Laiskuus haisee

Ai melkein koko essee vielä tekemättä? No mikäs olisikaan parempi aika kirjoittaa uutta blogitekstiä.

Brittielämää takana seitsemän viikkoa. Edessä monia.

Viikon päästä on esseen palautus. 

Kahden viikon päästä alkaa melkein viikon loma. 

Kolmen viikon päästä panikoin, koska alkaa marraskuun viimeinen viikko.

Neljän viikon päästä tulee uusi opintotuki. 

Viiden viikon päästä olen toivottavasti kutonut talven ensimmäiset villasukat.

Kuuden viikon päästä alkaa joululoma. 

Seitsemän viikon päästä olen yksin kämpässä. Tai Suomessa.

Kahdeksan viikon päästä on Joulu.

Kappas.

Päästiin tänään meidän a&p luennolla VIHDOIN aiheeseen ja käytiin läpi hengityselimet. Tämä kaksituntinen oli täyttä tykitystä keuhkoista, hiussuonista ja ilmatiehyistä. Oma happi siinä meinasi loppua, kun piti pysyä mukana kaikessa mitä luennoitsija sanoi. Välillä piti tarkistaa sanojakin. En minä yleensä niitä kesken luennon tarkista, mutta kun John toisti kahden minuutin aikana sanan "avioli" noin kaksitoista kertaa, ajattelin, että on parempi vain kaivaa se Google esiin. Vastaus oli yksinkertaisempi mitä odotin.

Raskaan muutaman tunnin päivän jälkeen tulin reippaana kotiin ja jatkoin typerää esseetäni. Mainitsinko joskus, että aina kun aloitan tekemään töitä, joku säntää huoneeseen. Niin nytkin. Ensin tuli Luke sitten tuli Chris. Jälkimmäisellä oli mukanaan läppäri ja YouTubesta pauhasi Take That. Classy. 

Jotain mun sängyssä on, sillä kaikki nukahtaa siihen aina. Tai sitten syynä oli se über-tylsä Lacrosse-video mikä Luken piti katsoa. Tai se surullinen laulu Robbie Williamsilta. Tai ehkä mä olen vain niin tylsä, että kaikki nukahtaa heti kun avaan suuni. 

Pojalla on kyllä aikamoiset unenlahjat, sillä hän nukahtaa milloin vain minne vain. Eikö se niin ole että kasvava lapsi tarvitsee unta? Edes yläkerran Adam ei onnistunut herättämään poloista, vaikka oli naama kiinni toisessa. En valehtele kun sanoin, että tarkistin Luken pulssin ihan vain varmistaakseni, että hän on hengissä. Oli se.

Mulla on nyt todella tylsää. Älkää muistuttako mua mun esseestä. Ciara on treeneissä ja pojilla on joku jalkapallomikäliejoku käynnissä. Välillä ne pauhaa tossa käytävällä ja välillä ne pyörähtää mun huoneessa, mutta nyt on ilmeisesti isot panokset pelissä. Pysyttelen kaukana, etten paljasta omaa tietämättömyyttäni futista kohtaan.

Näkemiin!