Turistioppaana

Näin hujahti viikko nopeasti ja taas ollaan sunnuntaissa. Viidentunnin treenit takana ja käsissä on taas enemmän mustelmia kuin tervettä ihoa. Suomi-vieraatkin tuli ja meni niin etten ehtinyt kunnolla edes ymmärtämään! Oli ihan huippua näyttää, että minkälainen maa ja kaupunki mut on nielaissut kokonaan syvyyksiinsä. Kun tämä posse oli astunut jalallaan Gloucesteriin, suunnistettiin hotellille. Viiden minuutin kävelyn jälkeen ensimmäiset kommentit kaupungista oli jotakuinkin "Ompa täällä oudon näkösiä ihmisiä". Voi outo Gloucester, älä koskaan ikinä muutu. 

Tai no. Ehkä me vain katsottiin peiliin ja sieltä ne oudot ihmiset pilkisti

Mentiin samana iltana heti asuntolaan esittäytymään ja siellä nyt oli FiFa-turnaus menossa. Ylläri. Ennen ku lähdin hakemaan porukoita juna-asemalta, kaikki oli ihan täpinöissään kyselemässä että "Koska, miten, kenen kanssa ja tuleehan ne varmasti tänne tänään illalla". Ja nyt tultiin niin ujona poikana ulos huoneesta piilotellen toisten selän takana. Ciara nyt oli tietysti heti valmiina esittäytymässä. Ei siinä, vähän piti lämmitellä ja kyllähän siinä sitten lopulta kaikki meni normaalisti. Asuntolamme vartija Pablob (älkää kysykö mikä hänen oikea nimi on, Pablob hän on meille) kunnioitti myös vieraitani ja pamahti sisälle asuntoon. "If you don't keep this noise down, I will report you." ja sitten joku pojista päätti heittää hyvän vitsin, kuten aina, joten "That is it. Give me your ID-card." Ihan oikeasti. Se ei kyllä yhtään tykkää meistä, mitä tahansa me tehdään niin aina meistä "pääsee kauhea meteli." Katottiin Jamesin kanssa kerran leffaa ja meillä oli ikkuna auki. Ulkoa alkoi kuulua meteliä, joten James kurkisti ulos, että mitä siellä tapahtui. 

Vastaukseksi Pablob huusi pihalta 

"Close the window!!!"

"But I'm hot!"

"Close the window!!"

"But--"

"Now!"

Meillä oli koko keskiviikko aikaa kierrellä Gloucesterissa ja sainkin näytettyä kaikki päänähtävyydet (ne hurjat kaksi): Tylypahkan ja sataman.

Illalla oltiin sitten kävelty reilusti yli 10 000 askelta (poikien askelmittareiden mukaan) mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa. Äiti päätti kaatua puoli kuolleena hotellin sängylle (lue: kävi alakerran baarissa juomassa viski-lasillisen, kuten jokainen Englantilainen tekisi raskaan päivän jälkeen) ja me suunnattiin poikien kanssa asuntolalle. Olipa taas ilta. Chris, Shaun ja Steve oli kämpässä ja niistähän tuli ihan kuin pikkuisia tyttöjä kun kaikki viisi poikaa pääsi juoruamaan. Ettei homma olisi mennyt liian tyttömäiseksi, niin välillä toki painittiin ja opeteltiin erilaisia heitto-tekniikoita ja välillä leikittiin Nerf-aseella.

Torstaina aamulla lähti bussi kohti Big Benin kaupunkia siitä reissusta tulikin oikein pika-kierros, sillä aikaa oli yksi ja puoli päivää. 

Puolipäiväisemme aikana kierrettiin mm. Natural History museum, koska mikä on siistimpää ku dinosaurukset. Pienenä vinkkinä vaan kaikille, että kannattaa mennä lähellä sulkemisaikaa. Me mentiin vähän ennen kello viittä (menee kiinni kuudelta) ja missään ei ollut jonoa tai tungosta! Toki jos haluaa kiertää jumalattoman rakennuksen kokonaan, kannattaa varata vähän enemmän aikaa kuin tunti. Dinosaurusnäyttelylle kuitenkin riitti vähän lyhyempikin aika!

Perjantaina tehtiin mun (ja varmasti monen muunkin) pääkävelyreitti, joka on pakko suorittaa jokaisen Lontoon reissun aikana. Matka Tower Bridgeltä London Eyelle, rantaa pitkin. Vasemmalla puolella Thamesia, sillä sillä puolella on kaikki siistit jutut.

Metrolla kohti Tower of Londonia

Vähän ihmiskuvaa

Ja lintukuvaa

Joku tippu

Ikinä ei muuten tarvi pettyä katuesiintyjien suhteen. Tultiin niin täydellisellä ajoituksella tämän kaksikon luo, ettei parempaa olisi ollut. He aloitti juuri ensimmäisen biisin ja siihen paikalle ihan liimautui. Aivan mahtavia heppuja! Kitaristilla oli sellainen meno päällä, että tuli itsellekkin hiki kun katseli.

Muutaman eksymisen ("Hä, siis miten me jouduttiin pois rannalta? Mikä tää tori/marketti tässä yhtäkkiä on? Mikä toi pieni kuja on?") ja mahtavan katutaiteilijan jälkeen saavuimme vihdoin ja viimein päätepysäkille. Nopein mitä olen tämän kävellyt, oli tunti. Meidän tallustamisessa ja ihailussa meni muutama tunti enemmän. Neljä tuntia enemmän. Ei siinä mitään, oli vaan niin hirveästi kaikkea nähtävää!

Äiti: "Tää kuva teistä on kyllä niin teeskennelty. Olkaa nyt niinku normaalisti olisitte."

"No nyt näytti vähän enemmän teiltä!"

Pakollinen "ohitan Big Benin joten otan kuvan"-kuva, Sarjassaan ehkä viidestoistatuhannes mun valokuva-albumeissa.

Koska aikaa oli vähän, keskityin lähinnä näyttämään ihan Lontoon keskustaa. Olisin halunnut niin hirveästi käydä Camdenissa ja erilaisissa tori-tapahtumissa ja ties missä, mutta aika oli vähän turhan rajallinen. Löydettiin kuitenkin mahtavia ravintoloita ja paikallisia pubeja (eli ei menty turisti-rysiin Piccadillyllä). Käytiin myös kävelemässä Notting Hillillä ja Covent Gardenissa ja kummasteltiin, kuinka yhdessä kaupungissa voi olla niin paljon enemmän ihmisiä, kuin koko Suomessa yhteensä. 

"Ottakaa tää kartta käteen ja näyttäkää että tiedätte mitä te ootte tekemässä!!"

All in all, matka oli oikein onnistunut ja vieraani tuntuivat ainakin viihtyvän! Mun kämppiksetkin jo kysyi, että tuleeko pojat käymään tänä vuonna uudestaan. Eli hyvän vaikutuksen kaikki teki toisiinsa. Mainiota! Äitikin näki, että ei mua täällä kiusata vaikka välillä joku saattaa heittää mut akselin ympäri.  

Kiitokset ja kumarrukset, nähdään taas!

edit// Luin tän tekstin just uudestaan ja huomasin et oon alottanu kirjottamaan tätä sunnuntaina. Oh well, muutaman päivän aina välillä kestää että saan nää kirjoitukset valmiiksi....