lauantai 14. helmikuuta 2015

Leikkipäivä

Koko viikko on ollut todella omituinen, sillä me vietettiin Maanantaina Amyn synttäreitä, tiistaina ja keskiviikkona oli vapaapäivä, torstaina oli yksi luento ja eilen skippasin täysin hyvällä omallatunnolla iltapäivän ainoan filosofian seminaarin. Ihan kuin minulla olisi ollut useampia viikonloppuja tällä viikolla!! 

Mitä seuraa, kun neljällä kämppiksellä on liikaa aikaa käsissään?

Eilen lyötiin Chrisin, Steven ja Jamesin kanssa viisaat päämme yhteen, kirjaimellisesti, ja raahattiin kaikkien patjat mun huoneeseen. Oli aika harjoitella itsepuolustusta.


Tietenkin juuri sillä hetkellä, kun on mun vuoro olla rökitettävänä, ovenkorjaaja astuu meidän kämppään. "Do I even want to know...?" oli hänen ensimmäinen kysymys samaan aikaan kun Chris heitti minut olkapäille ja heilautti patjalle. Kaikki vastasi yhtä aikaa "Not really". 

Meidän itsepuolustushetki vaihtui Rugby-taklauksiin. Älkää kuvitelko, että minä olisin ollut heittopussina. James ja Steve opetti mulle erilaisia taklaus keinoja ja ylpeänä voin sanoa, että kyllä mä voisin naisten Rugby-joukkueeseen liittyä. Muutaman kymmenen vuoden päästä. Okei joo pojat ei ollu mukana täydellä nopeudella, onneksi, mutta tekniikan mä ainakin opin! 

Mun huone alkoi käydä ahtaaksi, sillä me haluttiin meidän taklauksiin mukaan kunnon vauhdit. Kengät jalkaan, vaatteet päälle, pallo kainaloon ja ulos! Chris on enemmänkin futiksen pelaaja, eikä hän jaksanut laiskamatona lähteä mukaan, joten me sitten lähdettiin kolmestaan kohti Gloucester Parkkia. Suuuuuren suurta puistoa, missä on leikkipaikkoja, isoja viheriöitä ja lintuhäkki! Löydettiin tämä puisto Steven kanssa muutamaa päivää aikaisemmin, kun oltiin lenkillä. Silloin oli kylläkin säkkipimeetä eikä nähty metriä pidemmälle. 










Opeteltiin jos jonkinmoista askellusta, heittoa, potkua ja taklausta. Enpä enää ihmettele, miksi Rugbyn pelaajat on niin mutaisia yhden pienen pelin päätyttyä. Teidän olisi pitänyt nähdä miten mutaisia me oltiin kaikkien niiden taklausten jälkeen mitä me tehtiin. Ja miettikää, että minä olen vielä hengissä!! Tänä aamuna heräsin niska jumissa ja ranne herkkänä (jostain syystä päätin että on fiksua yrittää työntää täydellä vauhdilla juoksevaa Jamesia ranteella sivuun), mutta muuten tässä ollaan yhtä terveitä kuin ennenkin. 

"So when we are watching the England v. Italy game tomorrow, you can start analyzing the game!" Sure thing pal.


---

Ystävänpäivä! Tai Valentine's day. Yritä tässä nyt sitten etsiä kortteja ihmisille, kun kaikissa lukee "To my boyfriend/girlfriend/husband/wife/lover/cat".  Tämä päivä vietetään leipoen. Ylläri. "We become fat because of you." Sanovat kaikki samalla kun mussuttavat mun suklaakakkuja. Adam yläkerrasta lähetti viestiä että teenkö sille aamupalan päivän kunniaksi. Vastasin että ainoastaan jos se tuo mulle kukkia. Ei kuulemma jaksa. Tehköön oman aamupalansa sitten. On tämäkin ystävyyttä. 

All in all, leppoisaa päivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti