Devon - Kaukana sivistyksestä

Voi mikä viikonloppu! Tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista viikonloppureissuista mitä olen ikinä tehnyt. Viime perjantai-iltana autot starttasi kohti etelää, mukana kauhusta ja jännityksestä kankeita ihmisiä. Perille ei tietenkään päästy ihan ongelmitta, meno oli lähinnä kuin kauhuelokuvan alusta. Pienen Devonin tiet oli suunniteltu muurahaisperheille ja säkkipimeässä ajaminen kapeilla teillä ei ollut helpoin tehtävä. Matkahan ei olisi mikään matka ilman pientä eksymistä ja pisteenä ii:n päälle kenenkään puhelimessa ei ollut signaalia. Muutaman mutkan jälkeen löydettiin perille ja melkein räjähdin innostuksesta. Paikka oli vaan niin älyttömän kotoisa ja ihana. Täydellinen 16:lle ihmiselle!

Oliko myöskään parempaa tervetuliaislahjaa, kuin lautasellinen supersöpöjä muffinsseja, jotka talon omistaja oli leiponut!

Koko viikonloppuhan oli täydellistä tilannekomiikkaa, joten tapahtumia en nyt sen tarkemmin ala selittämään. Ainut joka hykertelisi naurusta tätä lukiessa olisi Pauliina ja tämäkin johtuu vain siitä että hän oli mukana reissussa. Mutta pakko jakaa yksi tapahtuma, mistä tuli koko viikonlopun lentävä lause. Pelattiin ah kaikille niin tuttua Never Have I Everiä ja Espanjalainen ystävämme päätti yrittää kiivetä kielimuurin yli.

"Never have I ever shit on somebody"

"What did she just say?"

"Yeah, Paula, we haven't either!?!"

"No, no, I mean shiit on somebody!"

"loljkwtf what do you mean!?!"

"Shiit!"
*Hyvät viisi minuuttia kuluu*

"OH she means CHEAT!"

Kuka muistaa ajat, jolloin tämä peli oli helppo. Kun kysymykset oli tyyliä "En ole koskaan pitänyt vastakkaisen sukupuolen kädestä kiinni." Kun nyt alkaa kysymykset olemaan luokkaa "En ole koskaan istunut alasti vaatekaapissa apina päässä syöden pannukakkuja, samaan aikaan kun toinen henkilö on ulkopuolella roikkumassa kirahvista."

Meillä oli kolmen tunnin Jenga turnaus Pauliinan, Ferminin, Dongin, Akbarin ja Paulan kanssa. Hiki siinä alkoi jo valumaan kun meidän peli oli niin intensiivinen.

Illat meni myöhäisiksi ja aamut oli ihanan letkeitä. Pakko sanoa tähän väliin, että en ole ennen tehnyt munakokkelia melkein kolmestakymmenestä munasta. No nyt olen!

Raahattiin itsemme myös nauttimaan pienestä kävelyretkestä ja voi että kun olikin virkistävää. Gloucester on niin betonilähiö, että jos yhden puun jostain bongaan, halaan sitä heti. Oli aivan ihana nähdä vihreää silmän kantamattomiin! Oltiin niin kaukana sivistyksestä, että perjantai-illasta sunnuntai aamuun ei kenenkään puhelimessa ollut signaalia ja talossa ollut wifi oli niin heikko, että oli parempi vaan olla käyttämättä. Erittäin vapauttavaa kylläkin.

Keitä nämä ihmiset sitten oli, keiden kanssa olin matkassa mukana? Oletteko kuulleet couchsurfingistä koskaan? Ihmiset matkaa ympäri maailmaa ja nukkuu tuntemattomien ihmisten sohvilla, yleensä ilmaiseksi. Ei, nämä henkilöt eivät ole kodittomia matkailijoita, kaikki asuvat joko Cheltenhamin tai Gloucesterin alueilla opiskellen tai töitä tehden. Tämän ryhmän perustajajäsenet ovat kuitenkin päätyneet yhteen couchsurfing nettisivujen kautta.

Melkein jokaisella kaupungilla on oma couchsurfing ryhmä, jopa sillä pikkuruisella Vaasalla, joka tapaa säännöllisesti. Jos matkailijoita sattuu saapumaan kaupunkiin, he tietävät että yleensä aina on uusia ihmisiä joihin tutustua!

Au pair aikoinani tutustuin yhteen Super-Suomalaiseen Pauliinaan, joka jäi lastenhoitouransa jälkeen Cheltenhamiin. Luonnollisesti siis kun muutin takaisin alueelle, otin yhteyttä. Hän sitten esitteli minut tälle eriskummallisen omituiselle ryhmälle jossa ihmiset on kaikki maailman ihanimpia ja avoimimpia, mitä kuvitella saattaa! Säännölliset tiistai-meetingit ja spontaanit retket on ihan superia. Ettekä arvaa kuinka kummallista on olla porukan nuorin, kun yliopistokavereiden kanssa olen aina se vanhin ja viisain!

Kaikin puolin matka oli aivan mahtava ja täydellisesti onnistunut. Mikään ei mennyt rikki ja kukaan ei ollut kipeä! Miettikää mikä saavutus, kun 16 ihmistä on tekemässä tuhojaan. Itseasiassa yksi lasi meni rikki mutta senkin rikkoi se ainoa ihminen, joka ei ollut juonut pisaraakaan.

Vanhin ja viisain tosiaan.... 

Synttärisankarin kanssa!! Voinpahan tästä lähtien sanoa, että olen ollut baarissa pehmolelun kanssa.

Olin tosiaan perjantaina Amyn synttäreillä. Teemana oli pukeutua johonkin, mikä alkaa A:lla tai B:llä. Minä olin selvästi Agnes Itse ilkimyksestä. Selvästi. Minulla ei tosin ollut yksisarvista, mutta Marble on supermuuttuja ja suostui leikkimään yksisarvista yhden illan. 

Sain sellaisenkin palopuheen Steveltä, että jos en tuo Marblea ehjänä kotiin, niin se ei vastaa seurauksista. 

--

Maanantait on nykyään mun en tykkää-listalla. Hyvää viikon alkua kuitenkin itse kullekkin, halataan kun tavataan ja jutellaan taas pian! 

xxxx