Vanhempi, mutta yhtä pätkä ja pöllö kuin ennenkin

Jihuu, synttärit! Mitä tein oikeana synttäripäivänäni? En sitten pätkän vertaa yhtään mitään! Heräsin kuudelta aamulla (mikä on kyllä iso ihme, sillä edellisilta oli tapahtumia täynnä. Olenkin luonnonoikku) ja makasin sängyssä kolme tuntia. Mietin kyllä vakavasti kenen huoneen ovea menen ensimmäiseksi ravistelemaan, että joku edes heräisi pitämään minulle seuraa. Säästin raukkaparat kuitenkin karmaisevalta aamuherätykseltä ja katsoin leffan. Illalla matkasin Cheltenhamiin ihanan ystäväni Pauliinan kanssa syömään synttäripäivällistä (pojat luulee että mulla on salarakas, koska käyn siellä niin usein), mutta koska molemmat kärsimme hieman huonosta olosta (flunssasta), päätettiin jättää rajut juhlat seuraavaan kertaan.

Oikea kysymys tällä hetkellä on: "Mitä tapahtui perjantai-iltana?" Hyvä kysymys, en tiedä. Tarinoita kuulen paljon! Minun isot synttärijuhlat pidettiin perjantaina, sillä suurin osa ihmisistä oli silloin paikalla. Lauantaina melkein kaikki olivat joko pelimatkalla tai kotona. 

Lähdin perjantai-iltana treeneihin, teemana ryhmähengen kohotus, vaikka ei kauheasti olisi huvittanut. Minulle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja jäädä kämppään, sillä kun edes mainitsin jääväni kotiin, kaikki huusivat kuorossa "NO. You're going." No okei, okei, mennään sitten..... Pakko kyllä myöntää, tuokio oli oikeasti tosi kiva! 

Vanhat cheerleaderiy olivat keksineet sellaisia leikkejä, mitä en ollu ikinä eläissäni edes ajatellu että vois leikkiä. Eli jos tarvitsette uusia ideoita, laittakaa viestiä!

Palasin sitten kotiin ja huomasin ihania koristeita! Ulko-oveen (ja käytävään, mun huoneen oveen, keittiön oveen ja keittiöön) oli kiinnitetty 21v-nauhoja ja ilmapalloja. Muutama ihminen oli ulkona siihen aikaan ja huikkas että "Congrats Bday giiirl!" Vanhempieni mielenterveyttä tässä kuitenkin ajattelen, joten en mene illan yksityiskohtiin, joten tässä tulee kevyempi tarina ja paljon kuvia.

Hitsin Jesus, tää oli jo toinen kerta kun se menee muiden kanssa tekemään jekkuja mun huoneeseen sen yleisavaimella!!

Melkein vierähti kyynel, you guuuuys <3
Luke ja Shaun olivat lähteneet jo aikaisin samana päivänä kotiin, joten he missasivat meidän superjuhlat, nyyh...

Ihanat tytöt oli tehneet suklaakakun

Löysin ihanan muffinssireseptin, joihin tuli vadelmia keskelle. Pojat oli aluksi, että "ei me haluta vadelmia, yäk, tee suklaamuffinsseja" mutta jostain kumman syystä kun otin ensimmäiset uunista ulos ja kuorrutin, oli kolme jo syöty parempiin suihin.

Ja sitten lähti juhlat käyntiin.

Tää on ehkä maailman söpöin perhepotretti, kolme ihmistä vain puuttuu, Chris oli kyllä mukana mutta se oli kadonnut tässä välissä johonkin. Kattokaa nyt meitä!! Mä tosiaan olen se vanhin...

Vasemmalta oikealle Lydia, Laura, Ciara ja Moa. Spottasitteko heti kuka on Ruotsalainen?

Tilanne päällä joka säällä

Ei, mulla ei ole korkeampia kenkiä, Ciara-rukan piti vain kyykistyä melkein lattiatasoon että oltaisiin samalla aaltopituudella

Jostain kumman syystä kaikki näyttää kovin rauhallisilta ja vihaisilta ihmisiltä, jotka ei turhia hötkyile. Älkää kuitenkaan antako ulkokuoren pettää.

Mitäs me liikunnan opiskelijat ja terveellisen elämän kannattajat?

 Takana oleva poika, joka näyttää siltä että on vähän hukassa ja masentunut, on Chris!

Jossain vaiheessa oltiin ulkona odottamassa meidän pitsa-lähetystä ja seuraavalla sekunnilla huomaan olevani yksin ulkona ilman avaimia. Chris oli kuulemma sanonut, että olin jo sisällä, joten eivät sitten osanneet etsiä tätä ressukkaa. En kyllä käsitä miten eivät huomanneet, sillä siinä minä olin ja huusin Adamille, sinipaitainen poika, kolmanteen kerrokseen samalla kun hän huusi takaisin. Yhtäkkiä Adam kuitenkin huomasi, että hei, sä oot nyt yksin ulkona, onko sulla avaimia? No ei. Hän sitten pelastavana enkelinä heitti omansa ikkunasta, joten juoksin yläkertaan hakemaan hänet, ja muutaman muun, juhliin mukaan. Siinä on kyllä kans yks persoona, jonka kanssa ei oo ikinä tylsää tai masentavaa. Yliopistollakin kuulee jo kaukaa, kun Adam lähestyy huutaen joko "Flemmmm!!" tai "Noooooooooooooooooooooooo!!"

En olekkaan tainnut sanoa tästä mun "no"-sanasta? Sanon sen kuulemma hassusti / sanon sitä koko ajan, joten siitä on tullut vähän sellainen lentävä lause (tai siis sana). Ihmiset sanoo sitä nyt aina oli tilanne mikä tahansa ja he sanovat sen mun äänenpainolla. He myös ennakoivat tilanteita, ja ehtivät sanoa "noooo" ennen kuin minä olen edes rekisteröinyt mitä vastapuolen ihminen on sanonut. Mun pitää joskus äänittää, kun pojat sanoo sen, se on ihan liian hauskan kuulosta. Muka matkivat minun äänenpainoa. Pyh.

Nää juhlat oli ihan parhaat ja oon oikeesti tosi onnellinen siitä, että oon saanu just nää kämppikset. Vaikka ne osaa ärsyttääkkin joskus ihan tappiin saakka, asiat voisi olla paljon huonommin. Kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvää tuuria kämppisten suhteen, ei edes tässä samassa asuntolassa.

Nyt alan lukemaan artikkelia huomiselle psykan tunnille. Sen jälkeen pitääkin sitten tehdä muistiinpanot muutamasta kappaleesta Sport & Exercise science-luennolle. Sanakirjat valmiusasemiin! 

Rakkautta ja halauksia sekä rauhallista sunnuntaita xx