia sivistyneestä (noh... ainakin alkuillasta) keskustelusta. 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

P.s. Kisat muutaman viikon päästä ja kaikki stressaa