Näin ne päivät rullaa eteenpäin yhtä sutjakkaasti kuin mummo jäällä. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää elämistä takana tällä ihmeellisten ihmisten kaupungissa. Kun asuin Cheltenhamissa, useimmat kaikki ihmiset katsoi Gloucesteria ja Gloucesterilaisia vähän nenänvarttaan pitkin. Chelt on alueen "jakkupuku päälle ja ruokakauppaan"-kaupunki kun taas Gloucester taas enemmän "Ei haittaa vaikka lähdet juoksuhousuissa kahville"-kaupunki. Molemmissa on hyvät ja huonot puolet, mutta ei Gloucester niin huono ole mitä olin odottanut! No okei, asun keskustan paremmalla ja kivemman näköisellä puolella, mutta se ei ollut pointtini. Joudun kyllä aina vakuuttelemaan Cheltenhamissa asuville että ei, minua ei ole murhattu vielä, asuntoa ei ole ryöstetty eikä ketään ole kidnapattu. Vielä.
Meidän asuntola. Ihanan suloinen punainen talonen. Oikeanpuoleinen ovi vie meidän rappukäytävään ja alimmat ikkunat on vasemmalta oikealle Luken, Shaunin, Jamesin ja Chrisin. Minä, Ciara ja keittiö ollaan toisella puolella taloa.
|
Samaa Upper Quay-asuntolaa. Otin edellisen kuvan tuolta suoraa edessä olevasta ikkunasta joka on ylimmässä kerroksessa eli Lydian kämpästä. Tän asuntolan piha on aidattu eli mitkään laitapuolen kulkijat ei pääse ilman avainta pihaan. Ikkunoista ne tosin pääsee kiipeämään sisään, niinkuin eräässä Cheltenhamin asunnossa oli käynyt. Huvittavinta tässä tapauksessa on se, että ikkuna oli kolmannessa kerroksessa ja kaksi asukasta oli kotona alemmassa kerroksessa.
Pidettiin meidän ensimmäinen Sunday Roast! Joe, eli siis se meidän residential assistant, kutsui meidät harvat ja valitut a.k.a. parhaimmat ihmiset luokseen syömään. Oli meitä reilu 15 ihmistä ahtamassa kanaa, perunoita ja vihanneksia naamaan. Okei no siirrettiin meidän juhlat pihalle, koska pieni kämppä muuttui saunaksi kun uuni oli päällä ja ihmiset ahtautuneena kylki kylkeen.
Jossain välissä joku kaivoi pallon esiin ja kaikki oli lopulta rugby-taklaamassa toisiaan. Ei väliä oliko kyseessä mies vai nainen, kaikki lensi yhtä hienoissa kaarissa.
En ole varma mainitsinko, mutta kävin sitten kokeilemassa paria urheilulajia. Nimittäin Cheerleadingia ja trampoliini-voimistelua! Uskokaa tai älkää, mutta kaksi tuntia trampoliinilla hyppelyä = selkä ja jalat on edelleen kipeät kaksi päivää myöhemmin. Oli kyllä ihan sika siistiä, mutta kyllä mä silti sen Cheerleadingin valitsin ja menin niidenkin kokeilutunnille. Tehtiin stuntteja (minä ylhäällä huojumassa), voltteja ja tanssisarja. Olin niiiin onnellinen, kun sain tehtyä front walkoverin, eli käsilläseisonnasta siltakaatoon ja siitä samantien ylös. Ja tein sen ilman avustajaa!! Ja sain tehtyä jopa voltin (tai ainakin pääsin kyykkyyn asti..)! Huomenna on haku ryhmiin eli pidetään peukkuja etten taita niskaani ja kuole. Ilmoittauduin kyllä myös tanssiin, mutta koska ryhmä pidetään Cheltenhamissa, en vain jaksa vaivautua. Ensin puoli tuntia bussilla sinne, sitten kaksi tuntia treeniä ja sitten puoli tuntia takaisin. Helpommallakin voisi päästä....
Yliopistolla on käyty ja luennoilla istuttu. Toivotaan, että se oikea asia alkaisi kohta. Puhuttiin tänään parin kurssikaverin kanssa siitä, kuinka tässä ehtii mielenkiinto lakastua, kun jokaisella luennolla on ollut vain esittelyjä ja "what is sport, what is science, what is psychology..."- tyylisiä kysymyksiä. Practical tunnilla päästiin kuitenkin juoksemaan, hyppimään, pomppimaan ja lyömään sulkapalloja. Vähän siis aivotyötä ettei ihan kokonaan rusinoiduta.
Tämä ilta vietetään kotona, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti