Selkävammainen

On vaikea kuvailla sitä siistiä tunnetta, kun tietää mitä haluaa tehdä isona. Varsinkin, kun tässä on viimeiset vuodet tuskaillut otsa hiessä erilaisten vaihtoehtojen kanssa. Kevään hakuaika oli enemmänkin paniikki-aikaa ja stressi-levelit nousi Eiffelin tornin huippulle asti. Välillä teki myös mieli motata seuraavaa henkilöä, joka kysyi "Minnekkäs haet tänävuonna?".

Palataan asiaan.

Kävin eilen meidän koulun sports therapy klinikalla. En usko että suomessa on ainakaan täysin vastaavaa tutkintoa, mutta sen voi rinnastaa lähelle fysioterapiaa.

Miksi jouduin klinikalle? Olin cheerleader-treeneissä muutama viikko sitten, tein voltin ja onnistuin laskeutumaan vähän väärin minkä takia selkä tärähti kovaa. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin en sitten juossut, hyppinyt, istunut tai maannut ilman vihlovaa kipua yhdessä pienessä kohdassa mun selkärangan ja vasemman lapaluun välissä. Ai että miksi kärsin kaksi viikkoa? Olen terveydenhuolto-kammoinen ihminen ja minulla on muutenkin tosi korkea kipukynnys. Mottoni on, että lääkäriin mennään kun suolet on sylissä.

Nyt oli pakko niellä ylpeyteni ja menin moikkaamaan meidän sports therapy opiskelijoita,

Klinikalla ymmärsin taas kuinka siistiä olisi olla tämän tyylinen urheiluterapeutti. Enhän minä edes välillä muistanut keskittyä siihen, että tuntuiko joku suorittamani liike vai ei. Keskityin enemmänkin siihen mitä tämä opiskelija teki minulle ja minkälaisia liikkeitä hän käski minun tehdä, että pystyisi arvioimaan selän lihaksia ja liikettä. Palasin takaisin maan pinnalle aina, kun jonkun harjoituksen seurauksena lihaksessa kirpaisi. Ainiin, täällä sitä oltiin potilaana eikä opiskelijana.

Illalla meillä oli Luken, Jamesin ja Shaunin kanssa kehonhuolto hetki mun huoneessa. En tiedä miten me päädyttiin siihen, mutta jostain syystä mun jumppa-matto aina houkuttelee ihmisiä venyttelemään. Joka tapauksessa, lihashuollon jälkeen piti tietysti avata kaikki lihaslukot ja koska meillä on yksi täysin koulutettu hietoja (James), yksi puoliksi koulutettu hieroja (Luke) ja yksi innokas oppija (minä) niin laitettiin hierontaklinikka pystyyn. Siinä kun yritin availla näiden urheilijoiden erittäin jumissa olevia lihaksia sain kuulla, että mun olisi oikeasti pitänyt hakea fyssari-linjalle, koska mä tiedän nyt jo ihan kohtalaisen hyvin miten eri lihakset toimii ja miten niitä pitäisi hieroja. Ja tää tuli täysin koulutetun hierojan suusta. Olisin voinut vaikka hyppiä innosta (taisin jopa tehdä niin).

Aloitettiin meidän aamukin venyttelytuokiolla, kun J ja L pyyhälsi mun huoneeseen, että nyt venytellään. Tiedän, me ollaan erittäin omituinen kämppiskommuuni. Kauheen tylsää vaan kun Ciara on tällä hetkellä käymässä kotona...

Tänään on vapaapäivä ja aion käyttää sen hyödyllisesti. Oikeasti. Tänään keksin kysymyksen liittyen johonkin meidän opiskeltavaan osa-alueeseen ja aloitan kirjoittamaan siitä esseetä. Palautus on kolmen viikon päästä. Hyvä minä.