Freaky Friday

Olen taas kerran onnistunut kumoamaan Gloucesteriin liittyvät ennakkoluulot. Go me!

Sain iloisen viestin eräänä päivänä, että lapsuudenystäväni Leyla on saanut yliopistoltaan ilmaiset lentoliput Lontooseen, joten tottahan toki hän tulee minun luokse mielummin. Pyh joku Lontoo, kun vaihtoehtona on kerjäläisten ja omituisten ihmisten luvattu kaupunki!

Viikko sitten torstai-iltana poimin matkailijan ja hänen ystävänsä Lolan bussiasemalta ja johdatin heidät matalaan majaamme. Siellä erittäin sosiaaliset kämppäkaverini ottivat vieraat avosylin vastaan. Hah. Ketä mä yritän huijata, ne oli ovet kiinni, verhot ikkunoiden edessä ja niillä oli Fifa-turnaus. Niistä ei siis näkynyt vilaustakaan pariin ensimmäiseen tuntiin, vaikka muuten ne pyörii käytävällä kuin uteliaat ampiaiset. Yhtä piikikkäitäkin. Aina kun tuon uusia kavereita kylään, kaikkien ensimmäinen kysymys on "Are they fit?" huoh. Tosin, tasa-arvon nimissä pakko mainita, että Leylan ja Lolan ensimmäinen kysymys oli myös "Onko sulla hyvännäkösiä ja sinkkuja brittikämppiksiä?". Voi elämän kevät teidän kanssa.

Mun vieraat halusi kokea kunnon asuntola-elämän, joten mikäpä sen parempi, kuin kiertää asunnosta toiseen ja lopulta ahtautua pienimpään keittiöön 11 ihmisen voimin. Seitsemän aikaan aamulla Luke katsoi kelloaan ja huokaisi "My alarm goes off in half an hour". Onnea luennolle!

vas. Lola, Ciara ja Leyla

Meillä oli edellisviikko lomaa! Tai siis Enrichment Week, eli yliopistolla järjestettiin kaikenlaisia vapaaehtoisia kursseja. Ne vaan sattui maksamaan 100-400 puntaa, joten en kauaa miettinyt menenkö vai enkö. Kaikki ilmaiset kurssit oli täynnä. Yllätys. 

Ollaan toki tehty paljon töitä kotona. Ollaan mm. kirjoitettu esseitä, luettu artikkeleita, tehty kotitehtäviä, siivottu kämppä, viety naapurin roskat ja pelastettu maailma (Lue: katsottiin kaikki Harry Potterit, aloitettiin uusi tv-sarja, opeteltiin korttipelejä ja ollaan kokattu). Kämppä vaan on ollut hiljainen, sillä puolet meidän asukkaista (ja 90% koko Upper Quay-asuntolasta) on poissa. Tänä viikonloppuna kaikki palaa takaisin! Jee!

Ai onko meillä esseitä tekemättä? Miten olis lättykestit!!

Halloweenkin tuli ja meni ja näin mun entiset host-lapset ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen!! Hugo, mun 7v poikani, muisti kaiken mitä oltiin tehty yhdessä. Sen ensimmäiset sanat mulle oli jopa "You remember those videos we made?!?!" Saatte maistiaisen meidän taidoista tosta linkistä. Rakas, muistan kyllä, mä vietin tunteja muokaten niitä videoita. Monty, mun 3,5v poika, oli aluksi tosi ujo. Eihän se tietenkään muistanut mua koska ei se edes osannut puhua silloin kun lähdin. Vain muutaman sanan. Mentiin kuitenkin yhdessä karkki&keppostelemaan ja sen puolituntisen jälkeen Monty oli ihan kuin olisin ollut aina niillä. Siltä musta tuntuikin. Kaikki oli ihan yhtä hyper-hulluja kuin aina ennenkin ja juoksin poikien kanssa kerroksesta ja huoneesta toiseen (ja kävin nostalgioimassa mun vanhassa huoneessa) ja lelusta toiseen. Muistin jopa kaikkien dinosaurusten nimet. Paras lopetus illalle oli, kun sain pyytämättä kaksi hyvän yön pusua, joita en ole saanut piiiitkään aikaan.

Ja sitten olikin aika Halloween-juhlille.

Oon niin ylpeä Luken naamasta! Minä omin pikku kätösin meikkasin sen.
Miettikää nyt, minä, joka en osaa edes eyelineria laittaa hyvin.

Ja siinä se sitten olikin! Lupaan ryhdistäytyä näiden postausten kanssa, ettei tule tälläisiä kilometripostauksia enää... 

Sorge xxx