Yksi merkkipaalu taas takana

Nimittäin työavaimet on nyt palautettu. Vähän siinä meinasi kyllä iskeä epätoivo ja itku, enkä sitten avainten palautuksen jälkeen lähtenytkään yli tuntiin työpaikalta. Mut kutsuttiin takahuoneeseen istumaan niin totta kai menin vielä viimeisen kerran sinne Seiska- ja Episodi-lehtien sekä isojen julisteiden luvattuun maahan.

Siinä tosiaan kun luovutin avaimet ja työvaatteet (eheheh pidin nimikyltin itelläni) niin yks mun esimies päätti sitte piristää mun koko loppuelämää. 

Kyllä, otin kuvan itsestäni ja avaimistani.

"Tiesitkö muuten Nahid, että meidänhän oli tarkoitus ottaa vaan yks työntekijä tänne töihin, eli Pekka, koska sillä oli eniten työkokemusta. Mutta sen meidän ryhmähaastattelun jälkeen mä sitten sanoin Pirkolle (meidän kaikkien pomo ja teatteripäällikkö), että meidän on PAKKO saada toi tyttö tänne, koska meidän mysteerishoppaus-tulokset lähtee varmasti nousuun!! Eli mä koen olevani henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että sä olet täällä töissä." (ja jos et vielä hiffannu niin nimet muutettu) 

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Ei muuta.

Jos olisin hämäläinen, olisin kyllä ekstra-hidas sellainen. En oo nimittäin vieläkään ostanut lentolippuja. (Lähtöön 25 päivää). Punnitsen tässä vielä paikkoja, missä voisin olla muutaman yön ennen asuntolaan muuttoa. Sinne kun ei ilmeisesti voi muuttaa päivääkään aikaisemmin. Otin yhteyttä erääseen ystävääni, joka opiskelee samassa yliopistossa mutta Cheltenhamin kampuksella, joka otti yhteyttä omiin ystäviinsä ja näytää siltä, että voisin hyvinkin mennä erään tytön luo! Helpottaisi asioita erittäin paljon, sillä voisin hoitaa pankki-asioita, puhelinliittymiä, rikosrekisterin tarkistusta (pitää hoitaa ennen kurssin alkamista, mutta suomesta käsin ei onnistu) ja voisin shoppailla tavaroita mun ihanaan tulevaan huoneeseen!! Peukut pystyyn että tyttö vastaa pian.

Syksyterkut Helsingin tuulien ja putoilevien lehtien alta!