Neljä päivää lähtöön viisi päivää kisoihin

Voi hitsin pimpulat ku voi ihmistä jänskättää! Siitä on nyt taas vierähtänyt muutama tovi kun viimeksi olen jalkani kisalavoille laittanut ja silloinkin kyseessä oli tanssi. Nyt pitäisi pitää huolta, että kukaan ei tipu kymmenen metrin korkeudelta kovalle maalle kun me viskataan ne ilmaan. 

Meillä on kyllä ollut niin paljon draamaa meidän joukkueessa, että en tiedä edes mitä tässä pitäisi ajatella. Positiivista tässä on se, että suurin osa joukkueesta tulee kyllä täysin toimeen keskenään, kyseessä on vain muutama yksilö, jotka kuvitellevat olevansa korkeammassa asemassa mitä he oikeasti ovat ja näin he myös käyttäytyvät kaikkia kohtaan. En nyt puhu normaalista kritiikistä mitä joukkuetoveri saattaa toiselle antaa, tässä puhutaan nyt ihan kunnon pomottamisesta jokaisessa osa-alueessa.

Me otettiin kyllä kaikki irti meidän lepotauoista

Toinen ongelma on meidän valmentaja. Joskus kaukaisina harmaina aikoina sanoin, kuinka meidän valmentaja on ehdottomasti se paras. Niin no, eipä ole. Meidän valmentaja osaa täydellisesti taidon "lyttään jokaisen cheerleaderini omantunnon maantasalle ja kerron kuinka he on ihan ihan hirveen huonoja ja kuinka he ei osaa edes sarjaa." Noh, mistäs lähtisin liikkeelle?

1. Hän ei ole ikinä opettanut meille sarjaa kunnolla (videot ja laskut facebookissa joo, en oikein laske tätä kunnolliseksi treenaamiseksi). 

2. Hän muuttaa laskuja, liikkeitä ja paikkoja joka_ikinen_kerta kun treenataan.

3. "I've spent hours doing this choreograph and you don't even care to learn it and-----" valittaa, valittaa, valittaa ja valittaa. Mitäs jos valittamisen sijaan keskittyisit siihen opettamiseen, jos me kerran ollaan niin huonoja? 

MITÄ LUKSUSTA meillä on puolitoista tuntia taukoa YHTEEN PUTKEEN OMG

Kaksi sunnuntaita sitten, kun meillä oli ensimmäiset koko päivän kestävät treenit, me oltiin oikeasti hirveän huonoja. Kaikki juoksi kuin päättömät kanat, kukaan ei tiennyt missä niiden piti olla, kaikki halusi vaan lähteä pois. Aamutreenien jälkeen saatiin selville, että meidän club captain Ellie (kaikkien pomo) ja apulaispomo Freddie tulisi meidän treeneihin illalla, sillä meidän oma valmentaja ei pääse. Arvatkaa mitkä treenit on ollu meidän tähänastisista treeneistä parhaat? No tietysti nämä treenit missä meidän oma valmentaja ei ollut! Me saavutettiin neljässä tunnissa niin paljon, että kun tämä oli ohi kaikki rupesi kiljumaan, itkemään, nauramaan ja halaamaan. Meillä oli ensimmäistä kertaa tunne, että me oikeesti osattiin tää sarja. 

Sunnuntaina oli meidän monsteri-treenit, jotka kesti aamu yhdeksästä ilta kymmeneen (puolentoista tunnin tauolla välissä) ja me oltiin täynnä energia. Kunnes astuttiin matolle. Voi elämä sitä valitusta taas. Oltiin kaikki kisajoukkueet yhdessä treenamassa, joten kun oli meidän vuoro odottaa, päätti yksi rohkea joukkueemme jäsen (maailman ihana ja pöllöin Corinne, tyttö alakuvassa duck face ilmeellä) mennä puhumaan Ellielle kaikkien puolesta. Hän kertoi, kuinka meidän valmentaja ei ole kertaakaan kannustanut meitä, kuinka hän lyttää meidät täysin maahan ja kuinka "everyone just wants to punch her in the face immediately when she starts talking."

Tän puheen jälkeen Ellie kävi ilmeisesti pienen keskustelun valmentajamme kanssa, sillä me kuultiin koko päivä vain hyviä kommentteja hyvää kritiikkiä parannettavista asioista! Ellie on vaan niin mahtava, sillä jokainen kerta treenien jälkeen hän postaa meidän joukkueen facebook sivuille, kuinka hyvin tehtiin ja kuinka mahtavasti ollaan kehitytty mm. viime sunnuntaista.

Pojat varmaan potkasee mut kämpästä pihalle pian, silllä oon kuunnellu meidän musiikkia ihan liikaa. Toisaalta, aina kun mä treenaan, niin aina siihen tulee joku kopioimaan mitä mä teen. Periaatteessahan he siis osaa jo koko koreografian ulkoa. 

Näillä mennään!

xxx

Pelattiin muuten eilen pictionarya

Chris "I think Ciara will guess this word because Steve knows what it is, Flem is foreign and Shaun is just, well..."