Makeaa kauhua

Muistutus itselle: 

Älä enää ikinä katso kauhuleffoja kanssaeläjiesi kanssa, jos henkikultasi on sinulle kallis.

Antakaapas kun kerron teille tositarinan:

---

Olipa kerran tyttö, joka päätti lähteä ottamaan selvää maailmasta. 

Hän oli perillä, kaukaisilla merillä. Linnut lauloivat, aurinko paistoi. Elämän ihanuuden hän maistoi. 

Vaan ei hän osannut arvata, kuinka vehreys muuttuisi harmaudeksi. Kuinka lintujen laulu muuttuisi hiljaiseksi. Kuinka auringon valon hiipuminen sammuttaisi elämän ilon. 

Hän päätyi asumaan pienen joukon kanssa, toisilla ajatukset puhdasta kultaa, toisilla pelkkää multaa. 

Tuli syksy, tuli loma, oli aika nauttia. 

He katsoivat elokuvan, tytöille sopivan. Joukossa oli yksi mies: "Seuraavalla kerralla kauhua" hän sanoi. "Voi ei, ei kauhua" tyttö anoi.

 Viikko kului ja mies tuli luokse, "Olisiko aika The Ringin?" 

Lupaus mikä lupaus ja siihen loppui vapaus. Mutta ei hän elokuvaa yksin katsoisi, muita henkilöitä tuekseen tarvitsi. 

Muutama kiljunta, muutama pelästys, vaan ei siihen loppunut säikähdys. 

Eräs henkilö ei ollut mukana, hän oli jossain kaukana. Niin kaikki ainakin luulivat. 

Hän hiljaa hiipi ikkunan taakse, kuuli kirkuvia ääniä huoneesta ja arvasi: Ahaa! Kauhua! Kun oikea aika koitti, ilkeys voitti ja työnsi hän kätensä avonaisesta ikkunasta. Karjaisi myös samalla.

Oli tytön mielenterveys hajalla ja päätti hän multa-aivon nirhaista.

Elokuva loppui ja oli aika nukkua mutta ei osannut tyttö arvata, että nykyisyyteen oli enää turha palata. Huonepuhelin soi yöllä. 

Seuraavina päivinä näki hän kärpäsen. 

Alkoi nenästä vuotaa verta. 

Kävelä hän tikkaiden alta.

Oli kämppisten kasvoilla kauhu, loppui tytöltä nauru. Oliko aikaa enää paljon? Ei. Tyttö päätti: "Tulevat yöt minä valvon."

---

Minä. En. Katso. Kauhuelokuvia. En oikeasti edes valehtele kun sanon, että The Ringin katsomisen jälkeen mulle tapahtui kaikki mitä siinä elokuvassa tapahtuu, ennen kuin ne kuolla kupsahtaa.  Mulla on muutama päivä elinaikaa. 

Viimeisen neljän päivän aikana olen joutunut katsomaan neljä kauhuelokuvaa. Ja nimenomaan joutunut. Edes treenit tai esseiden väkertämiset ei ole tekosyynä sillä minua joko odotetaan koko ilta tai minut tullaan hakemaan huoneesta. 

"No mutta sullahan on isoja ja suojelevia miehiä siinä vieressä." 

Nojoo, olisikin. Mutta yksi, en mainitse nimeä ettei hänen maineensa mene Chris, on yhtä peloissaan kuin minä ja loput pelottelee mua viimeiseen asti sekä kesken elokuvan että elokuvan jälkeen. Ciara on mun ainut tuki ja turva, mutta se ei paljoa lohduta kun mielenterveys kärsii.

Katsottiin yhtenä päivänä Ciaran ja Luken kanssa The Conjuring (Kirottu). Leffan jälkeen olin (yllättäen) paniikissa, enkä mielelläni halunnut mennä nukkumaan. Luke ehdotti, että katsotaan yksi jakso Scorpionia, että saan muuta ajateltavaa. Sopii hyvin!

Jakson jälkeen kaikki menivät nukkumaan ja minä laitoin valot pois. Olin puoliunessa hyvät 45 minuuttia, kunnes aloin kuulemaan käytävältä askeleita. Ehkä se on vain meidän lattia, joka tykkää aina välillä narista. Askeleet jatkuivat. 

Ehkä James vain tuli kotiin. Toisaalta, miksi hän talsisi käytävällä, eikä mene huoneeseensa? Oliko se pöllö niin sekaisin, että ei ymmärtänyt mitään? Tässä vaiheessa laitoin jo valot päälle ja lähdin hipsimään kohti huoneeni ovea. Voisin kurkata ovisilmästä mitä tapahtuu. Puolessa välissä matkaa kuulin avaimen lukossani. Shit the bed. Lukko naksahti ja ovi aukesi. Nyt olin jo hermoromahduksen partaalla. Iso mustanaamionen mies hyppäsi sisään ja karjaisi.

Ja minä kiljuin. 

Kello oli yksi yöllä ja kiljuin niin, että luultavasti koko meidän D block heräsi. Seuraavalla hetkellä näen Luken nauravan kippurassa lattialla. Omat äännähdykseni olivat kiljunnan, nauramisen, itkemisen ja tärisemisen välimuotoa. 

On tässä peloteltu kaikkia ties millä tavalla, mutta riittää että minä olen hajalla. Säästän teidän, rakkaiden lukijoideni, mielenterveyden.

Laitan lopuksi muutaman kuvan mun ja Jamesin täydellisestä Caramel Shortbreadista, joka tehtiin alusta loppuun ihan itse jokaista kerrosta myöten. Ciara sanoi, että karamelli-kerroksen voi ostaa valmiina kaupasta, mutta kieltäydyttiin kohteliaasti. Silloin kun me kaksi päätetään leipoa, niin silloin kaikki tehdään itse.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

xxx