Hei te kaikki uudet kurssikaverini!

Tällä viikolla käynnistyi induction week eli tutustutaan meidän omiin oppiaineisiin ja siinä samalla luennoitsijoihin ja kurssikavereihin. Meitä on kurssilla noin 50 mikä on aina iso määrä verrattuna esimerkiksi Ciaran kurssiin, jossa on vain seitsemän ihmistä (aineena Sports education and development). 

Mutta siis, maanantai aamuna raahasimme väsyneet raatomme yliopistolle kello 9:45 jossa tavattiin kaikki kurssilaiset ensimmäisen kerran. Keittiö-porukastamme kaksi poikaa on samalla kurssilla mun kanssa, joten ei tarvinnut yksin täristä luentosalin ulkopuolella. Meille ei oltu oikein kunnolla kerrottu tämän päivän ohjelmasta, joten tulikin aika moisena yllätyksenä, että ollaan koko viikko yliopistolla tekemässä tehtäviä. Ollaan siis siitä päivästä lähtien ryömitty yliopistolle, osa vähän paremmalla ja osa huonommalla menestyksellä.

Kurssista riippuen, ihmset teki eri asioita tutustumis viikolla, mutta meillä tämä meni seuraavanlaisesti:

Jakauduttiin meidän tutor-ryhmiin ja jokaisella ryhmällä oli oma osa-alue, mihin paneuduttiin tarkemmin ja mitä testattiin. Meidän ryhmän liittyi fysiologiaan. Sport and exercise physiology: assesment of strength. Tutkittiin siis sitä, miten liikkeen nopeus vaikuttaa voiman käyttöön. Testattiin ihan kunnollisella reiden koukistus laitteitta, joka oli kytkettynä tietokoneeseen ja moniin antureihin, että se pystyi mittaamaan maksimivoimaa ja nopeutta. Kun oltiin saatu oman projektin tulokset kasaan, päästiin kokeilemaan muiden ryhmien aiheita.

Kuva

Biomekaniikan puolella testattiin askeleen pituutta videoimalla omaa kävelyä juoksumatolla. Alla on kuva siitä labrasta missä oltiin! Samalla mitattiin myös oma pituus (157,9cm!!) ja jalan pituus. Yhdessä osiossa mitattiin keuhkoja spirometrian avulla ja otettiin erilaisia lukuja ylös. Ensin mitattiin keuhkojen tilavuus puhaltamalla ulos ja sitten mitattiin lihaksen toiminta vetämällä ilmaa keuhkoihin. En ihan vieläkään oikein ymmärtänyt, että mitä numeroita minä siihen paperiin kirjoitin, mutta kai se tässä kolmen vuoden aikana selviää. Lievänä astmaatikkona mun keuhkot ei suostuneet mun kanssa yhteistyöhön, joten tulokset oli vähintäänkin todella huonot. Ainakin ne heitti parilla kymmenellä mun kavereihin verrattuna. Tässä ei siis tietenkään ole kyse pelkästään huonosta hapenottokyvystä.

Kuva

Psykologian osassa täytettiin kysely siitä, miten kokee paineen ja miten pystyy suoriutumaan paineen alaisena. Jokainen sai ensin yksin, kahden tutorin katsoessa, lyödä viisi golf-palloa ja katsottiin montako menee reikään. Seuraavassa osassa koko muu ryhmä tuli katsomaan, tehtiin sama homma ja samalla muut sai huutaa ja sanallisesti yrittää lannistaa lyöjää.

Jokainen tutor-ryhmä kokosi esitelmän omasta aiheestaan, meillä se oli tuo fysiologian osa, ja valmisteli A3 esitelmän. Mun ryhmässä on ruotsalainen tyttö (johon oon muuten tutustunut nyt paljon paremmin näiden päivien aikana) ja kun me aloitettiin väkertämään sitä esitelmää, pidettiin sanakirjat, googlet ja google translaterit auki. Pieni helpotuksen huokaus, että en yksin ole täällä tuskissani näiden sanojen kanssa... Hyvä kun saan välillä edes selvää ihmisten aksenteista.

All in all, tehtävä suoritettu, en kuollut, saatiin kasaan hyvä esitelmä ja kaikki on tyytyväisiä!

--

Okei pientä updatea mun kämppis/asuntolaelämiseen. Kyllä tätä menoa nyt viikon kestää, mutta en mä tätä kauaa jaksa kattella... Ehkä pitäisi ottaa tää positiivisesti, mutta mun huumorintaju ei vaan välttämättä ole samalla tasolla kuin näiden pari vuotta nuorempien rugbyn pelaajien (vrt. suomen lätkänpelaajat) ja musta ne vaan vähän ylittää rajoja liikaa. Nojaa, meno on vähän kyllä rauhottunut verrattuna ensimmäisiin päiviin, luojalle kiitos.