Jälleentapaaminen

Mitäs nämä viikot nyt on, kun näin hullun nopeasti menee. Tasan 4 viikkoa ja kaksi päivää Englanti-elämää takana. Sen kunniaksi valmistettiin Flat Sunday Roast johon ei ole kutsuttu ketään muita, kuin meidän kämpän ihmiset ja villakoirat. Ettäs tiedätte. On välillä kiva olla ihan vaan keskenämme, kun täällä on aina vähintään yksi tai kaksi adoptiolasta. Jutut on nimittäin välillä sitä luokkaa, että ei niitä voi ulkopuolisille paljastaa. Nehän veisi meidät ensimmäisellä kyydillä hoitoon.

Tähän liittyen, mainitsinko meidän kauniin romanttisista treffeistä Luken ja Jamesin kanssa? Mentiin kolmestaan Kiinalaiseen buffettiin tuossa yksi päivä ja syötiin kolme tuntia. En oikeasti valehtele, kun sanon, että syötiin koko se aika. Tarjoilijatkin jo nauroi meille, että "tilaatteko vielä lisää?" Nojoo, totta kai! Tyhmä kysymys. Ollaan kaikki tosi äänekkäitä, hysteerisiä ja puhutaan paljon. Kuten Luke asian muotoili "We were quite a dynamic trio." Sain myös kuulla kauniin kohteliaisuuden Jamesilta: "I've always been the really weird one in every group. Then I met you."

Ja mä muka olen epänormaali.

Menneisyydestä nykyisyyteen ja aiheen vaihto:

Au pair-aikanani tutustuin moniin huippuihin tyyppeihin ja läheisimpien kanssa oon edelleen yhteydessä. Pari tyttöä asuu edelleen Cheltenhamissa tehden muita töitä/opiskellen ja eräs ihana saapui juuri saksasta moikkaamaan host-perhettään. Minun oli totta kai ihan pakko kutsua Pauliina (cheltenhamissa opiskeleva toinen Finski) ja Julia (saksalainen) Gloucesteriin, jotta saataisiin kumottua kaikki negatiiviset assosiaatiot tästä kaupungista. Taisin onnistui hyvin! Kumpikaan ei ainakaan lähtenyt itkien takaisin ja molemmat pitää muhun vielä yhteyttä.

Mainitsin toki mun kämppiksille, että mulle tulee kavereita kylään, koittakaa käyttäytykää normaalisti. Ensimmäiset kysymykset tietenkin oli "Onko ne hyvännäkösiä?" "Onko ne sinkkuja?" ja kolmas "Onko sulla kavereita?!?!?!?!!?"

Meillä oli oikeasti ihan huippu ilta ja se oli yksi parhaimmista tähän mennessä, jos multa kysytään. Seuraavana aamuna porukka sanoikin, että "Sun kaverithan oli mukavia!" No daa totta kai, älkää olko niin shokissa. Mä tunnen vaan maailman siisteimpiä tyyppejä!

Luke (Steve) on noussut meidän yläpuolelle. Mä taidan vähän välillä puhua Stevestä ja välillä Lukesta. Joka tapauksessa, se tarkoittaa samaa ihmistä.

Chrisillä olisynttärit! Jihuu! Se ei ole enää teini, vaan kypsä ja aikuismaisesti käyttäytyvä aikuinen. Yhtä kypsä kuin minä.

Katsotaanpas miten saisin järkevästi esiteltyä kaikki:
Oikealta lähtien Ciara, Jamie (C:n poikaystävä), Shaun, Chris, minä, Adam, Lydia, Will ja Jesus (Eli Joe).
Sitten tullaan riviä alemmas eli Glenn, Natalie, Jade, Luke ja Tom.
Omg. Ystäviä. omg.

"FLEMMIE. PHOTO TIME!"

Sunnuntaina meillä oli kiva rauhoittumishetki, kokattiin meidän Sunday Roastia koko päivä ja syötiin se kun James palasi kotiin pitkältä matkaltaan. 

Oltiin niin nälkäsiä ja malttamattomia, etten ehtinyt tai edes muistanut ottaa kuvaa kattauksesta koko komeudessaan. Meillä oli kuitenkin paljon ruokaa. Oli paistettuja perunoita, bataattia ja palsternakkaa. Yorkshire puddingeja, ruskeakastiketta ja leipäkastiketta (vai miten suomennatte bread sauce?!). Sekä tietysti iso kana, vihanneksia ja stuffingeja. Mmmmm.... Onko kukaan muu teistä vielä valmistanut sunday roasteja kämppisten/kanssaeläjien kanssa? 

Näihin kuviin näihin tunnelmiin, pian tanssi-treeneihin!