Vapaaehtoinen villasukan neuloja

Kaikki tietää jo, että olen vähän omituinen. Vaan eivät he osanneet arvata, että vielä oudommaksi tulisin. Rupesin nimittäin kutomaan villasukkia pitkästä aikaa!! Vitsit loppui lyhyeen ja nyt mulla on jonossa villasukka-tilauksia... 

"If you ever see a 20-year-old English girl knitting--"

"21"

"If you ever see a 21-year-old English girl knitting, you just know that she'll be a crazy cat lady."

Otan tämän kohteliaisuutena, koska kissat on kivoja! Poikien mukaan mulla on kuulemma valmiiksi jo hullun kissanaisen luonne. Eli ainoa asia mikä puuttuu on itse kissat!

Yritän tässä kuluttaa aikaa, sillä mun pitää mennä pian paikalliseen supermarkettiin, Asdaan, pakkaamaan ruokakasseja. Kyllä, kuulitte oikein. En tiedä yhtään miten suomen Yliopistoissa ja ammattikorkeissa toimitaan, mutta täällä hyväntekeväisyys ja vapaaehtoisuustoiminta on erittäin iso juttu. Valehtelematta voin sanoa, että jokainen viikko on käynnissä yksi tai kaksi erilaista keräystä, toimintaa tai myyjäistä ja yleensä urheilujoukkueet on niitä jotka kerää varat kasaan. Tänään cheerleaderit (tai 1/10 osa meistä) menee pakkailemaan ruokakasseja asiakkaiden iloksi. Jee.

Ostin t-paidan rugby-joukkueelta, koska viiksekäs Batman.
En voinut kieltäytyä koska a.) mun kaverit oli myymässä, 2.) teidän olisi pitänyt kuulla ne myyntipuheet ja #.) pelastetaan miehet eturauhassyövältä!

Pakko vähän marista nyt kun tuli puheeksi. Cheerleading ei nyt ollut ihan sitä mitä odotin. On kiva oppia uusia temppuja ja stuntteja, mutta se miten tämä korkeampi hallitus (lue: valmentajat) toimii ei ole aina ihan selkeää. Meidän joukkue on isoin koko yliopistolta (75 tyyppiä), joten meidät on jaettu eri ryhmiin. Itse olen Match Squadissa, eli opetellaan koreografioita, stuntteja ja hyppyjä ja mennään esiintymään matseihin! Meidän valmentajalta puuttuu vaan jonkinlainen motivaatio tai tietynlainen innokkuus. Ei siinä, hän on oikein mukava vapaa-ajalla, mutta en minä häntä valmentajaksi laittaisi uudestaan. Meidän alkulämpät koostuu yleensä muutamasta hölkkäaskeleesta salin ympäri. Venyttelyjen aikana "I can't be bothered you do the stretching!" ja kun opetellaan koreografiaa, me mennään kerran laskuilla läpi ja sen jälkeen musiikkiin koko ajan eikä kukaan tiedä yhtään mihin kohtaan mikäkin liike tulee. Tämä vaatii siis paljon kysymyksiä liittyen liikkeisiin. Harmi vain, että vastaukset saattaa vaihdella joka toisella kerralla vaikka kysymys olisi sama.

Tämä ärsyttää suunnattomasti, sillä silloin vanhoina hyvinä aikoina kun vielä tanssin, meidän opetus oli täysin erilaista. Ennen kisoja ja esiintymisiä tavattiin useasti, jokainen sekunti hiottiin, käytiin läpi ja varmistettiin että viimeisetkin torvet osasi tehdä kaiken kunnolla. Aina se ei onnistunut mutta yritystä oli ainakin! Meillä on viikon päästä eka matsi eikä olla vielä edes treenattu koko ohjelmaa läpi. Näillä mennään.

Asiasta hypätään taas koiranpentuihin. Ollaan ehkä koko yliopiston anti-sosiaalisin kämppiskommuuni. Jos edellistä keskiviikkoa ei oteta mukaan, kukaan meistä ei muista milloin oltaisiin oltu viimeksi ulkona juhlimassa. Meidän illat koostuu yleensä vaan korttipeleistä, monopolista, leffoista ja leipomisesta. Eikä tietenkään unohdeta jekkuja ja pelotteluja.   Esimerkiksi kun tässä viikko sitten oli Bonfire night (paljon ilotulituksia, hattaraa, tapahtumia jne.) me suunnattiin Tescoon ja ostettiin raaka-aineet porkkanakakkuun sekä päätettiin istumalla peittojen alla katsoen We need to talk about Kevin-leffaa.

Tom (kieli-ulkona kaveri yläkerrasta): "I just came to your kitchen for pre-drinks and there she was. KNITTING?!"

Keskiviikkona katkaisimme kuitenkin anti-sosiaalisuudeltamme siivet ja lähdimme spontaanille ulkoilulle. 

Se on se meidän kämppä <3
Shaun, Chris, Ciara, Luke. James oli vaeltamassa jossain päin Gloucesteria, joten skipattiin se kuvasta. Karua. 

Hiukset on sekaisin kuin heinäpelto. Merkki hyvästä musiikista ja rajusta tanssimisesta!

Superkivaa viikonloppua kaikille! Mä rupean katselemaan lentoja Suomeen. Miten muut, milloin lähdette kohti Joulupukin-maata? Vai lähdettekö ollenkaan?