Sekaisin Englannista

Woah tässä on kyllä juostu pää kolmantena jalkana ja otsa ruvella pitkin Cheltenhamia ja Gloucesteria. Saavuin siis ilman sen kummempia ongelmia Cheltenhamiin 11.9.  Mun vieressä istui tyttö matkalla Lontooseen ja sivusilmällä hieman vilkuilin, että mitä se teki sen läppärillä. No kirjoitti personal statementtia. Vähän hypähti sydän silloin että ei hitsi, vuosi sitte olin samassa tilanteessa ja nyt oon jo lentokoneessa.

Anyways. Mun majoittaja, Kanadalainen Lauren joka opiskelee maisterin tutkintoa, oli mua vastassa bussiasemalla! Oli ihan mahtavaa, koska ei kauheesti tehny mieli raahata yksin niitä järkyttäviä betonilta tuntuvia muodostelmia (joita matkalaukuiksi myös kutsutaan). Oli muuten ehkä Brittiläisin Britti-elämän aloitus ikinä. Kun päästiin kämpälle, keitettiin teetä ja katottiin jakso Doctor Whota. Stereotypiat kunniaan!!

En tienny Laurenia ennestään, mutta eräs ystäväni, joka asuu Cheltenhamissa, järkkäs mut sen sohvalle nukkumaan. Oli oikeestaan ihan mahtava tuuri, koska Lauren opiskelee myös yliopistolla ja se vei mut seuraavana päivänä Park kampukselle tutustumaan. Kyseessä ei siis ollut mun kampus, mutta kivahan se on tutustua vähän ympäriinsä, Siellä oli menossa ulkomaalaisten opiskelijoiden tutustumisviikko (itse olin liian laiska lähtemään niin paljon aikaisemmin Englantiin, joten skippasin sen). Juttelin tosi paljon muiden opiskelijoiden kanssa ja tutustuin henkilökuntaanki! Kaikki jotenki piti niin ihanasti huolta tyyliin "Olethan ilmoittautunut läsnäolevaksi ja tässä on sinulle rekisteröinti lomake lääkäriin ja mitenkäs pankki asiat?" Toisaalta taas, en bondannut muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa ihan hirveesti, mitä nyt perus "Mikä nimi, mistä oot, mitä teet, mitä opiskelet"- keskusteluja. Kaikki oli jo aika hyvin nimittäin muodostanu ryhmänsä sen viikon aikana. (Saksalaiset, ranskalaiset....)  Enkä ole sen jälkeen nähnyt ainoatakaan ulkomaalaista opiskelijaa uudestaan missää kampuksella, asuntolassa tai tapahtumassa.¨

Illalla mentiin moikkaamaan lisää uusia ihmisiä. (Olipa yllätys, ei tässä muuta ookkaan tehty kuin tavattu uusia ihmisolentoja) Alan mitä luultavimmin kohta esittäytyä ihan kaikille randomeille kadun tallaajillekkin, koska oletan sen olevan osa tän kaupungin normaalia kulttuuria. Mentiin siis yhteen pubiin johon oli kerääntyny iso porukka ihmisiä eri maista, jotka ei siis olleet opiskelijoita. Ne oli ihan huippuja tyyppejä ja kutsui mut niiden virallisille Tiistai-tapaamisille. Jee, uusia ystäviä!

Seuraavana aamuna minä ja tavarani raahauduimme bussipysäkille, jep olin aika rohkee, ja ahtauduin bussiin kohti Oxstallsin kampusta. Huuui. Kummallista tässä kyllä oli se, että mä olin nyt virallisesti tässä kaupungissa ja matkalla kohti yliopistoa, mutta mua ei jännittäny sitten tippaakaan. Tosin johtuen ehkä siitä, että olin varmaan hikoillut kaiken sen jännityksen pois raahatessa niitä tavaroita... 

Selviydyin ehjin nahoin perille, ellei käsissä olevia rakkoja ja kipeitä hartialihaksia lasketa mukaan. Nyt sitten vaan jonottamista ja avaimet kouraan. Vou. Nyt mulla oli oikeesti kädessä mun seuraavan 40 viikon asunnon avaimet! Sekään ei tosin jännittänyt, koska mähän tiesin jo kämppikset etukäteen. Tai melkein kaikki, sitä yhtä mysteeri-ihmistä lukuunottamatta. Nyt isoin ongelma vaan oli se, että miten minä ja mun kolme isoa laukkua raahataan itsemme sen muutaman kilsan päähän keskustaan. Ihana henkilökunta näytti taas ihanan puolensa, ja yksi pääasuntolaheppu oli että "Okay come on then, take your stuff and I'll drive you there." awwwwwwwwwwwwwwww. Sydän.

Näin pääsin turvallisesti asuntolalle asti,
sen pituinen se.

Nyt jätän tän tarinan tähän että teidän aivot ei ihan tylsisty tästä kirjainten paljoudesta. Lupaan kirjoittaa kohta Freshers Weekistä, koska tää on ollu jotain aivan erilaista mitä oon ikinä kokenu! Sanon vaan pari juttua. Meitä asuu 4 poikaa ja 2 tyttöä asuntolassa ja me sekä muutama meidän uusi ystävä, ollaan koko Upper Quay-asuntolan kovaäänisin, energisin ja sekavin porukka. Se on todistettu tässä muutamaan otteeseen..