sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Blue and blue, through and through! ♥

Tämän viikon teemalaulut on seuraavat:

We're Gloucestershire uni the ultimate force
We all hate Hartpury and Worcester of course (and league)
We all drink VK and berry them down
The boys of St. Paul's are back in town

Sekä

ONE we're Gloucester uni
TWO we all hate Hartpury
THREE we hate Worcester more
more more more more
(tai La blue blue blue blue)

Sekä

Worcester's not a uni it's a sauce!
Worcester's not a uni it's a sauce!
Worcester's not a uni
Worcester's not a uni
Worcester's not a uni
It's a sauce!!!
(Koska on siis olemassa kuuluisa kastike nimeltä Worcester sauce)

Että uskaltakaakin laulaa jotain muuta!

Nyt on siis alkanut Varsity 2015, eli kahden yliopiston välinen taistelu eri urheilulajeissa. Uni of Glosia vastassa oleva yliopisto on University of Worcester. Pakko sanoa, että ennen mulla ei ollut oikein minkäänlaista mielipidettä tästä kyseisestä yliopistosta mutta nyt voisin talloa kaikki maanpinnan alle ja haudata elävältä. Anteeksi, tää viikko tekee ihmisestä aika aggressiivisen.

Maskottimme Glossy sekä meidän yliopiston puoli!


Glossy niin voitto maskottien  välisen tanssi-battlen
Meidän yliopisto on voittanut koko Varsityn kahdeksan vuotta peräkkäin (miettikää!!). Varsityn deana on siis se, että yliopistojen urheilujoukkueet kisaa keskenään (rugby, futis, lenttis, koris, tanssi, soutu, futsal, netball, tennis, trampoliinivoimistelu, kriketti, amerikan futis ja hevosurheilu) ja jokaisesta voitetusta matsista yliopisto saa pisteen. Tällä hetkellä me ollaan johdossa 2-1. Ensimmäisenä oli trampoliinivoimistelu joka voitettiin. Eilen oli Rugby Union ja meidän naisten joukkue veti Worcesteria kuin pässiä narussa voittaen 74-12. SEITKYTNELJÄ-KAKSITOISTA. Se peli oli ihan hullu! Miesten joukkue valitettavasti hävisi, mutta ero ei ollut iso, 16-19 Worcesterin hyväksi.



Worcesterin joukkue on pari liigaa ylempänä kuin meidän miesten joukkue, joten poikien sietäisi olla ylpeitä noinkin pienestä erosta! Kun taas meidän naiset on todistetusti koko Iso-Britannian paras yliopistojen naisten rugby joukkue, sillä he voittivat tänä vuonna koko BUCSin (British universities & colleges sport = kaikki brittiyliopistot kisaa parhaimmuudesta urheilulajeissa).




Ilmapiiri matsissa oli eilen ihan uskomaton. En voi oikeesti sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun kaikki laulaa kurkut suorana samoja kannustuslauluja, kun kaikki iloitsee samoista maaleista ja kun kaikki loukkaa Worcesteria.

Ihanat meidän naapurinpojat on julkkiksia!!
Tässä on myös toki negatiivinenkin puoli. Muutaman kerran tilanne meni aika pahaksi; pari sairaalareissua, pari lentävää lasipulloa, muutama tappelu sekä sadat ilkkumiset ja buuaukset. Banteria lensi puolin ja toisin mutta sekään ei ollut aina mitään harmitonta.

Se hetki kun Worcesterin katsomo loukkas meidän cheer-joukkuetta enemmän kuin meidän pelaajia. Voitte kuvitella että kun 16. tulista ja temperamenttista tyttöä haukutaa, vastajälki ei ole nättiä. Eli Worcester sai ansaitsemansa banterit takaisin. Heidän cheerleader joukkue ei ollut edes paikalla, sillä he eivät uskalla kohdata meitä. Tämän takia he jopa vetäytyivät koko Varsitysta pois!




Tänään meidän Students' union ja Worcesterin Studens' union kokoontui yhteen ja oikeasti harkitsi koko Varsityn perumista eilisen käytöksen takia. Meidän Sports officer Ben (eli tyyppi joka huolehtii kaikesta urheiluun liittyvästä meidän yliopistolla) kuitenkin pyysi, että josko ei tultaisi huomisen peliin meidän koko cheerleader asussa, sillä "I am horrified in the way you got treated yesterday and don't want it to happen again tomorrow."

Heti kun on joku tilanne päällä, niin eiköhän mun pojat ole pääasiassa aina mukana...
Mä en ole nyt mitenkään puolueellinen, mutta Worcester oli oikeasti aggressiivisempi. Jokainen lentävä tuoppi ja pullo tuli heidän puolelta ja jokainen tappelu alkoi, kun joku heidän kannattajista haastoi tai ärsytti meidän kannattajia. En tietenkään väitä, että me oltaisiin oltu puhtaita pulmusia, totta kai me annettiin samalla mitalla takaisin. Aloitus tuli vain aina heidän puolelta.

Mun supernelikko: Shaun the grumpy face, James the istuva härkä, ja noi kaks muuta tolloa.
Joka tapauksessa fiilis oli ihan mahtava sekä katsomossa että kentän laidalla. Itse olin suurimman osan ajasta kentän laidalla, sillä olin cheerleadereiden kanssa kannustamassa meidän tytöt ja pojat voittoon. Oltiin tietysti väliaika show ja vedettiin meidän upee koreografia! Meinas kyllä tulla pissat housuun kun taidettiin vasta paikanpäällä ymmärtää se, että me oikeasti tunnetaan nää ihmiset täältä katsomosta ja jos nyt mokataan niin siitä ilkkumisesta ei kyllä tule loppua. Onnistuttiin purkamaan jännitys energiaksi ja vedettiin mahtava show! Worcesterin kannattajien buuatessa (totta kai, sillä ei mekään heidän joukkuetta kannustettu tai edes tehty tunnelia heidän pelaajille) ja meidän opiskelijoiden hurratessa!

Oon tänään vaan kirjoittanut mun esseitä ja lukenut tentteihin. En malta odottaa, että toukokuu olisi ohi! Aivot alkoi käymään sen verran ylikierroksilla tuossa illalla, että lähdettiin Steven kanssa kevyelle yli 8 kilsan lenkille. Fiilis oli huippu sen jälkeen, kun sai päästää vähän höyryjä pihalle.

Huomenna olisi sitten tosiaan amerikan jalkapallo-matsin aika, toivottavasti fiilis on yhtä katossa kuin eilisessä rugbyssa!

Terkkui muruset xxx

P.s. #TeamGlos ja #Blueandblue

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti